Syyskranssi ja erävoitto!

Meidän takapihan vitsaus, kuten alakuvan taustasta näkee, on nämä Sananjalat. Ne tunkee itsensä joka paikasta, ympäri pihaa ja kukkapenkkejä.... 

Ja jos joku asia on aivan vihattavan ärsyttävä, 

se pitää osata kääntää positiiviseksi, kauniiksi ja rakastettavaksi. 

Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen....

....Ja askartelin kranssin tilanjakajaan Jaloangervon kera. Molemmat yhtä ruskeita ja tuli ihanan bullukka ja boheemi.

Erävoitto siis 1-0 tämän "rikkaruohon" kanssa. 

JES!!!!

Kiitos ja talviunien aikako?

Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja omista tarinoista liittyen edelliseen postaukseen aikakakusta ja voimavarakakusta. On ollut mukavaa jakaa kokemuksia niin kasvotusten sekä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Aihe tuntuu olevan myös muille ajankohtainen. 

Mielellään jatketaan tätä alkanutta keskustelua!

Dahliat ja Oxalikset ovat löytäneet tiensä jo talvisäilöön ja itsekin on saanut aloittaa ihan uuden arjen. Uusi arki tarkoittanee minulle päivätyötä ja säännöllistä yöunta. Ja vaikka rytmi alkaa löytyä pikku hiljaa, huomaan että ihan perus arkisten tapojen muutos ei käy hetkessä. Niistä voisikin jutustella seuraavaksi. Olen luonteeltani kovin spontaani, mutta sopiva rutiini tuo sopivasti lisää aikaa arkeen.  Jotenkin tämä kesämukuloiden talvisäilöön laskeminen on kovin symbolinen ele talvikauden alkamiselle. Myös itse pakenee jossain määrin sisään. En meinaa malttaa millään lähteä kävelylle, vaikka rakastan syksyistä metsää, vaan sisällä neulominen meinaa houkutella liikaa...

Itselläkin varmaan jonkinlainen talviuni aika siis alkanut!

Ehkä oikeasti siis myös toipuminenkin. Pitää nukkua vuosien univelat pois....

Mitenkäs teidän syksy?

Houkutteleeko ruska ja raikas ilma ulos?

Vai kylmä ja pimeä sisään? 

Kertokaa ihmeessä syyskuulumisia! 

Talven kauneutta etsimässä

Tämä vuoden aika aiheuttaa melkoista etsintää niin mielen tasolla kuin puutarhassakin. 

Viimeiset puutarhahommat ei huvittaisi millään.

Vesisade ei vain ole mun juttu. 

Haluaisin sanoa, että menen ulos säässä kuin säässä.

Mutta kun en mene. 

Olen aika villasukka nykyään.

Yksi kauneus kuitenkin tähänkin vuodenaikaan mahtuu. 

Nämä mahtavan muotoiset ja väriset ruusunpiikit.

Kauniita ovat.

Vaikka mielen tasolla haluaisin ruusun piikit välttää, totuus on että ne kuuluu elämään niin puutarhassa kuin mielessäkin. 

Nämä ovat yhtä mielenkiintoisia kuin kukkasetkin!

Joka kokoon ja näköön ja väriin.

Täällä viime talvena kuvattuja piikkejä auringossa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille piikeillä tai ilman!

#justnyt

Ensilumessa on aina taikaa

Tätä fiilistä ja lasten intoa ei voi sanoin kuvata. 

<3

Melkein jo....

Melkein jo tuli ikävä tätä lämpöä ja värikkyyttä!

Mutta sitten luin edellisen postauksen kommentteja, ja tulinkin hyvälle tuulelle!

Tänään sain muutaman rästihomman pihalla tehtyä. 

Ja oli kyllä niin märkää, mutaista, limaista ja liukasta. 

Mutta kommentteihin vastatessa ilahduin vuodenaikojen vaihtumisen rikkaudesta.

 Kyllä sadonkorjuuajassakin on hyvät puolet.

Sekä tässä mutavaiheessa. 

No ai että mitä? 

No tietty happirikas ilma ja joulunodotus!

Tänään ripusteltiin valoja ja ostettiin suklaata! 

Miten mahtavaa sekin on! 

Ikävöinti ei kannata, kyllä se kesä sieltä taas tulee.

Ensin rakennetaan monta lumiukkoa ja neulotaan monen monet villasukat!

Ensi postauksissa tiedossa sukkamallia Lahtifutiksen toisen klassikkojoukkueen logolla ja pari jouluhommaakin koukulla. Ja kai me voidaan näitä kesäkuviakin vähän vielä postailla :) Kauneutta ei koskaan ole liikaa ympärillä...

Ihanaa viikonloppua kaikille!