Kiitos ja talviunien aikako?

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja omista tarinoista liittyen edelliseen postaukseen aikakakusta ja voimavarakakusta. On ollut mukavaa jakaa kokemuksia niin kasvotusten sekä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Aihe tuntuu olevan myös muille ajankohtainen. 

Mielellään jatketaan tätä alkanutta keskustelua!

Dahliat ja Oxalikset ovat löytäneet tiensä jo talvisäilöön ja itsekin on saanut aloittaa ihan uuden arjen. Uusi arki tarkoittanee minulle päivätyötä ja säännöllistä yöunta. Ja vaikka rytmi alkaa löytyä pikku hiljaa, huomaan että ihan perus arkisten tapojen muutos ei käy hetkessä. Niistä voisikin jutustella seuraavaksi. Olen luonteeltani kovin spontaani, mutta sopiva rutiini tuo sopivasti lisää aikaa arkeen.  Jotenkin tämä kesämukuloiden talvisäilöön laskeminen on kovin symbolinen ele talvikauden alkamiselle. Myös itse pakenee jossain määrin sisään. En meinaa malttaa millään lähteä kävelylle, vaikka rakastan syksyistä metsää, vaan sisällä neulominen meinaa houkutella liikaa...

Itselläkin varmaan jonkinlainen talviuni aika siis alkanut!

Ehkä oikeasti siis myös toipuminenkin. Pitää nukkua vuosien univelat pois....

Mitenkäs teidän syksy?

Houkutteleeko ruska ja raikas ilma ulos?

Vai kylmä ja pimeä sisään? 

Kertokaa ihmeessä syyskuulumisia! 

Koulintaa ja istutuksia

Siemenestä kasvatetut Päivänsinet pääsivät isompiin ruukkuihin ja ulkoilemaan :) 

Dahliat ovat päässeet kattiloihin kasvamaan. 

Ennen olen laittanut pieniä kiviä pohjalle, mutta nyt kokeilin laittaa ruukkusoraa. 

Se on paljon kevyempää ja saan siirreltyä tarpeen mukaan kattiloiden paikkaa... 

Ruukkusoran päälle laitoin suodatinkankaan ja sitten vaan muheaa multaa ja hauskat Dahlian mukulat. Oranssiin kattilaan laitoine ne mieheltä saadut tuliaismukulat, jotka oletettavasti ovat melko värikkäitä. Sinisen laitoin loput Oxaliksen talvetetut sipulit ja valkoiseen loput Dahliat, joista ei ole hajuakaan mistä olivat peräisin....

Ja sitten vain kasvihuoneeseen kasvamaan :)

Uskaltauduin viemään kasvihuoneeseen myös sisällä jo esikasvatetut Oxalikset ja Dahlian alut. 

On ihana, kun sai kodinhoitohuoneeseen jo tilaa :) 

Nyt vain nauttimaan vapaapäivän lämmöstä ulos :) 

Tuliaisia kullekin

Mieheni tuli Hollannista ja toi lapsille perinteisesti Tobleronea ja

minulle Dahlioita!!!!

 Mitä ihania ja kauniita aarteita!

Taitavat olla kaikki eri värisiä tuossa pussissa, kun ovat niin eri mallisia mukuloita :)

Palluraa, pitkulaa ja 'mustekalaa'.

Ainakaan ei luulisi kaikkien olevan oransseja niinkuin perinteisesti näissä mukula-arvonnoissa :)

Malttamattomasti odotan mitä näistä mahtaa tulla :)

Ja ruukuissa on kasvamassa jo ensimmäiset Oxaliksen mukulat talvetuksen jäljiltä...

Nyt on kevätfiilis :)

Aarteita nämäkin

Taas syksyllä koitti tämä kummallinen ongelma. 

Ihanat kesän aarteet jäävät vaille kotia pakkasten tultua. 

Minulla itsellä ei ole kellaria eikä autotallia, 

jolloin Dahliat ja Oxalikset (tänä vuonna minulla ei ollutkaan kuin yksi Pelargonia)

jäivät kotia vaille. Tänä vuonna ratkaisin asian uudella tavalla. 

Nostin nämä aarteet saunaan sanomalehtien päällä pyykkikorissa. 

Nyt ne ovat kuivuneet ja pitäisi ravistella multa pois ja katkaista varret. 

Sitten ajattelin säilöä ne paperipusseihin löyhästi talveksi. 

Keväällä pitää vaan muistaa mitä oli missäkin ja istuttaa ne oikeaan aikaan....

Yksi alle jäänyt oli tehnyt hauskan varren. Sekin on nyt "kuoletettu" talvisäilöä varten.

Ihania aarteita. Nukkukoot hyvin ja herätköön ensi keväänä reippaina ja hyvinvoivina!

Kauneinta kauneutta

Siis vielä alkuviikosta olin surullinen, kun sade piiskasi Päivänsinen kaikki kukat niin, etten kuvaamaan ehtinyt. Mutta perjantaina lasten tullessa koulusta huomasin 

täyden paisteen pihalla - kyllä tuli kiire hakea kamera!

Kauneinta mitä maan päällä voi olla!

Yritin kasvattaa tätä siemenestä, mutta vain Mustasilmäsusannan onnistuin saamaan ulos kukkimaan. Se on kasvihuoneen pielessä. Tämän yksilön olen saanut siskoltani (Versoja Vaahteramäeltä). Taimivaihto on yksi tämän harrastuksen ilahduttavampia asioita :)

Etupihan kivikon perinteiset ruosteruukut vieressä. 

Tämä työkalupakki ja Oxalis on yksi ihanimpia ja parhaimpia kesän tuojia. 

Käenkaali kukoistaa säistä huolimatta.  

Tänä kesänä olen ripotellut sitä ympäri pihaa. 

Oxalis oikein kylpee auringossa!

Kivikosta on tullut yksi suosikkipenkeistäni. 

Tykkään tuosta kaiken valloittavasti Pihakäenkaalistakin. 

Ja alkukesästä sai toisen työkalupakin, joka on vielä omaa sinistä väriään. 

Lapsuudessa isällä oli tällainen työkalupakki. 

Tähän istutin paremman puutteessa Mummoni mieleen tuovan Joriinin, jonka sain tädiltäni. Se alkaa pian kukkimaan muiden Dahlioiden tavoin. Tämän pakin pysyväispaikka ei ole tässä, mutta nyt sai tämän kesän paistatella päivä tässä oven pielessä. 

Vielä arvontamuistutus: Ihania Dermosilin kesätuotteita arvonnassa edellisessä postauksessa :)

Mukavaa viikonloppua Päivänsinen ilahduttamana!