Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuunaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuunaus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. helmikuuta 2019

Kiitos ihanista viesteistänne!


Kiitos ihanista viesteistänne edelliseen postaukseen viitaten! 
Oli mukava saada viestejä kommenteihin, sähköpostiin ja tutuilta ihan viestein. Niin se vaan taitaa olla, että jaksaminen ja uupumus koskettaa aika monia, joko itseä tai läheisiä. 

Haluatteko keskustella aiheesta enemmänkin? Voin kertoa tarkemminkin puolivuotisesta koulusta, jota olen käynyt, siihen liittyy perheen lisäksi tarkemmin myös uusi työ ja ihan mieletön työyhteisö. Voin kirjoitella ajan kanssa, jos haluatte aiheesta lisää. 


Jaksamiseen liittyvä postaus tästäkin näyttää tulevan. Puhelimesta ja laturista saisi monen monta tarinaa ja runoa aikaiseksi. Mutta yksinkertaisesti puhelimeni laturi hajosi lasten sitä lainatessa ja ostin uuden - johon virkkasin tunnistettavat raidat. Lapset totesivat, että se on nyt niin ruma, että saa jäädä rauhaan :) 

Mutta itse pidän siitä. 
Ja harvalla on juustohöylän kanssa laturinpiuha samaa sävyä :) 



Ja kuoreen sain idean jostain netin syövereistä. Jostakin olisi voinut tilata neulotut kuoret kännykkään. Mutta päätin kokeilla itse kuluneisiin kuoriin. Ja sehän onnistui kohta kohdalta mitaten. Liimasin neulomuksen ihan pikaliimalla kuoren päälle. Ja on kyllä pysynyt hyvin, likaantunut vaan käytössä. Mutta hyvä puoli tässä on myös pehmustus, ihan vain muutaman kerran puhelimen pudottaneena......



Tätä neuloessa ja virkatessa alkoi ajatukset juoksemaan, 
että mitähän kaikkea sitä voisikaan päällystää neulomuksilla. 
Tämä on kyllä neulontaterapiaa parhaimmillaan, antaa vaan ajatusten juosta ja 
neuloa samalla siihen suuntaan minne ajatukset juoksee...
- ihan mitä ja minne vaan, eikös! -


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Mummo ja vanhat saappaat



Mummollani oli kanala. 
Tai mummolla oli vaikka mitä eläimiä kalkkunoista lehmiin, mutta viimeisimmäksi kanoja. 
Mummolla oli kanalassa aina vanhoista saappaista tehnyt kengät. 
Mielummin enon saappaista, jolloin saappaisiin mahtui työntämään oman jalan kenkineen päivineen. 
Näin kanalaan mentäessä omat jalat ja kengät säästyivät suttaantumasta kanan pahnoissa kakkoihin...

Nyt mummon inspiroimana tein omista vanhoista saappaista itselleni puutarhakengät. 
Isä on ostanut nämä minulle, kun muutin pois kotoa. 
Täytyy nyt joka naisella saappaat olla....

Mutta nämä olivat niin järkyttävässä kunnossa, vaikka ikäänsä nähden edelleen täydelliset. 
Leikkasin näistä kulahtaneet varret pois ja virkkasin pitsit reunaan. 
Pistelin ensin piikillä reiät reunaan, jotta kykenin ompelemaan pitsin reunaan kiinni. 
Aika kestävää kumia nämä saappaat. 
En tehnyt ihan yhtä avokasmallia kuin mummo, jotta jalkineet pysyvät jalassa. 
Mummolle kiitollisena ihanasta mummoudesta <3



Mutta saappaista tuli hyvät ja niin kivat, että lapsetkin riitelee, kuka ne saa jalkaansa....
Suosittelen vanhan tuunaamista poisheittämisen sijaan :)


Ihanaa ja Valkovuokkojen tuoksuista äitienpäivää 
kaikille äideille, mummoille ja varaäideille ja varamummoille ja äitihahmoille!



torstai 19. huhtikuuta 2018

Vanhan korjaaminen, ei aina uutta tilalle


Pidän vanhasta juustohöylästämme. 
Olen ostanut sen ensimmäiseen omaan kotiini vuonna 2001. 
Sen varsi on vain on kärsinyt tiskikoneen tiimellyksessä.
Ostin jo uuden valkoisenkin, mutta sillä ei tule niin ihanan sopivia juustosiivuja kuin tällä ihan parhaalla vanhalla. Niinpä piti hieman kaunistaa kulunutta vartta. 



Mies pohti, että nyt se pitää pestä käsin. 
Mutta mielummin tiskataan se käsitiskissä ja katsellaan värikästä vartta :)


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Paikaten ja korjaten



Onko kukaan muu kyllästynyt heittämään lasten housuja pois yhden pienen reiän vuoksi?
Minä olen!

