Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinipiikkiputki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sinipiikkiputki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. syyskuuta 2017

Kiitollisuutta



Sain jo elokuun alussa Pirkolta Vaarin torpan puutarhasta Kiitollisuushaasteen.

Kiitollisuushaasteen säännöt ovat seuraavat:
- Pidä päiväkirjaa 7 päivän ajan, ja poimi kustakin kiitollisuuden aihe
- Kirjoita tästä päiväkirjasta postaus
- Välitä haaste edelleen kolmelle bloggarille

Kerron kiitollisuuden aiheita parin viikon ajalta epäjärjestyksessä.
Syksyiset kuvat ovat tuoreita tältä aamulta heti aamupalan jälkeen kostean kasteiselta pihamaalta.
Aloitan siis jo viime viikon maanantaista.

Ensimmäinen lomapäivä oli hidas. Hidas aamukahvi on parasta mitä tiedän. Olen ollut aamuihminen ja olen sitä edelleenkin, mutta en varsinaisesti rakasta rynnätä aamulla minnekään. Rakastan yöhousuissa oleilua kahvikuppi kourassa. Kiitollisuuden aihe nro 1, hidas loman aloitus.


Kiitollisuuden aihe viime viikolta nro 2:
Sain ikkunat pestyä, meillä juuri sopivan kokoinen talo (tai pikemminkin koti),
 että sen jaksaa itse siivota :)
Mutta Hämähämähäkkinen teki heti uuden seitin tyttöjen ikkunan taakse.


Kolmas ja yksi isoimmista kiitollisuuden aiheista:
Viime viikolla tuli täyteen 11 vuotta äitinä 
<3

(Kukkalan Sanna oli muuten tehnyt Hopealangasta ihan täydellisen kranssin...)




Viikonloppuna meillä juhlittiin siis synttäreitä ja saimme yövieraita, minulle aiemmin tuntemattomia mieheni ystäviä. Kiitollisena uusista odottamattoman ihanista ystävistä - Ja nyt meillä on yöpaikka Pohjanmaalla :)


(Lamoherukan ja Koivuangervon lisäksi oli Pikkusyreeni pukeutunut syysväriin <3)


Viides kiitollisuuden aihe voisi olla uusien ystävien lisäksi uudet työkaverit ja blogiystävät kesän ajalta. Miten mahtavia ihmisiä sitä on ympärillä, kunhan vain uskalletaan päästää ihmisiä lähelle. Ystäväverkostoa ei ole koskaan liikaa. Yksi uusista työkavereista kävi viime viikolla kylässä ja vaihdoimme taimia, miten mukavaa! Kiitos Heli ja muut kesästä :)





 Viime viikonloppuun liittynee seuraavakin kiitollisuuden aihe.
Äiti ja isä.
Taas kerran auttoivat synttärijärjestelyissä.
Ovat aina valmiita leipomaan ja siivousapuun sekä lapsenvahdiksi tarvittaessa.
Tähän voisi liittää myös rakkaan Titta-tädin.
Eli kuudes kiitollisuuden aihe on perhe.





Taitaa olla aika kliseisiä nämä minun päiväkirjani aiheet....
Seitsemänneksi pitää nostaa jotain huuhaa- hommaa. 
Olen kiitollinen jokaisesta uudesta kasvista, joita tänä kesänä on muuttanut pihallemme. 
Tämän kesän piti olla siistimis- ja maanparannuskesä, mutta kas kummaa, en osaa laskea kuinka monta taimea meille on muuttanut. 
Ja eilen meille muutti Lidlistä aika monta kukkasipulia :)
Eli seitsemäntenä kaikki pihamme kukkaset ja puskat. Kuinka teistä iloitsenkaan! Nyt talveksi uinukaa uneen ja keväällä nouskaa uuteen kasvuun rönsyilevää puutarhaa tavoitellen :)




Tämä haaste on mielestäni oikein ilahduttava ja vaivaton, sekä helppo ja sopii tänne ihanaan kauneuteen keskittyvään blogimaailmaan hyvin. Siksipä tämän jaan mielelläni eteenpäin. Tämä haaste on kunkin helppo toteuttaa luovasti ja omaperäisesti kaavoihin kangistumatta.

Jaan tämän uusille ihanille ystävilleni
Mansikkatilan mailla Tainalle
Ja Talossano23 Satulle
sekä siskolleni Versoja Vaahteramäeltä Riinalle.

Älkäähän ottako tästä mitään painetta, vaan jos lähdette mukaan,
toteuttakaa tämä oman luovuuden mukaan.


