Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesäpikkusydän. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kesäpikkusydän. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Parissa viikossa...


Parissa viikossa on tapahtunut niin paljon, että osa asioista menee ihan ohi silmien. 
Ja kai kuumuus ja kuivuus vaikuttavat kukinta-aikaankin lyhentäen sitä. 




Takapihan ihanat valkoiset Tulppaanit olivat niin kauniita, 
kunnes yhtäkkiä näyttivät märiltä nenäliinoilta....





Ja tässä Tulppaanissa oli kivat värit, 
Ja oli ihanasti napannut vettä itseensä. 
Ja kyllä alkukuusta taisi sataakin jossakin kohtaa vähän....





Ja tämän pitsiunelman kuvasi 7v. Muuten olisikin jäänyt kuvaamatta...





Ja nämä nähdessäni innostuin!
Kuolanpionissa on näin monta nuppua, joista on osa jo nyt auki!


Ja mustikoissa oli taas niin kauniit kukat. Toivottavasti metsässä riittää heille kosteutta...



Ja kyllä, nämä kukkivat niin nopeasti, että hyvä kun ehdin työpäivien välissä Norjanangervoa ihastelemaan. Ja onneksi otin Omenankukan nupuista kuvaa, sillä Omenapuu kukki työpäivien aikana niin, etten niitä puun kahta kukkaa ehtinyt kuvata ollenkaan..... Kahdella kukalla ei varmaan kovin isoa satoa saa...



Rentoakankaali leviää kiitettävästi säistä huolimatta. 
Nämä värit ovat niin hienot. 
Viime kesänä tuli hankittua muutama erilainen, tuolla paksulehtinen vihreä ja sitten peruslehtinen, mutta vaaleanpunakukkainen. Lajikkeista ei pienintä hajuakaan. Kivoja ovat! Saavat mellestää takapihan rinteessä.




Ja Omenapuun juurelle kurkkiessa tulee jo uusi satsi Helmililjoja. 
Ja Kesäleimu? kukkii sen juurella. 
Meillä taitaa joka kukassa joku asua, kun aina joku ökkömönkiäinen osuu kuvaan...











Ja pakko lopettaa tämä kukkakimara varpaisiin. 
Sillä kesäisin käytön vain saappaita tai sitten käyskentelen paljain jaloin. 
(Jos ei ole pakko pukeutua juhliin...)

Nyt todella on kesä. 
Yritetään pysyä hetkessä mukana ja nauttia tästä kesämaratoonista!







perjantai 8. syyskuuta 2017

Kiitollisuutta



Sain jo elokuun alussa Pirkolta Vaarin torpan puutarhasta Kiitollisuushaasteen.

Kiitollisuushaasteen säännöt ovat seuraavat:
- Pidä päiväkirjaa 7 päivän ajan, ja poimi kustakin kiitollisuuden aihe
- Kirjoita tästä päiväkirjasta postaus
- Välitä haaste edelleen kolmelle bloggarille

Kerron kiitollisuuden aiheita parin viikon ajalta epäjärjestyksessä.
Syksyiset kuvat ovat tuoreita tältä aamulta heti aamupalan jälkeen kostean kasteiselta pihamaalta.
Aloitan siis jo viime viikon maanantaista.

Ensimmäinen lomapäivä oli hidas. Hidas aamukahvi on parasta mitä tiedän. Olen ollut aamuihminen ja olen sitä edelleenkin, mutta en varsinaisesti rakasta rynnätä aamulla minnekään. Rakastan yöhousuissa oleilua kahvikuppi kourassa. Kiitollisuuden aihe nro 1, hidas loman aloitus.


Kiitollisuuden aihe viime viikolta nro 2:
Sain ikkunat pestyä, meillä juuri sopivan kokoinen talo (tai pikemminkin koti),
 että sen jaksaa itse siivota :)
Mutta Hämähämähäkkinen teki heti uuden seitin tyttöjen ikkunan taakse.


Kolmas ja yksi isoimmista kiitollisuuden aiheista:
Viime viikolla tuli täyteen 11 vuotta äitinä 
<3

(Kukkalan Sanna oli muuten tehnyt Hopealangasta ihan täydellisen kranssin...)




Viikonloppuna meillä juhlittiin siis synttäreitä ja saimme yövieraita, minulle aiemmin tuntemattomia mieheni ystäviä. Kiitollisena uusista odottamattoman ihanista ystävistä - Ja nyt meillä on yöpaikka Pohjanmaalla :)


(Lamoherukan ja Koivuangervon lisäksi oli Pikkusyreeni pukeutunut syysväriin <3)


Viides kiitollisuuden aihe voisi olla uusien ystävien lisäksi uudet työkaverit ja blogiystävät kesän ajalta. Miten mahtavia ihmisiä sitä on ympärillä, kunhan vain uskalletaan päästää ihmisiä lähelle. Ystäväverkostoa ei ole koskaan liikaa. Yksi uusista työkavereista kävi viime viikolla kylässä ja vaihdoimme taimia, miten mukavaa! Kiitos Heli ja muut kesästä :)





 Viime viikonloppuun liittynee seuraavakin kiitollisuuden aihe.
Äiti ja isä.
Taas kerran auttoivat synttärijärjestelyissä.
Ovat aina valmiita leipomaan ja siivousapuun sekä lapsenvahdiksi tarvittaessa.
Tähän voisi liittää myös rakkaan Titta-tädin.
Eli kuudes kiitollisuuden aihe on perhe.





Taitaa olla aika kliseisiä nämä minun päiväkirjani aiheet....
Seitsemänneksi pitää nostaa jotain huuhaa- hommaa. 
Olen kiitollinen jokaisesta uudesta kasvista, joita tänä kesänä on muuttanut pihallemme. 
Tämän kesän piti olla siistimis- ja maanparannuskesä, mutta kas kummaa, en osaa laskea kuinka monta taimea meille on muuttanut. 
Ja eilen meille muutti Lidlistä aika monta kukkasipulia :)
Eli seitsemäntenä kaikki pihamme kukkaset ja puskat. Kuinka teistä iloitsenkaan! Nyt talveksi uinukaa uneen ja keväällä nouskaa uuteen kasvuun rönsyilevää puutarhaa tavoitellen :)




Tämä haaste on mielestäni oikein ilahduttava ja vaivaton, sekä helppo ja sopii tänne ihanaan kauneuteen keskittyvään blogimaailmaan hyvin. Siksipä tämän jaan mielelläni eteenpäin. Tämä haaste on kunkin helppo toteuttaa luovasti ja omaperäisesti kaavoihin kangistumatta.

Jaan tämän uusille ihanille ystävilleni
Mansikkatilan mailla Tainalle
Ja Talossano23 Satulle
sekä siskolleni Versoja Vaahteramäeltä Riinalle.

Älkäähän ottako tästä mitään painetta, vaan jos lähdette mukaan,
toteuttakaa tämä oman luovuuden mukaan.


Ihanaa perjantaita kaikille!
Kaikille haasteena voisin jakaa:
Etsikäämme kiitollisuutta juuri tästä hetkestä.
Itselläni suunnitelmat muuttuivat vesisateen vuoksi, mutta kiitollisena aamuisista kauniista Hämähämähäkkisten seiteistä, näen nyt jotain kaunistakin kosteassa säässä :)