KosmosLove

Kosmoskukkia on vilissyt teidän kaikkien blogeissa ja 

siskollani oli ihana postaus koko meidän suvun rakkaudesta Kosmoskukkiin. 

Uskon, että Kosmoskukan kuvia ei kuitenkaan voi olla liikaa, eihän?

Niin ihania värejä ja sävyjä!

Nämä oikein kylpevät syysauringossa <3

Muita kukkia ei paljon nyt enää ole kukassa, mutta Kosmoskukissa onneksi riittää nuppuja vielä pitkäksi aikaa, kunhan ei pakkaset vielä niitä puraise. Loistavat metsänreunassa pinkkinä ruskeaa metsää vasten!

Ja toivon todella ettei se pakkanen vielä tule: Tukholmasta Zetasista ostetut kaksisävyiset Kosmokset ovat vielä kaikki nupullaan. Ne ansaitsevat aikanaan oman postauksen, niin paljon niitä odotan! Myös nuput ovat hurjan söpöjä!

Tämän Kosmoshuuman myötä toivotan teille ihanan aurinkoista viikkoa!

Ikiväriä ja ikimuotoa

Syksy saa ajattelemaan kestovihreää ja puutarhan muotoja. 

Kun kaikki kukkiva muuttuu ruskeaksi, mitä jää jäljelle?

Kasvimaalle jää aidanne, pinkin penkin reunaan jää aidanne, roskikset töröttää keskellä rinnettä ja pienet hedelmäpuut keskellä toista rinnettä. 

Näyttääkö se puutarhalta? No ei!

Kun puutarhamme sai alkunsa, vannoin, ettei pihallemme tule yhtään havua....

No heti ensimmäisenä kesänä ostin Kartiovalkokuusen ja heti perään sinertävän pallohavun, 

muistan nimeksi vain `Blue star`...

Tuivioita vihasin, koska ne muistuttivat liikaa Tuijia. 

Joten seuraavat ikivihreät olivat Laakakatajia, sinertävänä ja vihertävänä. 

Mutta takapihan mutaan kyllästyneenä ostin jo pari Tuiviotakin :D 

 Mutta kas kummaa, tänä vuonna tontillemme muutti jo kaksi Timanttituijaa....

Ja nyt oikein odottamalla odotan, että Tuijat kasvavat näköesteeksi, että Tuiviot peittävät takarinteen mudan ja että pari Kääpiövuorimäntyä (jotka muuten ostin yhdellä eurolla Prismasta kaksi vuotta sitten!) kasvavat palloiksi. Ja veikkaan, etteivät nämä jää viimeisiksi..... En kaatanut tontin kulman kuustakaan, jota niin olen muka vihannut, karsin vain alaoksia... 

Katsokaa nyt näiden kuvien värimaailmaa! Kuinka kauniita erilaiset vihreät ovatkaan! Niin eri värisiä ja muotoisia! Puutarha todellakin TARVITSEE havuja ja ehkä jopa olen ihastunut muutamaan sinertävään.... 

Muotoja täytyy alkaa pohtia nyt urakalla. Pelkät perennat eivät rakenna Puutarhaa, vaan erilaiset huoneet, joista olen haaveillut ennenkin. Syksy on parasta aikaa antaa ajatusten alkaa jylläämään ja mylläämään!

Onnitteluruusut

Ruusut kuuluu ehdottomasti elämän suuriin käännekohtiin, ja Ruusuja ei voi koskaan olla liikaa!

Nämä Ruususukat ovat lahjaksi Pomolle, joka on monta kymmentä vuotta pitänyt huolen tuosta hektisestä työympäristöstä ja nyt saa jäädä ansaitulle eläkkeelle. 

Neuloin kaksinkertaisen kantapään

Ja langankierroissa kirjoneuleessa on vielä treenattavaa, hankalaa hommaa sanon minä! Prässäyskään ei pelasta kaikkea, toivottavasti sukat tulevat ahkeraan käyttöön ja möykyt siliävät!

Olen ihaillut Hupsistarallaan ihania kirjoneuleita vaatteissa  sekä peitoissa (sukellusvenepeitto, eläinpeitto). Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos et vielä ole niitä nähnyt! 

 Ruusuntuoksuista loppuviikkoa teille kaikille!