Nyt syntyi inspiraatiosta oikein palttoiden palttoo!
Oikea mummopalttoo!
Meillä oli miehen mummon vanha ihana paksu villatorkkupeitto, joka oli joistain kohdin puhki.
Ajattelin, että siitä voisi tehdä pontzon.
Mutta sitten loman ensimmäisenä päivänä katselin sohvan kulmalla peittoa ja yhtäkkiä näin siitä takin! No eihän siinä auttanut kuin ottaa toisesta ihanasta takista hieman mallia ja alkaa leikellä paloja. Napit löytyi nappilaatikosta ja oikean väristä ompelulankaa oli verhojen jäljiltä.
En olekaan aikoihin ommellut!
Muuten ompelu sujui vähän liiankin sutjakkaasti minun inspiraatioksi, mutta napinlävet tuottivat vaikeuksia. Lopputulos oli neljä napinläpeä ja ei niistä sen enempää....
Kankaaseen halusin jättää ajan jäljet ja tätä ei voinut purkaa...
Kainalon pelkäsin tulevan liian tiukka, joten tein sinne ylimääräisen palan.
En tiedä voiko näin tehdä, kunhan tein.
Nuo purkautuvat kohdat tekevät takista ainutlaatuisen ja Turun verkan merkin jätin taskun sisäpuolelle. Hihansuita kokeilin monella tapaa, lopulta päädyin purkureunaan. Kaulukseen ompelin kaistaleen, jonka käänsin takapuolelle.
Ja millainen palttoosta tuli?
No täydellinen!!
Hyvänkokoinen, mielestäni hyvännäköinen, levenevä helma oli hyvä ja hihat sopivat!
Kiva päällä, kuin löysä villapaita! Sopii kaveriksi kaapin oveenkin toisen rakkaan takin viereen.
Esikoinen otti kuvia takista päällä, jotta todistautuu sen onnituvuus!
On nimittäin harvinaista, että omasta inspiraatiosta syntyy hyvä ompelutuote
- ompelu on paljon hankalampaa kuin virkkaus tai neulonta.
Luulen, että tästä takista tulee vielä rakas.
Ja lasten nimeämä mummohattu ja isotädiltä perityt mummokengät viimeistelevät tyylin :)