 Reiät housuissa kertoo vaan aktiivisista lapsista. Mutta on niin turhauttavaa, kun uusiinkin housuihin leikkien lomassa tulee reikiä ihan vahingossa. Muistan erään vanhan pariskunnan todenneen parisuhteesta, mikä sopii myös kierrätysajatelmaan:

Vanha korjataan, ei hankita heti uutta. 


Tätä yritin nyt toteuttaa korjaamalla tyttöjen legginssejä. 
Pienemmän housuihin virkkasin pupu-paikat.
Oli ilmeisesti askarteluleikkaukset osuneet vain toiseen reiteen....


Vanhemman housuissa oli toisessa polvessa reikä, ja toinen polvi oli melkein kokonaan puhki.
Koiraleikkien konttaukset saavat jatkua polvipaikoilla....



Ja vanhempi tytär oli jo aiemmin kesällä leikannut lempilegginsseistään lahkeet poikki. 
Oli molemmissa polvissa reiät ja näin jatkoivat elämäänsä shortseina...
Nyt lahjepitseineen periytyvät pikkusiskolle päiväkodin jumppapöksyiksi. 


Kun sain nämä pöksyt valmiiksi, aloin heti miettiä mihin kaikkialle voisin virkata paikkoja :)
Aiemmin olen paikannut yhdet lempparifarkkuni täällä

Tytöt ottivat heti "uudet" housut heti käyttöön :)
Korjaaminen siis todellakin kannatti!


maanantai 15. toukokuuta 2017

Kierrätystuunauspuutarha


Ehkä jo osa teistä on huomannut, että pikkuinen puutarhani rakentuu teemalla

uusiokäyttö, kierrätys, tuunaus
tee-se-itse
inspiraatio
vesivaaka & mitta - mihin-niitä-muka-tarvitsee


Kevään aikana olen puhunut suuremmista linjoista, muodoista ja huoneista.
Nyt olen tarttunut sahaan, isän sirkkeliin, vasaraan ja nauloihin.
Muutama juttu tekeillä.
Yritän pärjätä niillä vehkein mitä pihalta löytyy
Yhdenlainen koppi, yhdenlainen katto, yhdenlainen huone ja yhdenlainen huoltopiste
Siinä hommaa yhdelle kesälle...


Mutta vaikka kuinka paljon sitä kierrätystä ja tuunausta rakastaakin
Ja vaikka kuinka pitkälle sen avulle pääsisikin.
Ihan loppuun asti ei inspiraatiokaan kanna. 
Harvoin täällä ihanassa maailmassa puhutaan rahasta, 
mutta totuushan on, ettei ilman sitä selviä puutarhan hoidosta. 


Enkä nytkään aio rahasta puhua, mutta totean vain, että ideoiden toteuttaminen olisi himpun verran helpompaa, jos saisi ostettua rautakaupasta sitä sun tätä ja sen sun jokamoista työkalua, 
ja varastokoppia ja kaivuria ja lautakasaa. 


Tuon häkkyrän valmistumiseksi tarvitsee hankkia vain pari juttua kaupasta, ja se on valmis. 
Se on melkein kokonaan kierrätettyä tavaraa. 
Siitä kerron, kun projekti etenee 

Mutta ihan itte oon tekemässä
Kuten saha ja vasaran jäljistä joku saattaa huomata :)
Puutarhaturaaja- kausi avattu melko epätavallisin elkein!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kaikkia nyssäköitä


Kaikilla meillä on nyssäköitä ja pussakoita, joita on saatu lahjaksi tai kaupanpäällisiksi. 
Tällaiset pinkin ja lilan meinasin lykätä kierrätykseen, kunnes Tyttö ihastui pinkkiruudulliseen Sokoksen meikkiosastolta kaupanpäällisiksi saatuun pussukkaan.
No mitä tyhjässä ruudukossa voi muuta nähdä kuin ristipistoja?
Tässä tulos, ilman suunnittelua tai piirroksia, inspiraatiosta.
Vinoon tai suoraan, tytöt tykkäs!



Toinen pussukka on kaikille lapsiperheille tuttu Natusanin pussukka, joita meillekin on siunaantunut eri väreissä. Tähän ei pystynyt ristipistoja tekemään, koska lanka kuultaa läpi, joten tällainen tulla tupsahti tästä.



Näissä kuvissa näkyy ruudukot hyvin.
Nyt ei muuta kuin yökyläilemään tai matkaleikkejä leikkimään!
Ja tästä alkoi paha kierre.... 
Kaikki hiemankaan ruudulliset kankaat ja nyssäkät näyttävät kaipaavan koristekirjontaa ylleen.....




sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Erittäin rakastunut Betoniin


Minulla oli ilo olla ihanien naisten kanssa viime sunnuntaina vapaalla.
Ja meidän vapaa-aika tarkoitti yhdessä askartelua, inspiroitumista ja hyvää ruokaa, 
oli kyllä loistava vastapaino arkeen! 

