Pari ihanaa!

Tänä vuonna on tullut otettua ennätysvähän kukkakuvia. Tuntuu, että syötävät kukat ja Syysleimut olivat ihan fiasko. Mutta nämä kukkivat pari viikkoa sitten ihanan runsaasti. Taitavat olla jotain sukua keskenään?

Kivikkotörmäkukka ja Kirahvinkukka keräsivät itseensä ihanasta perhosia ja Kimalaisia. 

Niin suloisia ja herkkiä kukkijoita. Eivät ole ihan vierekkäin, mutta melko lähekkäin. Kivikkotörmäkukkaa saisi olla enemmän. Niin paljon siitä pidän.

Ja Kirahvinkukan hankin viime vuonna vain nimen perusteella. Jouduin köyttämään sen köynnöstukeen narulla, että pysyi pystyssä. Edes jalkapallo ei sitä korkeudestaan huolimatta kaatanut. Oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Ainoa keltainen, josta todella ihan oikeasti pidän kovasti! 

Toivottavasti talvehtii toisen talven yhtä hyvin havujen alla :)

Kirahvinkukka oli koko kukkimisajan aivan Kimalaisten peitossa. 

Niin paljon siitä tykkäsivät muutkin. 

Ihana kesä! Kukista ei voi saada tarpeekseen. 

Mustikkapiirakkaa uudella tyylillä

Viime vuonna opiskellessa Tampereella piipahdin myös Pirkanmaan Taito shopissa. 

Sieltä mukaani tarttui kahta eri väriä ihanaa liukuvärilankaa. Netistä löysin langan nimellä Kirjo-pirkka, vyöte on taas karannut.... Vaaleanpunaisessa vastaavassa on Roosa-nauha vyöte. 

Aivan ihania lankoja neuloa. 

Piirakkasukat halusin sinisestä, koska väri oli aivan kuin Mustikkapiirakka, eikös vain?

Ja neulomisesta hauskaa teki myös  uudet puikot. Ostin samalla reissulla kulmikkaat puikot. 

Kuulemma näillä ei silmukat tipu puikoilta niin herkästi. Mukavan joutuisaa neulominen ainakin oli, ja puikot on mukavat käteen, eli suosittelen!

Puikoilla vilisee jo seuraava neulos, siitä taitaa huomata kesän vaihtuvan pikku hiljaa syksyksi....

Kasvimaa nyt

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, kasvimaalta nousee Kesäkurpitsaa ihan silmissä kasvaen!

Niitä onkin ollut mukava viedä tuliaisiksi ja kasvissosekeittoon on myös saanut useamman uppoamaan. Kaikkia ei ehdi tuoreena syömään. Eikä oikein malta säilöä näitä, vaikka sekin olisi kyllä talven ilo... Ja nuo mustat ötökät tuntuvat puhuttavan melko lailla kaikkia... Kesäkurpitsan kukissa ne vain majailevat, niitä eivät syö. Krassit taitaa olla niiden herkkua...

Herneet kuihtuivat melko nopeasti ja raivasin ne tästä porkkanoiden vierestä pois. 

Porkkanamaa onkin hieman säälittävä, taisivat jäädä herneisen varjoon...

Piti vielä nyppiä "ylimääräisiä" pois ja lapset söivätkin pirkkuporkkanat nauraen äidin sadolle... 

Suoria rivejä ei meidän kasvimaalta löydy sitten millään. Porkkanat kasvavat sopuisassa sekamelskassa. Tai toivottavasti kasvavat vielä....

Porkkanalaatikon ja patolevyn välistä hyppäsi Sisilisko, taitaa olla lämmin koti patolevyn kupeessa. Ja Sisilisko hyppäsi tuosta laatikon reunasta vielä maahan, aikamoinen loikka!

Ja ensimmäiset potut ja Kurkku on maistettu!

Kurkun meinasin heittää pois, kun ulkonäöstä päättelin, että olisi kuiva kurppa tai joku muumien kaveri. Mutta Kurkku olikin niin makea, että ihan kuin olisi sokeroitu! Mikä ilo yhdestä Kurkusta!

Tämä kuva kuvaa kasvimaata hyvin. 

Tilliä, mansikkaa ja Oreganoa puskee mistä sattuu...

Tomaateista yksi on vasta kypsynyt, niitäkin siis edelleen odotellaan. 

Ja yrttejä on kyllä tullut käytettyä. Tätä Oliiviyrttiä vähemmän, Valkosipuliyrttiä sitäkin enemmän! 

Ensimmäisten kasvimaaraivausten jälkeen on haikea olo. Kohta on syksy. 

Mutta onneksi satoa vielä tulee, ettei kaikki kerralla lakastu. 

Oman maan sadon iloa ei moni ilo maailmassa voita!

Villit villahousut

Yhteistyössä Novitan kanssa

Nyt kun ilmat ja illat viilenee, pääsee esittelemään villahousuja, jotka kesällä sain valmiiksi. Aloitin jo viime maaliskuussa kuvioneuletta, jota ensin suunnittelin neulovani sukkiin. Mutta sitten langan väri näytti kovasti kuopuksen villahousuilta, joten projekti vaihtui lennossa villasukista villahousuiksi! Samalla Alla Koivupuun - kuvioneuleella tietenkin. 

