torstai 23. elokuuta 2018

Pari ihanaa!




Tänä vuonna on tullut otettua ennätysvähän kukkakuvia. Tuntuu, että syötävät kukat ja Syysleimut olivat ihan fiasko. Mutta nämä kukkivat pari viikkoa sitten ihanan runsaasti. Taitavat olla jotain sukua keskenään?



Kivikkotörmäkukka ja Kirahvinkukka keräsivät itseensä ihanasta perhosia ja Kimalaisia. 
Niin suloisia ja herkkiä kukkijoita. Eivät ole ihan vierekkäin, mutta melko lähekkäin. Kivikkotörmäkukkaa saisi olla enemmän. Niin paljon siitä pidän.




Ja Kirahvinkukan hankin viime vuonna vain nimen perusteella. Jouduin köyttämään sen köynnöstukeen narulla, että pysyi pystyssä. Edes jalkapallo ei sitä korkeudestaan huolimatta kaatanut. Oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Ainoa keltainen, josta todella ihan oikeasti pidän kovasti! 
Toivottavasti talvehtii toisen talven yhtä hyvin havujen alla :)







Kirahvinkukka oli koko kukkimisajan aivan Kimalaisten peitossa. 
Niin paljon siitä tykkäsivät muutkin. 
Ihana kesä! Kukista ei voi saada tarpeekseen. 


lauantai 18. elokuuta 2018

Mustikkapiirakkaa uudella tyylillä



Viime vuonna opiskellessa Tampereella piipahdin myös Pirkanmaan Taito shopissa
Sieltä mukaani tarttui kahta eri väriä ihanaa liukuvärilankaa. Netistä löysin langan nimellä Kirjo-pirkka, vyöte on taas karannut.... Vaaleanpunaisessa vastaavassa on Roosa-nauha vyöte. 
Aivan ihania lankoja neuloa. 
Piirakkasukat halusin sinisestä, koska väri oli aivan kuin Mustikkapiirakka, eikös vain?


Ja neulomisesta hauskaa teki myös  uudet puikot. Ostin samalla reissulla kulmikkaat puikot. 
Kuulemma näillä ei silmukat tipu puikoilta niin herkästi. Mukavan joutuisaa neulominen ainakin oli, ja puikot on mukavat käteen, eli suosittelen!


Puikoilla vilisee jo seuraava neulos, siitä taitaa huomata kesän vaihtuvan pikku hiljaa syksyksi....



torstai 16. elokuuta 2018

Kasvimaa nyt


Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, kasvimaalta nousee Kesäkurpitsaa ihan silmissä kasvaen!
Niitä onkin ollut mukava viedä tuliaisiksi ja kasvissosekeittoon on myös saanut useamman uppoamaan. Kaikkia ei ehdi tuoreena syömään. Eikä oikein malta säilöä näitä, vaikka sekin olisi kyllä talven ilo... Ja nuo mustat ötökät tuntuvat puhuttavan melko lailla kaikkia... Kesäkurpitsan kukissa ne vain majailevat, niitä eivät syö. Krassit taitaa olla niiden herkkua...




Herneet kuihtuivat melko nopeasti ja raivasin ne tästä porkkanoiden vierestä pois. 
Porkkanamaa onkin hieman säälittävä, taisivat jäädä herneisen varjoon...
Piti vielä nyppiä "ylimääräisiä" pois ja lapset söivätkin pirkkuporkkanat nauraen äidin sadolle... 
Suoria rivejä ei meidän kasvimaalta löydy sitten millään. Porkkanat kasvavat sopuisassa sekamelskassa. Tai toivottavasti kasvavat vielä....



Porkkanalaatikon ja patolevyn välistä hyppäsi Sisilisko, taitaa olla lämmin koti patolevyn kupeessa. Ja Sisilisko hyppäsi tuosta laatikon reunasta vielä maahan, aikamoinen loikka!


Ja ensimmäiset potut ja Kurkku on maistettu!
Kurkun meinasin heittää pois, kun ulkonäöstä päättelin, että olisi kuiva kurppa tai joku muumien kaveri. Mutta Kurkku olikin niin makea, että ihan kuin olisi sokeroitu! Mikä ilo yhdestä Kurkusta!








Tämä kuva kuvaa kasvimaata hyvin. 
Tilliä, mansikkaa ja Oreganoa puskee mistä sattuu...


Tomaateista yksi on vasta kypsynyt, niitäkin siis edelleen odotellaan. 
Ja yrttejä on kyllä tullut käytettyä. Tätä Oliiviyrttiä vähemmän, Valkosipuliyrttiä sitäkin enemmän! 
Ensimmäisten kasvimaaraivausten jälkeen on haikea olo. Kohta on syksy. 
Mutta onneksi satoa vielä tulee, ettei kaikki kerralla lakastu. 
Oman maan sadon iloa ei moni ilo maailmassa voita!