Talven kauneutta etsimässä

Tämä vuoden aika aiheuttaa melkoista etsintää niin mielen tasolla kuin puutarhassakin. 

Viimeiset puutarhahommat ei huvittaisi millään.

Vesisade ei vain ole mun juttu. 

Haluaisin sanoa, että menen ulos säässä kuin säässä.

Mutta kun en mene. 

Olen aika villasukka nykyään.

Yksi kauneus kuitenkin tähänkin vuodenaikaan mahtuu. 

Nämä mahtavan muotoiset ja väriset ruusunpiikit.

Kauniita ovat.

Vaikka mielen tasolla haluaisin ruusun piikit välttää, totuus on että ne kuuluu elämään niin puutarhassa kuin mielessäkin. 

Nämä ovat yhtä mielenkiintoisia kuin kukkasetkin!

Joka kokoon ja näköön ja väriin.

Täällä viime talvena kuvattuja piikkejä auringossa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille piikeillä tai ilman!

Ensimmäinen ajatus

Ensimmäinen ajatus Puutarhavuodelle 2017 on

Ruusupenkki

Se on myös lempparipaikkani puutarhassa. 

Ja melkein kaikkein valmiimmassa asussa....

Ruusupenkki tuli viime vuonna niinsanotusti täyteen. 

Maanpeitekasveja ja reunuskasveja mahtuu toki aina, mutta ehkäpä ei enempää pensaita, jotta kasvutilaakin jää. 

Meidän pihassa on yksi ongelmakohta. 

(tai ehkä enemmänkin, mutta tämä on pahin...)

Takapihan oikea kulma: Kompostista metsätikkaisiin. 

Hankala paikka, joka on luultavasti hapan, märkä ja lillunlälly. Siinä kasvaa Iiriksiä ja melkein kaikki muut joita niiden kaverina olen yrittänyt kasvattaa, on kuollut. Siihen en halua vain Kuunliljaa, koska se näkyy keittiöön. Vaikka kohta varmaan on pakko.... 

Se kuningasajatus, ensimmäinen sellainen, on siis jatkaa ruusupenkkiä sinne!

Mutta siinäpä sitten visainen juttu, ruusut pitää varmaan valita aika tarkkaan. 

Ja Iiriksistä en luovu, mielummin haluaisin niitäkin lisää.... 

Mari Möröä vielä lainatakseni:

"Sekasortoinen kokonaisuus on usein seurausta sekasortoisesta ajattelusta"

Mutta sehän ei ole sekasortoa, jos yhdistää eri kasveja ihan suunnitellusti, eihän??? 

Iiriksiä istuttaessani olen ajatellut Monetin puutarhamaalauksia. Nehän ovat niiiiiiin kauniita! 

Eli maalausajatuksella mennään...., ei sekasorrolla.....

Ja kun niin rakastan ruusuja, 

niin kesällä kuin talvellakin.

Mahtavia piikkeineen päivineen. 

Pitää laittaa ajatusrattaat pyörimään, 

jotta voin yhdistää ajatukset, maalaukset ja kaikki nämä piikkiset kaverit!!!

Korpijaakon Ruusuista

Edellisessä Blogitapaamisessa viime kesänä pääsimme vierailemaan Suomen ruususeuran puheenjohtajan Korpijaakon luona. Siellä me lauma naisia pompimme muovipussit kädessä pitkin pusikkoa itse Lauri Koripijaakon perässä ruusulta ruusulle ja saimme pistokkaita oksista. Alunperin kaikki olisivat olleet onnellisia parista oksanpätkästä, mutta kuten muutkin, minäkin kotiuduin 12 ruusuntaimen kanssa. Ja ohjeen mukaan istutin ne maitotölkkeihin (täällä), pidin alkuun sisällä muovipusseissa huputettuna, sitten ulkona varjossa (täällä) ja syksyllä myöhään laitoin kaksi hengissä olevaa tainta maahan (täällä). Eli kovin suuri eloonjäämisprosentti ei ollut. Mutta nyt talven jälkeen ainakin toinen "rehottaa" pihalla!!!!!! Saa nähdä pistääkö toinen päätään esiin, juuret olivat kyllä isot.

Miten teillä muilla? Ilmeisesti eloonjäämisprosentti ei muillakaan ei ollut suuri edellisten kommenttien perusteella. Mutta reissu oli superhauska ja mieleenpainuva ja ruusut purivat varmaan niitäkin, joita ennen ei ruusut kiinnostaneet - niin jännittäviä tarinoita saimme kuulla eri lajikkeista! 

Ihania muistoja,  

ja etenkin ihana ruusunpoikanen, 

kuka ikinä lieneekään. Ehkäpä Theresan ruusu tai Toukoniitty. 

<3

Rakastunut Ruusuihin!

Voi että miten olenkaan rakastunut ruusuihin! 

Ne ovat kauniita ympäri vuoden!

Muuten niin nukkuva luonto ympärillään ruusun oksat työntyvät lumesta punaisina, ruskeina ja vihreinä. Piikit ovat kuin pieniä kukkasia jään seassa. Ruusupenkkiä jatkan ensi kesänä ja pitää tarkkaan miettiä mitä siihen valitsee, sillä jatkekaan ei ole loputon. Ja ruusujen kanssa nälkä on ikuinen. Aina löytyy toinen toistaan kauneimpia ruusuja. Ja fiiliksen mukaan löytyy aina suosikki! Olen aivan lumoissa ruusujen eri tuoksuista, joten uudet ruusut valikoituvat osaksi tuoksun perusteella. Mutta nyt neljä vuotta omakotitalossa asuneena, alkaa ymmärtää puutarhan vuodenaikoja ja eri korkeuksia ja tekstuureja, ruusut ovat mitä mainioin koristus talvellakin!

Tarkennusta pitää harjoitella vielä kameralla...

Kiitos teille kaikille, jotka olette jo siirtyneet tänne uuden blogin puolelle! 

Ja muutama uusi tuttavuuskin on, ihanaa!

Myös Instagramissa on tutustunut uusiin ystäviin :)

Jatketaan iloa talvesta ja kevätauringosta, kun vielä hetken pakkanen kaunistaa luontoa puuterillaan!