Välillä tämä pienen harrastelijabloggaajan kulkeminen on yhtä hämmästystä ja kummastusta.
Kumosin ruusupenkkiin viime syksynä kesäkukat ruukuista, koska ruusupenkin olen rakentanut "kierrätysmullasta" eli kumonnut ja kaatanut siihen milloin mitäkin ja aikaansaadut kompostituotteet, jatkaen ja rakentaen penkkiä vähitellen. Nyt penkki alkaa olla istutettu täyteen ja myös viimeiset kuopat täytettynä. Äidiltä syksyllä saadut aarteet (voit lukea myös kanankakkapurut) pitää vielä levittää nyt keväällä.
Mutta voi ihme!
Kesäkukista punaiset ihan marketista kesäkukiksi ostetut Apilat puskee päänsä esiin!
Miten ihanaa! Ruusupenkin pohjalla saa olla kaikenlaista täytekasvia, joten mikä ilo sinne pohjalle on saada kirjavaa Apilaa! Teille tämä saattoi olla normaali arkipäiväinen asia, mutta minä en moista tiennyt! Ihanat Apilat, Tervetuloa!
Ja on se kumma mistä kasvit tietää, että on kevät.
Nämä Oxalikset ja Dahlian kaivoin teknisen tilan pimeydestä saunaan ensimmäisiä valonsäteitä saamaan. Ja voi ihmetystä, kun otin ruukut toistensa päältä pinosta pois, yksi kaikkien alla itää vartta. Mistä ihmeestä se tiesi, että on kevät! <3
Ja se kokeilu. Ostin ihania Akileijan siemeniä keväällä.
Ensin meinasin kärsivällisesti kylvää ne suoraan penkkiin ja odottaa kukkia vuoden päähän.
Mutta sitten kokeilija iski, ja päätin kokeilla vielä kylmäkäsitellä siemenet.
Istutin siemenet kennoihin, pussitin ja laitoin sekä alle että päälle lunta paksulti ja peitin pressulla varjoisassa paikassa. Jääkaappiin nämä eivät olisi mahtuneet...
Saapa nähdä toimiiko moinen, vai uhrasinko kauniit Akileijat turhaan.
Mutta onpahan taas uutta jännitettävää!
