Valo voitti

Valo!

Valo voitti :)

Kevään aurinko ja valo voittaa, 

ja kyllä auttaa oikeastikin arjessa eteenpäin. 

Aurinko tuottaa mielihyvää, eli tekee ihmiselle yhtä hyvää kuin suklaa, ja se toinen s. 

Ja valon lisäksi voittajiksi valikoituivat perinteisellä lippuäänestyksellä Tiia ja Rea, onneksi olkoon! 

Voittajille Helsingin puutarhamessujen liput jo lähetetty :)

Lisääntynyt valo, hiekasta putsattu asfaltti ja ihanat pienet maasta puskevat sipulikukat! <3

Tiia@onnenrusina.com

Lisääntyvä valo,lämmittävä aurinko.�� ikkunalla kasvavat tomaatintaimet ja sitä myötä haaveilu ja innostus tulevan kesän kukkapenkin rapsuttelusta �� -Rea Marjamäki

Kuopus, koulu ja kukkaset

"Äiti saako koulussa nukkua?"

"No sitten en mene kouluun ikinä, jos niitä välitunteja ei voi nukkua. Haluan nukkua toisen välitunnin ja vain toisen leikkiä."

Tokaisi mukavuudenhaluinen juuri viisivuotissynttäreitä juhlinut kuopus. 

Sydämessä muljahti; vauva-ajat ovat todella ohi. 

Kuopus ajattelee jo koulunalkua ja korviksia, minä elämänkoulua. 

Kaakao menee parhaillaan omatoimisesti mikroon: 

"Jos tässä on Ellin kirjain ja neliö, onko sopivasti aikaa?"  

(Ja kyllä, iso E ja 3 ovat samankaltaisia mikron aikanäytössä, 3 on on todellakin väärinpäin E.)

Tiedän, että tehtäväni on tehdä itseni tarpeettomaksi. 

Mutta joinakin päivinä se riipaisee enemmän kuin toisina...

Kuopuksen rakkaus keltaiseen, on saanut myös minut pitämään keltaisesta. Keltaiset Neilikat yhdistettynä pinkkiin on aika ihana kevätkimppu! Josko ensi kesänä kukkapenkkiin eksyisi keltainen ruusukin vaaleanpunaisten keskelle... Kukkahuuhaahaaveilu uusista kukkapenkin jatkeista helpottaa elämänkoulua. 

Niin sitä lapsi muuttaa ja kouluttaa myös äiti-ihmistä. 

Ihanat synttärikukat olla pitää

Alkuperäinen idea oli postata kuinka terapeuttinen voi yksi ainoa synttärikimppu olla.

Neljävuotiaan synttäreillä oli ihania pinkkivihreitä Krysanteemeja ja lahjaksi tuli ihana pinkki kimppu Neilikoita. Kun näitä aloin ikuistaa kameralle, alkoikin parituntinen, jollaista en ajatellut. Kysyin mieheltä yksinkertaisesti terävyydestä ja valoista, ja siitä  alkoi kärsivällisyyden oppitunti.

Yritin saada tolkkua syväterävyydestä ja valotuksesta, isosta, aukosta ja valotusajasta. Mitä enemmän yritin ymmärtää, sitä vähemmän ymmärsin. Meillä on kamerana Pentax K-3 ja 90mm makrolinssi tai 50mm. Mies tosiaan ymmärttä näistä melko paljonkin ja minä yritän oikoa... Näissä asioissa ei taida vain montaa oikotietä olla...

Tahtoa ja halua olisi oppia valokuvauksen salat, mutta kerralla ei pysty omaksumaan kuin rajallisen määrän tietoa. Tällaisen määrän sain kuitenkin kuvia kortilta koneen kautta blogiin. 

Niin kauniita kukkia. 

Niin ihanat pitsireunat.

Niin ihana Krysanteemin moniulotteinen keskusta.

Mahtavia luontokappaleita, ihana saada näitä talvellakin terapiaksi. 

Tästä bloggaamisesta meinasi yhtäkkiä tulla täyttä työtä, tunnelma ja ajatus meinasi kadota.

Valokuvissa onneksi tunnelma on se, mikä eniten merkitsee. 

Ja kyllä on hyvä, että kameroissa on automaattiasetukset! 

Kaiken muun voi oppia, Ajan kanssa!

Siro ja sirpakka Neilikka

Rakastan Neilikoita!

Ensimmäisessä omassa kodissamme kasvoi Neilikoita ihan villinä ja vapaana kuistin reunalla. Rakastuin niihin silmittömästi, enkä tiennyt silloin mitä kukkia ne olivat. Ja sen vanhan ja tämän nykyisen kodin välillä on lammasniitty, jonka pientareella kasvaa Neilikoita ja Metsämansikoita aivan villinä. Ihana paikka!  Sinne rakentaisin (tietty ite:) heti talon jos tontti olisi myytävänä! Mutta tänne nykyisen kodin puutarhaan on kaikki Neilikat kylvetty siemenestä tai hankittu kaupasta.

Neilikat ovat vaan hankalia kuvattavia. Kirkas pinkki tai kirkas valkoinen saa ne näyttämään luonnottomilta käsitteli kuvia tai ei. Kuvasin ne vielä hieman parhaan aikansa nähneinä....
Mutta ihania luonnollisen kauniita ovat koko komeudessaan! 

Neilikan siroa kauneutta viikonloppuunne!