Kesä on ihana.
Mutta siihen liittyy tänä kesänä yllättävän monta muttaa.
Aion kyllä nauttia kesästä, mutta lomani on vasta syyskuussa.
Sain nimittäin kesätöitä poliklinilta ja oli pakko tarttua vuorotyön vaihteeksi päivätyöhön. Tiputtelen sytostaatteja kesällä niitä tarvitseville.
Kesällä ei siis ole perheellämme yhteistä lomaa, mutta
olemme päättäneet nauttia kesästä koko perheen voimin viikonloppuisin.
Tätä yritimme jo aloittaa, että joka viikonloppu olisi jotain kivaa tiedossa pidemmän matkan sijaan, mutta ensimmäinen yritys meni aivan pirstaleiksi.
Jouduimme viikonloppuna kolariin ja Linnanmäen rannekkeet vaihtuivat päivystyksen tunnistusrannekkeiksi, mutta suojelusenkeleitäkin oli matkassa,
sillä vain auto kuljetettiin pois paikalta. Kaikki me kuusi kävelimme omin jaloin bussiin,
siitä metroon ja siitä hampurilaisen kautta junalle.
Joskus tuntuu, että mutta-sanat riittäisivät. Mutta aina on mutta olemassa. Elämä on kuin hahtuva Voikukassa. Pitää nauttia joka hetkestä, kunnes kasvamme lennon jälkeen uutta Voikukkaa.
Tulipas nyt vakavaakin ajatusta. Pidetään mutta mielessä, mutta ei anneta sen lytätä meidän ihania ilmassa leijailevia hahtuvaisia!!!
Iloa ja lentäviä siipiä jokaisen teidän viikkoon!
Juhannus on ihan kohta!
Ja ihanan runsaasti olette jo nyt osallistuneet arvontaan,
ihania muistoja olette jakaneet!
Olette ihania!














































