sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mutamäkeä itseään



Näin syksyllä on helppo paeta kaikkea ruskeaa ja multaista pihalta sisälle neuloosiin. 
Puutarha ei yhtäkkiä tunnu Puutarhalta vaan pihalta. 
Latteaa ja ruskeaa. Mutamäkeä itseään.
Muutama väripilkku oli kuitenkin löydettävistä ruskeuden seasta:

Yksi Lidlin jaloruusun oksista on vielä nupullaan ja on niin räikeän pinkki nuppu, että erottuu maisemastaan todella edukseen.


Toinen mukava asia nupun lisäksi oli istuttaa Siskolta maljakkoon otetut Maksaruohot, jotka ovat tehneet mahtavat juuret. Mainio tapaa jakaa/ saada lisätaimia ja väriä syksyyn!


Katse kiinnittyi myös mielenkiintoisiin väriyhdistelmiin: 

Ruoste ja ruskea Jaloangervon jämä oli aika kiehtova ruskea multaa vasten.

Sekä 'Pink Panda' -mansikan rönsyt sinisen Orvokin vieressä.



 Ja yksi yksinäinen Lyhtykoison lyhty rinteessä. 
Tästä kuvasta näkee hieman Mutamäen korkeuseroa ja mistä nimi on peräisin: 
takapihan mutarinteestä! 

Pieniä väripilkkuja, jotka auttoivat selviämään pihan siivouksesta!


Ja nämä Käenkaalit, Pelargoniat ja Dahliat on kasattu taas auton viereen, matkalle kohti isän autotallia talviunille. Joka syksy rajuin syksyn merkki meidän pihalla, kun nämä lähtevät matkoille.....

Mutta syksy anataa taas ajattelemisen aihetta ensi vuodeksi: 
Mikä tekee Puutarhasta Puutarhan?
Mitä muotoja pitäisi suoria pihalla?
Miten rinnettä voisi käyttää hyödyksi?
Miten saisin Talvihuoneen kesähuoneiden lisäksi?

Pitää kaivaa inspiraatioksi siskon ottamat alkuperäiskuvat pihasta ja alkaa pohtia uusia villejä ajatuksia, joita toivottavasti syntyy lämpimän peiton alla neuloosin vallassa :)

Ja kiitos kaikille kiinnostuneille sukkaprojektista!
Katsotaan kuinka monet sukat saadaa kasaan, jos vain muutamat, niin annetaan ne jouluna pitkäaikaisimmille potilaille. Toivottavasti mahdolllisimman moni innostuu mukaan!

perjantai 28. lokakuuta 2016

Ei mitkään tavislapaset ja lahjojakin?


Nämä eivät ole mitkään tavislapaset ja - sukat! Ihastuin kaupassa Arne och Carloksen liukuvärilankoihin! Kivoja sävyjä! Ja heidän nettisivuillaan on myös ohjeita ja ideoita, myös jouluksi :)
Ja sainpas kuin sainkin neulottua itselleni jotakin. Perussukat ja peruslapaset tulevat enemmän kuin tarpeeseen!


Ja tästä poiki ideaakin...

Olisiko teissä lukijat intoa neuloa sukkia sairaalaan osastolle joululahjaksi?

Olen töissä 44 paikkaisella kirurgisella vuodeosastolla, jossa ihmiset ovat vakavasti monisairaita. Jouluna osasto on harvoin täynnä, mutta olisi ihana ajatus antaa jouluna sukat lahjaksi niille potilaille, jotka sairaalassa joutuvat joulunsa viettämään. Lastenosasto saa monesti paljon lahjoituksia, mutta aikuiset unohtuvat sairasvuoteelle. Saattohoitoakin osastollamme on ajoittain. Osastollamme on siis miehiä ja naisia 17-vuotiaasta yli satavuotiasiin.

