Jokin aika sitten viestittelin lapsuudenystäväni kanssa, jonka elämäntilanne on melko lailla täysin erilainen kuin omani. Kysyin millaista hänen arkensa on. Hän vastasi:
"Mitä on arki?"
Jäin kovasti pohtimaan tätä. Mitä todella on arki? Onko meidän tarpeen erottaa arki pyhästä? Voisiko arjen keskelle saada pyhien lepoa ja pyhiin arjen turvallisuutta?
Oma niin kutsuttu arkeni on viime viikon ollut aikamoista juoksemista.
Lapsikin sanoi tullessaan koulusta ennen iltavuoroon lähtöäni,
että ihan kuin juostaisi kilpaa ajan kanssa.
haluaa ehtiä ulos kuvaamaan kaiken sen kauneuden, mitä lämpö ja aurinko tuo tullessaan.
Ja kun kameran kanssa pomppii ympäri pihaa silmät sinisissä kukissa,
(jonka itse näkee jo sinisenä merenä,
teille ehkä tämä näyttäytyy pienen pienenä sinisenä länttinä alapihalla...)
(jonka itse näkee jo sinisenä merenä,
teille ehkä tämä näyttäytyy pienen pienenä sinisenä länttinä alapihalla...)
saattaa huomata maanneensa kamera silmässä kiinni oma napa pupun papanakasan päällä.....
Mutta meren alku. Scillameren. Ja kuvia ainakin tuli meren täydeltä npsittua!
Pienistä pisaroista se koostuu.
Aina ei oman työnsä jälkeä näe heti, mutta silti se kannattaa.
Mutta tänään ei ole perusarki, ei minullakaan vaikka vuorotyö onkin sekoittanut päiväni taas.
Tänään Lahteen Pihapiirimessuille, jee!
Odotan ihania kohtaamisia ja mielen vapauttavaa tunnelmaa!
Ihanaa päivää kaikille messuille tai muuten vain sunnuntaita!
(ja voimia sinulle, jolle tämä päivä sattuu olemaan työpäivä!)