Mutamäki nyt

Viime viikolla oli pakkaset ja kaunis talvi.

Nyt on taas Mutamäki elementissään.

Lumet on sulaneet rinnekohdista ja tästä kasvikattoyritelmän päältä.

Mutta jotain positiivistakin, koska kivikkokasvit katolla ovat hengissä :)

Räntäsade sulaa heti esiin tulleesta mutamaasta. 

Tässä suo-kohdassa näkyy routa, jonka kanssa painin joka vuosi. 

Lakka ja Köynnöskarpalo kestää tämän. Mutta kuvatussa kohdassa kasvaa Sikuri ja Valkoinen Punahattu. Pelkään pahoin, etteivät ne tykkää tästä kasvupaikasta... Pitäisköhän kaataa pussillinen multaa (ja kanankakkapurua, jota on talon nurkalla) tähän Sikurin päälle. Auttaisikohan se jotain. Taitaa vaan vahinko olla tapahtunut, jos on tapahtuakseen. Katsotaan monta vuotta jaksan yrittää uusia juttuja tässä rinteessä - vai istutanko tähän jotain vihaamiani Tuivioita lopulta :D 

...Sinänsä routa on kyllä kaunis muodostelma, mutta.....

Alla kuva kauniista Köynnöskarpalosta. Mun yks lemppari.

 Ja piristää kyllä hurjasti tässä mutavyöryssä.... 

Puutarhailun paras puoliko?

Joskus tulee uskomaton mahdollisuus.

Nimittäin joskus vain saa taimen, jota on aina halunnut.

Ja silloin se on pelastettava.

Ja koska talven lisäksi pimeys yllättää joka syksy, 

voi käydä niin että huomaa istuttavansa lumihangessa, vesisateessa ja täyspimeydessä. 

Tähän kiteytyy koko puutarhaturaajan maailma: olosuhteista viis, lopputulos silmissä kiiluen touhuaa sellaisia asioita, joita ei kehtaa ääneen sanoa... (mutta toki voi blogiin kirjoittaa...)

Siskoni mukaan, nyt voi kyllä olla paras istutuskausi. Koska kasvin juuret ovat multapaakussa jäässä ja mukaan tulee iso paakku, ei kasvi välttämättä huomaa, että sitä edes siirretään. 

Kuin nukkuva lapsi, joka kulkeutuu vanhempien mukana paikasta A paikkaan B.

Näistä kuvista huomaa, että Mutamäki on jo paikoin aivan roudan valtaama, 

mutta onneksi oli myös muheaa istutusmaata sulana. 

Oli muutenkin hauska nähdä puutarhaa pimeässä otsalampun valossa:

Hopeansävyiset kasvit olivat kuin timanttikasoja vesipisaroineen.

Ja päivänvalossa kuvatut kasvit kuin keväthangesta esiin tulleita...

Tänään oli ohjelmassa myös sisäsiistiä puuhailua. Ensi viikolla siitä lisää!

Kivikko ikkunan alla

On yksi paikka Puutarhassamme, joka on niin sanotusti niin valmis kuin voi olla: 

Makuuhuoneen ikkunanaluskivikko. 

Olen aina ihaillut kaikkien teidän sisääntuloja. Varsinkin Kukkalan Sannalla on niin tyylikkäitä sommitelmia. Meillä portaat on aina täynnä pyöriä, potkulautoja ja palloja, ja jopa maali on rajattu tuosta kuvasta ulos. Mutta tähän kivikkoon ne sotkut ei yllä :)

Ruosteinen työkalupakki sai kesän alussa uudet asukkaat: Ihanan onnenapilan.

Kun olin lapsi, minulla oli kirjoituspöydällä mummolta saatu onnenapila. Tykkäsin siitä kovasti. Enkä vuosiin tajunnut, että Pihakäenkaalihan on sen kaveri! Nuo kaikki Apilan kaverit on niiin ihania! Ja miten kaunis kukkakin siinä on!

Toinen ihastuksen kohde on Mehitähdet. Nekin olisivat kauniita niine hyvineen, mutta että vielä tällainen kukka! Samoin Kivikosta löytyy myös valkoinen Rikko, sitten se Posliinirikko? ja tietenkin punaista Neilikkaa. Ja uutuutena Lewisia, josta sain otettua vai epätarkan otoksen... Pitää vain nypätä muutama rikkakasvi pois ja hakea vielä hiekkalaatikosta hiekkaa mullan laimennukseksi....

Tätä pidän nyt meidän sisääntulona: 

Ihana Onnenapila tervehtii jokaista ohikulkijaa <3

Ja seuraavaksi lupaan jo välillä käsitöitäkin :)