"Voiko onni olla tässä, kun ollaan vaan, eikä edes pyrkimässä sen suurempaan.
Voiko onni olla tässä?" Laulaa Juha Tapio
Eilen suunnittelin postavaani tänne ärtymyksestä kaikkea puutarhahommaa kohtaan. Näin vain rikkaruohot, talven tappamat tyhjät kohdat, katkenneen Ritarinkannuksen ja minimaaliset rääpäleet multakasassa.
Mutta päivä kauniissa metsässä Repoveden luonnonsuojelualueessa laski ärtymystä kummasti.
Sen kruunasi vielä kotimatkalla pysähdys tädin luona, josta sain taas taimia mukaan:
Ihania Ritarinkannuksen siementaimia, Isotähtiputken sekä talvella kuolleen sinisen Kurjenpolven tilalle uuden. Ei ehkä ole oikea aika istuttaa, mutta siitä viis!
Ärtymystä pilasi myös kierros kasvihuoneessa, jossa Kesäkurpitsat ja Avomaankurkut ovat intoutuneet kukkimaan! Voi miten olen odottanut Kesäkurpitsan kukkia! Aion kruunata jonkun salaatin niiden kauneudella!
En tiedä onko kynttilöillä oikeasti lämpöä nostattavaa roolia, mutta tunnelmaa ne ainakin kohottavat kasvihuoneen kalseudessa! Voi mikä tunnelma kynttilöillä tulikaan sateen ropistessa kasvihuoneen muoviin! Harmi ettei tuonne mahdu tuolia! Hmmm, vai mahtuisiko.... :)
Ja loppuärtymys kaikkosi lopullisesti käsitöiden maailmaan. On hyvä olla sisäharrastus puutarhahommia painottamaan. Mutta jos käy niin ikävästi, että lanka loppuu pahasti kesken inspiraation, ei lohtua käsitöistä saa. Mutta joskus saattaa käydä niin onnekkaasti, että MIES löytää kaupasta ihan oikeasti samaa lankaa ja vielä ostaa sitä! Silloin ärtymyksestä on paha pitää kiinni enää millään keinolla. Mies ei todellakaan ole ikinä ostanut minulle lankaa, enkä olisi ikinä uskonut saavani OIKEAA lankaa. Mutta niin vain kävi.
Onni on todellakin tässä.