Innostuisitteko lähtemään projektiin? 
Innostuneet saavat postiosoitteeni sähköpostilla suvi.veltheim@gmail.com
Vaikka kolmas #peittohaaste on vielä kesken ja neljäs aloitettu, niin toivoisin että tällekin haasteelle löytyy osallistujansa. 



Näihin omiin lapsiin tein peruspeukalot lisäämällä silmukoita kahdelle puikolle ja kaksinkertaisen kantapään. Tiimalasikantapään meinaan joskus opetella....
Ja peruspäättely joka puikon loppuun.



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ovikoriste



Miksipäs ovikranssi on aina kranssi? Meinasin ensin pyöritellä verkon kranssiksi, mutta verkko oli sen verran rouhea levällään, että jätin sen "tauluksi". Vaikka ensilumi satoi jo maahan, sain nyt vasta syyskoristeen oveen valmiiksi... Tämän jälkeen voi hyvillä mielin ripustaa jo joulukranssin oveen :)



Näiden lehtien ja sienten ohjeet on poimittu kirjasta: Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja (Lesley Stanfield). Siellä on ohjeita Talitintista Sormustinkukkaan. Viehättävää pientä näperreltävää: ötököitä, marjoja ja kukkia. Kaikkea kivaa joka vuodenaikaan! Ja ihmeen luonnollisen näköistä!



Luonto on niin mahtava, että jos onnistuu virkaten/ neuloten tekemään puoliksikaan oikean näköistä, voi olla tyytyväinen kättensä jälkeen! Tuosta kirjasta aion vielä kokeilla monen montaa Puutarhaan sopivaa ohjetta, kunhan vaan villasukkasäärystinrumbasta tila antaa myöden!


Ihanaa syyslomaa sitä omaaville!








lauantai 22. lokakuuta 2016

Pienille ballerinoille


Välillä on mukavaa neuloa jotain pientä ja yksinkertaista.
Meidän tytöt ovat aloittaneet Balettitanssin ja minulle se maailma on aivan uusi. Ihanaa Blingblingiä ja helmoja :) Ja tanssiopettajan asua ihaillen bongattiin hänet säärystimet jalassa, kuulemma yleistä kera lihakset lämpiminä pitävien villahousujen, eli hetihän meidänkin pikkuneideille piti lämmikettä saada!


Aloitin yksinkertaisesta, jotta valmistakin tulisi kaikkien muiden projektien ohella.... Näitä kuitenkin varmaan tulee neulottua lisää, jos harrastus jatkuu.... Ja niitä villahousuja!

Ja tämän projektin jälkeisenä myös futista harrastavat pojat toivoivat säärystimiä joukkueen väreissä, eli taas yksi homma puikoille lisää. Puikkoja ei siis koskaan ole liikaa uusia hommia varten!


Ja kumma kyllä, en ikinä ennen ole pitänyt liukuvärjätyistä langoista ja tänä syksynä olen jo useampaan työhön niitä käyttänyt. Keltainen toi herkyyttä pinkkiin maailmaan!


tiistai 18. lokakuuta 2016

Arjen huolten karkotus




Näistä kuvista ei ikinä uskoisi, että Mutamäellä on jotain näin herttaista ja hattaraista.
Haaveilen, että koko metsänreunanrajalla olisi pitkä rivi Hortensioita, jotka pysäyttäisivät ajan niitä katsoessa! No oli niitä rivillinen tai ei, ne pysäyttävät yksittäinkin ihmismielen unohduttaen kaikki arjen mutkat ja huolet. En kyllä yhtään muista mistä äsken kannoin murhetta.







Mutamäellä on Syyshortensioita paria eri punervaa lajia ja ihana Little Lime. Nämä kuvat on kuvattu eri aikoina, eri valossa, eri kukintavaiheissa, ja aina yhtä ihastuttavina! 



Mitkä sävyt lehdissä ja nupuissa! Ja ilta-aurinko korostaa limen vihreää. Mahtavaa väriloistoa, ja luonnollisesti! Näitä sävyjä tykkäisin viljellä sisälläkin...