Halusin siis harjoitella uusia neulemalleja ja langat maaliskuussa sain Novitalta minulle uusien ohjeiden kokeilemista varten. Toinen yhteistyöprojekti on myös puikoilla. On tullut paljon neulottua kirjoneuletta, mutta pitsineuloksia vähemmän ja varsinkin ohjeista. Ja yllätyin positiivisesti kuinka helppoa kuvion neulominen oli, kun alkuun pääsi. Tähän kuvioon jäin ihan koukkuun, haluan tästä ne sukatkin! Ja Novitan Venla-lanka oli mukavaa neuloa, ohutta ja soljuvaa. Villahousut neuloin ihan omasta päästä, olisi kannattanut sen verran vilkaista ohjetta, että yläosasta olisi tullut pidempi. Mutta yllättävän kivat! 

Ja ainakin niiden haltija oli niistä innoissaan. Kuvaushetkikin meinasi saada vauhtia liikaa tällaiselle harrastelijalle. Pitihän niitä tietysti testata kunnolla käytössä. Kuviota oli helpompi kuvata Kesäkurpitsa kaverina.... 

Mutta suosittelen kokeilemaan uusia ohjeita näin syksyn tullen! Itsensä haastaminen saattaa osoittautua yllättävän mukavaksi puuhaksi!

Tämä kesä

Tämä kesä. 

Tämä kesä on  taas ollut jotenkin erikoinen. 

Minun puutarhaurallani ei ole ollut yhtään ns normaalikesää. 

Mikähän se normaali oikeastaan on?

Ensin on liian kylmä, sitten sataa liikaa, sitten on liian kuuma. 

Tämän kesän kuumuus on saanut toiset kasvit kuolemaan ja toiset taas kukoistamaan.

Jännästi alkaa heti säiden kylmettyä tekemään yhteenvetoa kesästä. 

Ikivihreät kesäkasvit on kukoistaneet, ja herkät kukkijat tuskin kukkineet ollenkaan. 

Salaatit nuupahti nopeasti, samoin herneet. Mutta Kesäkurpitsaa tulee aina vaan. 

Hortensioissa osassa on kukkia, osassa nuppuja ja osassa ei mitään. 

Hyttysiä ei ole meidän hyttyspihalla ollut lähes ollenkaan. Ampiaisia ja mehiläisiä kyllä. 

Ja heinäkuun koko naapurustoa hämmentänyt ilmiö on kokonainen parvi Sudenkorentoja. 

Sudenkorentoja on ollut tänä vuonna kymmenittäin, ennen vain muutamia. 

Ja ne ovat lennelleet ihan päin ja kävelleet olkapäällä 

ja törmäilleet ihmisiin ja rapisseet teltan katossa. 

Yritin saada parvesta kuvaa ja videota, mutta se osoittautui hankalaksi. 

Nämä kuvat ovat mieheni ottamia. Hänen onnistui napata kuvan Ohdakkeessa päivää paistattelevasta Sudenkorennosta. Aika metkoja olentoja. 

Ja sitä normaalia ei taida olla olemassakaan... Vai mitä mieltä olette?

Kesäkurpitsaa ja kurkkua

Olin loman jälkeen töissä muutaman päivän peräkkäin. 

Ja kun sillä välin vain pikakastelin kaikkea, niin en ehtinyt huomata kasvua kasvimaalla. 

Kesäkurpitsat ja Kurkut olivat vallanneet sillä välin kasvihuoneen.... Sisään ei päässyt tietä raivaamatta...

Muuten kasvimaalla osa rehottaa ja osa lakastuu. 

Salaattia on kylvetty toinen erä, 

ja Kurkku vasta kukkii. 

Mutta Kesäkurpitsaa pukkaa joka kolosta ihan mahdottomat määrät. Se on kyllä kiitollinen kasvatettava.... Nyt raaskii jo poimia kukkiakin salaattiin koristeeksi :)

Aivan villiintyneistä Kesäkurpitsoista katkaisin osan lehdistä pois, ja olipas ne piikkisiä! 

Kurkuista katkaisin latvat ja köytin ne narulla kasvihuoneen kattoon, josko saisivat valoa ja tekisivät vielä kurkkujakin.  

Kurkun kippurat on niin upeita ja ne tarttuivat naruihin kiinni ihan parissa päivässä kauniisti!

Tomaatit ovat vielä raakileita, mutta niitä alkaa myös runsaasti. Niistäkin sai latvat ja ylimääräiset lehdet lähteä maatumaan muille maille. 

Herneet olivat viikonloppuna parhaimmillaan ja Ruusupapu alkaa olla täydessä kukassa. 

Kasvimaalla tuntuu pätevän samat säännöt kuin muuallakin puutarhassa. 

Kasvit kasvit miten haluaa ja minne haluaa.

Niitä ei voi ohjata, vain kastella ja lannoittaa. 

Satoa tulee ja pitää vastaanottaa se mitä saa. 

Vaikka se olisi vain kilotolkulla Kesäkurpitsaa :) 

Mukavaa viikkoa kaikille kasvimaata ja kaikkea muutakin kasvua kummastellen!