Ihanaa perjantaita kaikille!
Kaikille haasteena voisin jakaa:
Etsikäämme kiitollisuutta juuri tästä hetkestä.
Itselläni suunnitelmat muuttuivat vesisateen vuoksi, mutta kiitollisena aamuisista kauniista Hämähämähäkkisten seiteistä, näen nyt jotain kaunistakin kosteassa säässä :)


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

"Kesä haaveksii hangen alla"



" Ilma tuoksahtaa niin puhtahalta --
mut kylmä tuntu on sen tuoksullai -
on vielä talvi, viel' hallan valta ---




--vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus



--ja maa on vanki.





--- mut keväästä urvut unelmoi
ja kesä haaveksii hangen alla.



Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
--- kun vast' on aavistettu kevään valta. "

Eino Leino



perjantai 26. elokuuta 2016

Sinisiä ajatuksia



En ole yhtään sairastaja. Jo parin päivän flunssa käy mielen päälle. Jos jaksaisi edes neuloa, olisi paikallaan olo paljon helpompaa. Eilinen meni aivan sängyn pohjalla. Tänään on pakko nousta selaamaan vanhoja kuvia ja huomioni kiinnittyi siniseen penkkiin, jota kuvasin viime viikolla. Siellä on monta kasvia, johon olen aivan hullaantunut, eikä väliä vaikka ne leviäisivät joka puolelle! Täytyy hieman laajentaa vain penkin laitoja....


Tämä on siis sama penkki, jossa kasvaa Ritarinkannukset. Katkennut valkoinen ei ollut sekään valkoinen, kuten alakuva kertoo. Se on tehnyt uuden varren, joka kukkii nyt täysillä: 
Ihana Taivaan sininen!



Tuo Krassi on vain aivan villiintynyt tuossa penkin reunassa!
Se on haudannut Ritarinkannuksen varret täysin alleen!
Mutta toisaalta se tuo mukavaa kontrastia penkkiin. Sininen näyttää sinisemmältä!



Sinipiikkiputki on kyllä aivan mahtava!
Hassu kukka, mutta mahtava väri!
Kuten tuolla Kärpäselläkin.... Tämän penkin kasvit ovat aivan täynnä ötököitä. 
Kuvia koneelta selatessa sen vasta huomasin. Perhosmagneetit keräävät siis muitakin öttiäisiä. 
Eikä kuviin sattunut yhtään perhosta....



Kuten jo aiemmissa postauksissa mainitsin, Kurkkuyrtti on uusi suosikkini! Se on niin kaunis, kukkarikas ja vielä syötävä!



Uusi siemenkasvi tälle kesälle oli Kiurunpallerokukka.
Etsin netistä perhosia kerääviä kasveja ja tämä oli yksi niistä etsinnän löydöistä. Erittäin kaunis kukka, ihanan värinen. Mutta kuulukohan sen olla noin matala? Krassi on aivan jättänyt sen alleen.... Ja voinkohan kerätä sen siemeniä talteen? Kokemuksia?




Ja viime kesän rakkaus, joka ei ole sammunut:
Sinipellava
Niin ihana, kaunis, hempeä ja lempeä. 
Kyllä sininen on lapsuudesta saakka ollut suosikkini <3
Ja nämä kuvat osoittavat, että vielä ole ihan syksyn aika!






tiistai 2. elokuuta 2016

Lumous kesken aamukahvin



Keräsin eilen kimpun pihalta kuihtuneiden kukkien tilalle keittiön pöydälle. 
Olen aina rakastanut sinistä väriä ja Sinipiikkiputki herätti ihastusta tänä vuonna ensi kertaa täällä Mutamäellä. Sain sen viime vuonna Bloggaritapahtumasta.
Marunan olen saanut siskoltani (joka on saanut sen Mari Möröltä?) ja sen harmaus vaaleanpunaista vasten on ollut mukava yhdistelmä. Nyt sitä kasvaa jo kahdessa kohdassa. 
Mutta viime syksyn poistolaarihankinta: Kaukasian Törmäkukka (Scabiosa caucasica) kukkii nyt ensimmäistä kertaa Mutamäellä.


Keräsin siis jo eilen näistä mukavan sävyisistä kukista kimpun keittiön pöydälle. Nyt aamukahvilla ollessani pysähdyin tuijottamaan tätä Kaukasian Törmäkukkaa: 
Kuinka siihen ihastuinkaan!!!!





On ihan sama mihin kohtaa kameralla tarkentaa, se on aina kaunis. Pitsinen lumoava luomus! 







Sinipiikkiputki ja Silkkimaruna ovat superkauniita kavereita tälle kaunottarelle!



 Onneksi on vapaa-aamuja, jolloin voi rauhassa lumoutua pienen pienestä palasta maailmaa, 
ilman että on kiire minnekään.