Kiitos ja talviunien aikako?

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja omista tarinoista liittyen edelliseen postaukseen aikakakusta ja voimavarakakusta. On ollut mukavaa jakaa kokemuksia niin kasvotusten sekä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Aihe tuntuu olevan myös muille ajankohtainen. 

Mielellään jatketaan tätä alkanutta keskustelua!

Dahliat ja Oxalikset ovat löytäneet tiensä jo talvisäilöön ja itsekin on saanut aloittaa ihan uuden arjen. Uusi arki tarkoittanee minulle päivätyötä ja säännöllistä yöunta. Ja vaikka rytmi alkaa löytyä pikku hiljaa, huomaan että ihan perus arkisten tapojen muutos ei käy hetkessä. Niistä voisikin jutustella seuraavaksi. Olen luonteeltani kovin spontaani, mutta sopiva rutiini tuo sopivasti lisää aikaa arkeen.  Jotenkin tämä kesämukuloiden talvisäilöön laskeminen on kovin symbolinen ele talvikauden alkamiselle. Myös itse pakenee jossain määrin sisään. En meinaa malttaa millään lähteä kävelylle, vaikka rakastan syksyistä metsää, vaan sisällä neulominen meinaa houkutella liikaa...

Itselläkin varmaan jonkinlainen talviuni aika siis alkanut!

Ehkä oikeasti siis myös toipuminenkin. Pitää nukkua vuosien univelat pois....

Mitenkäs teidän syksy?

Houkutteleeko ruska ja raikas ilma ulos?

Vai kylmä ja pimeä sisään? 

Kertokaa ihmeessä syyskuulumisia! 

Vielä Puutarhaa

Nämä ihanat Kosmokset tekivät sen taas! Lumoavat kaudeudellaan, 

mutta eivät ehdi kaikki nuput aueta kukkaan kylmien säiden yllättäessä! 

Olen kylvänyt siemenet aina suoraan maahan, esikasvatusta alan pikku hiljaa harkita... 

Nämä vaan on niin kauniita :) 

Ja näitäkin mahtavuuksia taisi kasvaa mummolan keittiön ikkunan alla....

Nuppu tai kukka, edestä tai takaa, aina yhtä lumoava, jokainen niin kaunis erilainen :)

Ja tämä Hattukukkakin on kukkinut ihanan pitkään! 

Tämä on tämän kesän uusin huumaava yksilö. Ensimmäistä kertaa Mutamäellä. 

Tätä Punahattua odotan jo ensi vuonna uudelleen tapaavani :)

Muutenkin ajatukset menee ensi vuoteen puutarhan osalta. 

Sipulikukkia istutettu. 

Oxalikset ja Dahliat pitäisi raahata anoppilaan pakkasia karkuun.

Mutaa ja vettä on ollut ihan riittämiin. 

Käsityöt vetää taas enemmän puoleensa kuin kylmä ja märkä sää pihalla....

Muutama homma olisi kyllä vielä puutarhassa kesken. 

Katsotaan saanko niitä aikaiseksi vai vetääkö käsityöt puoleensa liikaa....

Kaunista viikonloppua näiden kauneuspilkkujen kera!

Mun syys

Mun Puutarha = Syysleimujen tuoksu

Sen oivalsin, kun puutarhaliikkeessä tuoksuttelin Syysleimua. 

Niitä on kertynyt puutarhaan muutama uusi tänä vuonna. 

Olen levitellyt niitä nyt takapihallekin. 

Mummolassa tuoksui aina syksyllä Syysleimut, Ploxit niinkuin mummo sanoi. 

Oivalluksia syntyy tässä Puutarhaa rakentaessa. Puutarha ei ole pelkkiä kukkia. 

Se on myös muotoja ja ehdottomasti tuoksuja!

Pinkki ja Lila Syysleimu ovat peräisin äidiltä. 

Pinkki sointuu mahtavasti toisen ihanuuden, Punahatun kanssa. 

En osannut suunnitella tätä, mutta nehän kukkivat yhtä aikaa, miten kaunista!

