Välillä tämä pienen harrastelijabloggaajan kulkeminen on yhtä hämmästystä ja kummastusta.
Kumosin ruusupenkkiin viime syksynä kesäkukat ruukuista, koska ruusupenkin olen rakentanut "kierrätysmullasta" eli kumonnut ja kaatanut siihen milloin mitäkin ja aikaansaadut kompostituotteet, jatkaen ja rakentaen penkkiä vähitellen. Nyt penkki alkaa olla istutettu täyteen ja myös viimeiset kuopat täytettynä. Äidiltä syksyllä saadut aarteet (voit lukea myös kanankakkapurut) pitää vielä levittää nyt keväällä.
Mutta voi ihme!
Kesäkukista punaiset ihan marketista kesäkukiksi ostetut Apilat puskee päänsä esiin!
Miten ihanaa! Ruusupenkin pohjalla saa olla kaikenlaista täytekasvia, joten mikä ilo sinne pohjalle on saada kirjavaa Apilaa! Teille tämä saattoi olla normaali arkipäiväinen asia, mutta minä en moista tiennyt! Ihanat Apilat, Tervetuloa!
Ja on se kumma mistä kasvit tietää, että on kevät.
Nämä Oxalikset ja Dahlian kaivoin teknisen tilan pimeydestä saunaan ensimmäisiä valonsäteitä saamaan. Ja voi ihmetystä, kun otin ruukut toistensa päältä pinosta pois, yksi kaikkien alla itää vartta. Mistä ihmeestä se tiesi, että on kevät! <3
Ja se kokeilu. Ostin ihania Akileijan siemeniä keväällä.
Ensin meinasin kärsivällisesti kylvää ne suoraan penkkiin ja odottaa kukkia vuoden päähän.
Mutta sitten kokeilija iski, ja päätin kokeilla vielä kylmäkäsitellä siemenet.
Istutin siemenet kennoihin, pussitin ja laitoin sekä alle että päälle lunta paksulti ja peitin pressulla varjoisassa paikassa. Jääkaappiin nämä eivät olisi mahtuneet...
Saapa nähdä toimiiko moinen, vai uhrasinko kauniit Akileijat turhaan.
Mutta onpahan taas uutta jännitettävää!
Kokeilut ja odotuksen jännitys ovatkin meille puutarhaharrastajille parasta viihdettä. Jännää tosiaan, että sisäkasvi sinnitteli talven yli, mutta kerrassaan upeaa, että niin teki.
VastaaPoistaNuo onnistuneet kokeilut ja iloiset yllätykset ovat tässä puutarhatouhussa niitä hetkiä, joita toivoo ja odottaa:) Minä istuttelin kokeeksi viime kesän apilat eri paikkoihin penkkiin, saa nähdä, nouseeko niistä yhtään. Sinua ainakin onnisti!
VastaaPoistaHieno apila, ihan kuin sinulla jo kukkisi ruusupenkissä, kun on sen värinen :) Minäkin aina ihmettelen sitä, että kellarissa talvehtivat alkavat helmi-maaliskuussa työntää uutta versoa, vaikka lämpötila pysyy samana eikä valoakaan tule sinne mistään. Pidän viherpeukut pystyssä akileijoillesi :)
VastaaPoistaSehän onkin parasta tässä touhussa, että koskaan ei voi olla ihan varma, kuinka käy. Tulee iloisia yllätyksiä ja sitten niitä harmituksiakin, mutta jännitys säilyy! :) Pidän peukkuja akileijoille. Mie jännään toistaiseksi vaan liljoja. ;)
VastaaPoistaKokeilut on hauskoja, minullakin ekaa kertaa kokeilussa hankikylvöjä. Vielä ei näy mitään. Apila taisikin olla sitkeä sissi kun selvisi talven yli.
VastaaPoistaUskoisin että tuo kylmäkäsittely onnistuu. Mukava että apila talvehti, minäkään en noiden koristeapiloiden talvenkestosta osaa mitään sanoa :)
VastaaPoistaYllätykset puutarhassa ovat aina tervetulleita ja kivoja.
VastaaPoistaMinulla on myös ollut jaloakilleijojen siemenkasvatuskokeilu jälleen meneillään ties monennenko kerran. Kylmäkäsittelyn tein ensin jääkaapissa ja sitten vein siemenastian pesuhuoneen lattialämpöön. Toissa päivänä huomasin hontelot ja pitkäksi venyneet alut ja kiikutin ne kiireesti valoon.
Kivalta näyttää kevään tulo! Meillä on vielä paljon lunta, ja maa joka vähän on paljastunut, on vielä ruskeaa ja elotonta. Mutta hyvää kohti mennään!
VastaaPoistaToivottavasti kokeilusi onnistuu luulen että kyllä . Sitä samaa olen joskus itsekin ihmetellyt että mistä ne kasvit kellarissa tietää että on kevät.
VastaaPoista