Leivontaa, jossa mäkin...

Leivontaa, jossa mäkin onnistun!

Piirakkasukat on ihan paras sukkamalli ja kuvissa vilahtaa itseasiassa kaksi eri piirakkamallia.

Harmaisiin ohje on ihan googlaamalla ja kaksi muuta on Novitan piirakkamalli. Novitan malli on siitä mukavampi, että se on enemmän kohokuvio. Ja on erittäin helppo ja nopea neuloa! Ei voi mennä sekaisin, missä kerroksessa olikaan menossa :)

Näistä ruskeista sukista (tai sukasta... tässä kuvassa) näkee hyvin mallin. Nurjat silmukat nostavat kuvion kivasti ylemmäs :)

Värikkääseen lankaan tein valkoisen valepalmikon alkuun. 

Sekin oli erittäin hauska ja sukkela kuvio - kannattaa kokeilla!

Lahjasukista osa odottaa vielä syntymäpäiviä, 

joita keväällä onkin heti tammikuun alusta alkaen ruuhkaksi saakka :)

Nyt on kuitenkin ihanaa vapaata, ja lisää on uusia alkuja puikoilla. 

Meidän perhessä joulu jatkuu Loppiaiseen ja kuusi pidetään kuopuksen syntymäpäivään 10.1. saakka, jos vain neulaset pysyy. Joulufiilistä, sitä mielentilaa, ei voita mikään!

Ja mites te otatte kuvat blogiinne?

Meillä ei riitä sisätiloissa valo eikä rekvisiitta, joten joskus pitää tehdä pieniä rakennelmia, saadakseen edes joku kuva.....

Mukavia välipäiviä!

Rauhaisaa joulua!

Joulupuu on rakennettu meillekin perinteisesti aaton aamuna!

Joulutuulia toivottaa kaikille 

Ihanaa ja rauhallista joulua!

Se palmikkoleikki

Se palmikkoleikki päättyi tällaiseen lopputulokseen.

Instassa on näkynyt ihania palmikkoja, jotka kiemurtelevat sinne tänne!

Ja kesällä näin työkaverini ihanassa sukkakirjassa (nimestä ei hajuakaan) kaksivärisen palmikon kuvan. Voi että palmikoistahan on vaikka mihin! 

Tuohon sukanvarren keskellä voisi laittaa vielä nappirivin, ja loppusukkaan olisi voinut tehdä koko jalkapöydän päällisen täydeltä erilaisia palmikoita.  Ideoita lähtee taas pursuamaan enemmän kuin kädet ehtii neuloa....

Näistä tuli joululahja.

Ja enää jouluun on neljä yötä!!!

Hajusintit

Niin ihania!

Mutta ei - luulin saaneeni flunssan -

Kunnes tajusin, että todellakin saan edelleen allergiaa näistä iki-ihanista Hyasinteista.

Sininen Hyasintti. Niin ihana.

Kun olimme alkaneet mieheni kanssa hengaamaan yhdessä teininä, 

hän osti minulle ensimmäisenä jouluna sinisen Hyasintin. 

Hän tiesi minun pitävän sinisestä, mutta ei tiennyt minun olevan allergikko.

Pidin sitkeästi sitä pöydälläni, kunnes olin niin tukossa, että kukka piti siirtää kellariin. 

Tänä vuonna näin jossakin ihanan asetelman, joka pullisteli sinisiä Hyasinttejä. Haaveilin sellaisesta. 

Mutta tänäkin vuonna nämä Hyasintit saivat siirron ikkunan taakse ulos. Ei auta sanoa kuin, että Voihan nenä!

Mutta kastikekulho sai kukkasensa. 

Aika ihana pariskunta, kastikekulho ja valkoinen Kuningatar Hyasintti.

Jännä nähdä mihin suuntaa sininen kasvaa, vai kasvaneeko ollenkaan. 

Valkoinenkin on kasvanut ihan omia käyriään. 

Taas sitä ihminen yllättyi muka allergiastaan ja kasvien omapäisyydestä.

Joulu on yllätysten aikaa. 

Ihanaa jouluviikkoa juuri sinulle!

Haaveita, toiveita, toivoa

Eilinen itsenäisyyspäivä meni perheen kesken juhliessa. 

Kotona hyvää ruokaa, ulkoilua, piparien leivontaa ja tietysti ne Linnan juhlat.

Yritimme mennä katsomaan ilotulituksia ja vesiurkuja Lahden keskustaan, mutta näimme vain ilotulitukset, koska yllätykseksemme koko Lahti tuntui olevan liikkellä! Emme ole ennen nähneet niin paljoa väkeä keskustassa, edes Salpausselän kisojen aikaan! 

Alkuviikko meni parantumattomasti sairaan hoitotyön koulutuksessa. 

Siellä puhuimme paljon toivosta ja toivon ylläpitämisestä, mikä sinänsä liittyy myös Itsenäisyyspäivän teemaan. Toivo on yllättävän haasteellinen asia pohtia syvemmin. 

Mitä sinulle toivo merkitsee?

Meidän pohdinnoissa emme tietenkään tulleet sen kummemmin mihinkään lopputulemaan, vaan tarkoitus oli pohtia ja pilkkoa toivoa pienempiin palasiin. 

On eriasia kertoa nyt toivosta, kuin siinä tilanteessa jos elinaikaa olisi vaikka muutama päivä jäljellä. 

Ne pienet jutut ovat usein kaikkein merkityksellisempiä, ne pienistä pienimmät.

Mikä on sinun pieni toiveesi?

Se hassu juttu, joka saa sinut hymyilemään, vaikka missä tilanteessa?

Se ihan pienen pieni, mitättömältä tuntuva?

Kosketus? Halaus? Kokemus jossakin kahvilassa? Se arkeen kuuluva aamukahvi? 

Ystävän hymy? Ystävän villasukat? Se pienistä pienin haave, joka pitää iloa yllä?

Nämä kuvat paljastavat yhden omista pienistä hassuista haaveista, joka on nyt askeleen lähempänä. 

Pitsinnypläys.

Ostin tällaisen pitsinnypläystyynyn, kun tilaisuus tuli. Pulikat puuttuu, ihana pellavalanka tuli kaupan päälle. Askeleen lähempänä tätä toivetta. Ja kuten messupostauksessa muutama postaus aiemmin mainitsin, yllätyksekseni taidan päästä toteuttamaan tätä haavetta tyttären kanssa yhdessä. Enkä moisesta osannut haaveillakaan. 

Toivotankin toivo- ja haaverikasta viikkoa!

Ylläpidetään omia ja lähelläolevien toiveita, haaveita ja toivoa yllä, ihan niillä pienistä pienimmillä eleillä yllä - ne ovat loppujen lopuksi niitä kaikkein suurimpia, keskellä arkea <3