Lempparinäkymä

Puutarhalla käynti sai taas aivoriihen käyntiin.

Ihanat näkymät ja värimaailmat. 

Löytyykö niiltä täältä?

Eilen illalla kesäkukkia istutellessa ja kastellessa, 

kiinnitin huomioni takapihan mutarinteen kukkijoihin.

Ne muodostavat jonain päivänä aivan ihanan näkymän. 

Näen sen jo.

Mutaisesta maan runsaasta pinta-alasta kukkiin verrattuna huolimatta.

Pinkki ja sininen on ihana yhdistelmä.

Samoin nämä lehdet, ihanat sävyt, hopea ja vihreä yhdessä :)

Ja jostakin on pompahtanut ihanaakin ihanampi  peruslemmikki viereen kivenkoloon. 

Se saa kukkia joka paikassa, ihan joka puolella!

 Palaa taas toivo mudan peittymisestä kauniilla pilkahduksilla :)

Muutamia näkymiä siis löytyy jo! 

Jeee!! 

Oman pihan syys

 Oli ihanaa miten metsäretki ja metsän värit puhutteli teitä muitakin:

"Puutarha johon sukeltaa sisään"

"Metsäusko"

"Tuoreen kangasmetsän henki"

Näitä tunnelmia voisi kehittää....

Puutarhan henkilökohtaisuus tulee esille, kun nostetaan puutarhasta ihmeellisiä yksityiskohtia ja pintoja ja värejä ja tuoksuja. Monesta asiasta tulee mummo, täti, äiti tai sisko mieleen....

Värien lisäksi niitä muotoja pitää kehittää, jotta saisi niitä huoneita, johon sukeltaa! 

Puutarha on kaunis ympäri vuoden ja sieltä löytää aina jokaiseen mielentilaan sopivan kolon sekä uutta ihmeteltävää. 

Puutarha voi tarjota myös ystäville tuliaisia ja levähdystaukokahvit. 

Koivuangervojen ja Lamoherukoiden syysväreistä ei voi liikaa ottaa kuvia! 

Keijunkukatkin ovat mahtavia!

Takapihalla harmaat heinät, Punavihma, Kuunlilja ja Seppelvarpu tekevät mukavan muodostelman, harvan kylläkin vielä tänä vuonna... jonka alapuolella ihailua aiheuttaa Rotkolemmikki ja Imikkä harmaavihreine lehtineen.

Ja etupihan kivikosssa punaiset Käenkaalit ovat lisääntyneet roimasti, 

johon on parkkeerannut jostakin nupuille ehtinyt Karpaattienkello! 

Kaikki pientä, mutta niin mahtavan ihmeellistä kun pysähtyy katsomaan.

Puutarha on ilmaa, jota hengittää.