Riemua ja kiitosta

Yhteistyössä Kaijansinkon puutarha ja Plastex

Nyt on ihanat paketit perillä!

Ne kaikki amppelit auton takakontissa eivät olleet siis omaan pihaan, 

vaan pääsivät sinne, missä ilo on moninkertainen.

Kaijansinkon puutarha lahjoitti kesäkukat sairaalan kirurgian osaston parvekkeelle, missä ei ole vuosiin ollut kukkia ollenkaan. Ja Plastex tarjosi vielä kastelukannun parvekkeelle, jotta niitä voi kastellakin :) Ihan mahtavaa!

Kunhan tekniikan poijaat saavat vielä koukut kattoon, niin kukat pääsevät oikeuksiinsa. 

Pöydillä on Suomi100 - teemalla sinistä ja valkoista Lobeliaa.

Ja amppeleista löytyy Lumihiutale, Miljoonakello ja Verbena.

Minkä riemun kukat saivat jo nyt aikaan!

Yksi potilaskin jo harmitteli ettei housuissa ole tarpeeksi isoja taskuja, 

jotta olisi voinut viedä kukkia kotiin. Vanhempia rouvia ilmaantui potilashuoneista käytävälle kukkia hämmästelemään, kun neljään naiseen niitä parvekkeelle kannettiin. 

Ja työkaverit saivat mukavan tauon työpäivään leikkiessään piiloa kukkien takana, 

niin mahtavan kokoisia kukat ovat!

Viimeisenä vielä lähtötilanne parvekkeelta.

Ja pahoittelen kuvien laatua, ilo on kuvaustilannetta tärkeämpi.

Kiitos Plastex ja Kaijansinkon puutarha!

Lumous kesken aamukahvin

Keräsin eilen kimpun pihalta kuihtuneiden kukkien tilalle keittiön pöydälle. 

Olen aina rakastanut sinistä väriä ja Sinipiikkiputki herätti ihastusta tänä vuonna ensi kertaa täällä Mutamäellä. Sain sen viime vuonna Bloggaritapahtumasta.

Marunan olen saanut siskoltani (joka on saanut sen Mari Möröltä?) ja sen harmaus vaaleanpunaista vasten on ollut mukava yhdistelmä. Nyt sitä kasvaa jo kahdessa kohdassa. 

Mutta viime syksyn poistolaarihankinta: Kaukasian Törmäkukka (Scabiosa caucasica) kukkii nyt ensimmäistä kertaa Mutamäellä.

Keräsin siis jo eilen näistä mukavan sävyisistä kukista kimpun keittiön pöydälle. Nyt aamukahvilla ollessani pysähdyin tuijottamaan tätä Kaukasian Törmäkukkaa: 

Kuinka siihen ihastuinkaan!!!!

On ihan sama mihin kohtaa kameralla tarkentaa, se on aina kaunis. Pitsinen lumoava luomus! 

Sinipiikkiputki ja Silkkimaruna ovat superkauniita kavereita tälle kaunottarelle!

 Onneksi on vapaa-aamuja, jolloin voi rauhassa lumoutua pienen pienestä palasta maailmaa, 

ilman että on kiire minnekään.

Tuoksu lapsuuden

Kun tuntuu, että kaikki hommat on kesken ja mikään ei tule valmiiksi, on parempi keskittyä pieniin ilopilkkuihin! Kuten ensimmäiseen Retiisiin!!!!

Kun tämän ensimmäisen poimin ja pesin ja halkaisin, tuli niin voimakas muisto lapsuudesta. Mummolassa poimimme näitä penkistä ja söimme, vaikka emme näistä tykänneetkään. Oli vain niin hauska poimia itse ja saada syödä suoraan maasta! Ja miten kaunis Retiisi onkaan! 

Pikku Velmuilijamme taisi tykätä enemmän Niittyleinikkien poimimisesta, kunnes...

... menimme tontiin reunaan Apilapeltoon....

Jestas mikä tuoksu siellä odotti!

Lapsuuden takapihamme oli täynnä Apilaa ja leikimme siellä milloin barbeilla, milloin esitimme sirkusta koko taloyhtiön lapsikatraan voimin ja milloin leikimme kirkkistä. 

Apilantuoksu tuo makeita muistoja!

Ja niinpä poimimme Kuopuksen kanssa niitä kimputolkulla, ennen kuin ajoin ruohonleikkurilla päälle :P

Haistatko tuoksun?

Ja Instagramin puolella leikittelin kimpuilla. 

Eilinen luonnonkukkapäivä meni reissussa sivu suun, mutta näin Juhannusviikolla nautitaan kukkakimpuista! Joka portaalle voi kerätä oman! Haastankin sinut kuvaamaan kukkakimppusi! Mikä on lempparisi? Entä mitä teillä kasvaa niittytolkulla? Juhannusviikko voisi olla Kukkailottelu viikko!

Jaa kukkakimppusi 

#kukkailoittelu tai #minunkimppuni , 

niin nautitaan joukolla kesämeiningistä! Ja tuoksusta!