Viime kesänä koetin jo onneani betonihommissa, sain aikaiseksi pari Raparperin lehteä ja laattaa ruusupenkkiin. Nyt kokeilimme hieman uskaliaampaa -  niin uskaliasta, että yksi kokeilu on vielä muotissaan... Ei lähde irti, ei... Tarvitsen järeämpää työkalua!


Nyt uskalsin kokeilla jakkaran tekoa. Vanhaa harjanvartta ja betonia ämpäriin:
Ja siitä tuli juuri sellainen kuin kuvittelin!

Ihana kukkajakkara! Kukat on vaan vielä ruukuttamatta uusiin ruukkuihin... Eli hieman keskeneräistä sisustusta kuvissa, mutta näistä tuli niin ihania!!!! 

Olen aivan superhyperkyper 
rakastunut betoniin!!!!



Ennestäänkin meillä oli betonia, kaupasta ostettuja kukkaruukkuja ja kynttilänjalkoja. Joten uudet tavarat löytävät varmasti paikkansa! Meillä on vain kovin hämärää, joten kuvat eivät laadulla hemaise. Näettepä hieman miltä meillä oikeasti näyttää...


Betonista syntyi myös Adventtikynttelikkö. Tähän käytin siskon mieheni aarreaittaa: siis autotallista rojua, joka valloitti heti ensisilmäyksellä. Siis täysin inspiraatiosta syntynyttä....



Ja tuo "potta", joka näkyy kynttelikön takana, on kukkaruukku Hyasinttia varten, joka vielä odottaa kaupassa meille pääsemistä :)



Eteiseen pääsi maitotölkkiversio kyntteliköstä, samalla myös pieni kehysvinkki: Narua ja palikka, johon pujottaa kuva.... 

On ihanaa kun adventinaika antaa luvan levitellä joulukoristeita ympäri taloa: Pentikin perinteinen poroteema itse useampi vuosi sitten huovuttamani kuusen kaveriksi. Perinteiset koristeet ovat parhaita! Ja Betoni sulautuu huovan kaveriksi täydellisesti!


Tästä korikokeilusta en ole ihan varma... Siis varma että tykkään tästä, mutta en ole varma pysyykö tämä kasassa.... Aika näyttää... Eli tästä ja siitä juuttuneesta yksilöstä myöhemmin lisää...

Kiitos Kukkalan Sanna, 
100% outdoor Kati ja 
Versoja vaahteramäeltä Riina, oli mukavaa <3
Yhdessä on mukavampi sotkea ja siivota ja toisilta saa lisää ideoita :) Olette ihania!

Ja kannattaa käydä myös toisen Katin ihanassa Lumisiivet blogissa, 
siellä on mahtavia betoni-ideoita, mm lamppu! :) 

Nyt ihanaa ensimmäisen Adventin iltaa! 
Askarrelkaamme, kierrätäkäämme ja koristelkaamme, inspiraatiosta tunnelman vallassa!
Niin syntyy parhaat versiot kaikesta!


torstai 14. huhtikuuta 2016

Keskeneräisiä





Nyt on kevät ihanan pitkällä ja routa on hävinnyt takapihalta! Tulppaanit ovat pistäneet nenänsä mullan alta esiin ja jotain positiivistakin! Muta ei enää valunut takapihalta roudan jälkeen kivikolle. Eli kyllä jotain juurtumista mutarinteessa on tapahtunut! Kiitos kaikille vinkkejä ja myötätuntoa  antaneille! Ja tervetuloa uudet lukijat! Ihana saada useampi lisää!

Nyt on ollut todella vähän aikaa mihinkään, mutta olen saanut pari pientä juttua valmiiksi.
Silmukan saalistus on haastanut blogissaan Kevään keskeneräiset- haasteeseen - eli tarkoituksena saada mahdollisimman monta keskeneräistä työtä valmiiksi. Minä laatikon siivousinnossa lähdin mukaan, mutta ehkä vähän liian monella työllä.... Yhdet villasukat sain jo valmiiksi, tämä huivi piti tuunata ja kolmanneksi aion tuunata puutarhapalttoon uusiksi. Muut työt taitavat jäädä edelleen laatikon pohjalle....

Tein tuon kolmionmallisen mummohuivin jo pari vuotta sitten, mutta sitä tuli vähän käytettyä. Niinpä päätin virkata siihen mummoreunan, jotta se olisi entistä pitsisempi ja käytettävämpi. Ja niin siitä tulikin! Pieni pitsireuna muuttaa huivia kummasti! Itseä on vain ihan älyttömän vaikea kuvata!
Täällä huivi alkuperäismallissaan


Ja tuttiketjuja on valmistunut sekä pyynnöstä että lahjaksi!
Nämä ovat mukavaa pientä mukaan otettavaa näpräämistä :)
Seuraavaan postaukseen saan toivottavasti kuvattua taimikasvatusta tuolta kodinhoitohuoneen ikkunalta :)