Ja toinen kaunis match vieressä on Lila Syysleimu ja harmaa Maruna, niin suloiset!

Ennen en yhtään pitänyt lilasta väristä, mutta tästä on pakko tykätä. 

Eivät siis kumpikaan vaihda paikkaa :)

Uusia Leimuja tänä vuonna muutama. 

Sinertävä Syysleimu (joka nyt näyttää lilalta...) kotiutui meille Mustilan taimipäivästä, ja kaunistaa nyt rumaa kohtaa. Oivalsin, että miksi puutarhassa pitää omistaa ruma kohta, miksi en tee siitä mieleistä??? No nyt se on tekeillä...

Muut uudet: valkoinen siniseen penkkiin ja pinkki vaaleanpunaisten viereen.

Syysleimu nimeltä Elli koristaa puutarhassa nyt kolmessa kohtaa, pakkohan se on hankkia kaikki kasvit, joissa on jonkun perheenjäsenen nimi....

Ja Syysleimuja omannut mummonikin oli nimeltään Elli. 

Elli- Syysleimuja ei siis voi olla liikaa <3

Ja toinen mummolasta mieleen jäänyt kasvi on 

Kruunuvuokko. 

Ihan sanoinkuvaamattoman kaunis.

Niin parasta.

Syyskukkijoita ei ole liikaa.

Kosmosten toivon ehtivän kukkivan. 

Viime vuonna ehti kukkia vain osa, 

nyt ensimmäinen kukassa, joten toivoa on. 

Syys ei olekaan niin inhottava kuin olen luullut :) 

Mutamäkeä itseään

Näin syksyllä on helppo paeta kaikkea ruskeaa ja multaista pihalta sisälle neuloosiin. 

Puutarha ei yhtäkkiä tunnu Puutarhalta vaan pihalta. 

Latteaa ja ruskeaa. Mutamäkeä itseään.

Muutama väripilkku oli kuitenkin löydettävistä ruskeuden seasta:

Yksi Lidlin jaloruusun oksista on vielä nupullaan ja on niin räikeän pinkki nuppu, että erottuu maisemastaan todella edukseen.

Toinen mukava asia nupun lisäksi oli istuttaa Siskolta maljakkoon otetut Maksaruohot, jotka ovat tehneet mahtavat juuret. Mainio tapaa jakaa/ saada lisätaimia ja väriä syksyyn!

Katse kiinnittyi myös mielenkiintoisiin väriyhdistelmiin: 

Ruoste ja ruskea Jaloangervon jämä oli aika kiehtova ruskea multaa vasten.

Sekä 'Pink Panda' -mansikan rönsyt sinisen Orvokin vieressä.

 Ja yksi yksinäinen Lyhtykoison lyhty rinteessä. 

Tästä kuvasta näkee hieman Mutamäen korkeuseroa ja mistä nimi on peräisin: 

takapihan mutarinteestä! 

Pieniä väripilkkuja, jotka auttoivat selviämään pihan siivouksesta!

Ja nämä Käenkaalit, Pelargoniat ja Dahliat on kasattu taas auton viereen, matkalle kohti isän autotallia talviunille. Joka syksy rajuin syksyn merkki meidän pihalla, kun nämä lähtevät matkoille.....

Mutta syksy anataa taas ajattelemisen aihetta ensi vuodeksi: 

Mikä tekee Puutarhasta Puutarhan?

Mitä muotoja pitäisi suoria pihalla?

Miten rinnettä voisi käyttää hyödyksi?

Miten saisin Talvihuoneen kesähuoneiden lisäksi?

Pitää kaivaa inspiraatioksi siskon ottamat alkuperäiskuvat pihasta ja alkaa pohtia uusia villejä ajatuksia, joita toivottavasti syntyy lämpimän peiton alla neuloosin vallassa :)

Ja kiitos kaikille kiinnostuneille sukkaprojektista!

Katsotaan kuinka monet sukat saadaa kasaan, jos vain muutamat, niin annetaan ne jouluna pitkäaikaisimmille potilaille. Toivottavasti mahdolllisimman moni innostuu mukaan!