Little lime saattaa olla suosikkini, muta alla olevakin on ylimmän tavoin aika herkkis...



Näitä kuvia katsoessa arki tuntuu hieman helpommalta.
Mukavaa viikkoa kaikille <3

maanantai 10. lokakuuta 2016

Silmänilo


Instagramissa seuraajat ovat varmasti huomanneet, että pakkanen puraisi Mutamäkeä ja jo melko pahasti. Pelargonit selvisivät, Dahlioista en ole niin varma....
Kaikki kukkivat Krassit, kauniit Ruusupavun kukat ja Sinipellavat kupsahtivat nurin. Ihanat ruskalehdet taitavat olla suureksi osaksi tippuneen Koivuangervoista ja Lamoherukasta.

Eli Mutamäellä kukkii pari Orvokkia, ylläri valkoinen Karpaattien kello etupihalla ja tämä niin ihastuttava Syysvuokko takapihalla!


Kuvat eivät ehkä ole yövuorojen jälkeen sihdattuna kaikkein tarkimpia, mutta Syysvuokko loistaa kauneudellaan keskellä mutaista takarinnettä.

Tuon takarinteen mukaan on siis Mutamäki nimetty ja se ei edelleenkään peity kasvien alle.....
Pitää kaivaa tontin alkuperäiskuvia esiin ja pohtia tontin muotoja, kun syysvärejä on nyt tullut tarkasteltua...


Yksi pieni Vuokko.
Niin suuret tunteet.
<3


maanantai 3. lokakuuta 2016

Papumaniaa



Viime vuonna rakastuin papuihin ja tänä vuonna niitä kasvoi ympäri kasvimaata! 
Ruusupavun köynnös hurmaa kauneudellaan ja värikkäät pavun palot ovat erikoisia mansikkamaan reunoilla! Papumania ei loppunut tähänkään vuoteen!




Siskoni kertoi, että mummo kasvatti papuja kukkien kauneuden vuoksi. En ihmettele, sillä Ruusupapu on nimensä veroinen! Ruusupapu käy myös suojaisasta käynnöksestä, sillä se kasvaa todella korkeaksi, ainakin 3 metriä oli meillä pavun mitta! 


 Samalla kun makasin maassa kuvaamassa taivaan kauneutta, ihmettelin surinaa. 
Papujen juurella kasvaa Krassipuskaa ja niissä oli mehiläisiä vaikka kuinka!
Luulin, että ne olisivat vaipuneet jo horrokseen... 



No, tällainen saalis tuli vielä pavuista. Nämä viimeiset ovat jo hieman ylikypsiä, palot ehkä hieman sitkoisia jo, mutta niin kauniita! Joukossa siis pensaspapuja, salkopapuja sekä Ruusupapua. Hukkasin säilömäni hyötykasviyhdistyksen pussit, joten tarkkoja nimiä minulla ei enää ole tallessa. 





Härkäpavut voi syödä sellaisenaan, mutta muut pavut pitää keittää. Ruusupavuista pitää poistaa "pää", jonka mukana saa hyvin vedettyä sitkeimmän "langan", joka avaa pavun palon. Pavut voi kuivata ja säilöä sellaisenaan, mutta ennen syömistä ne pitää liottaa ja keittää kuitenkin. 


 Ihan järkyttävän kaunista ruokaa!
Pavuissa on yhtä paljon proteiinia kuin naudan lihassa, väittää wikipedia - aikamoisia ruokapommeja mahtavan värityksen lisäksi! Harmi vaan, että keittäessä väri katoaa.



Minä päätin säilyä pavut pakkaseen sekoituksena, valmiiksi keitettynä palkoineen päivineen. Silloin ruokaa on enemmän ja ne ovat käyttövalmiita. 

Viisi pussia tuli ihanaa papusilppua <3


Värikästä viikkoa teille kaikille!