Mutamäkeä itseään

Näin syksyllä on helppo paeta kaikkea ruskeaa ja multaista pihalta sisälle neuloosiin. 

Puutarha ei yhtäkkiä tunnu Puutarhalta vaan pihalta. 

Latteaa ja ruskeaa. Mutamäkeä itseään.

Muutama väripilkku oli kuitenkin löydettävistä ruskeuden seasta:

Yksi Lidlin jaloruusun oksista on vielä nupullaan ja on niin räikeän pinkki nuppu, että erottuu maisemastaan todella edukseen.

Toinen mukava asia nupun lisäksi oli istuttaa Siskolta maljakkoon otetut Maksaruohot, jotka ovat tehneet mahtavat juuret. Mainio tapaa jakaa/ saada lisätaimia ja väriä syksyyn!

Katse kiinnittyi myös mielenkiintoisiin väriyhdistelmiin: 

Ruoste ja ruskea Jaloangervon jämä oli aika kiehtova ruskea multaa vasten.

Sekä 'Pink Panda' -mansikan rönsyt sinisen Orvokin vieressä.

 Ja yksi yksinäinen Lyhtykoison lyhty rinteessä. 

Tästä kuvasta näkee hieman Mutamäen korkeuseroa ja mistä nimi on peräisin: 

takapihan mutarinteestä! 

Pieniä väripilkkuja, jotka auttoivat selviämään pihan siivouksesta!

Ja nämä Käenkaalit, Pelargoniat ja Dahliat on kasattu taas auton viereen, matkalle kohti isän autotallia talviunille. Joka syksy rajuin syksyn merkki meidän pihalla, kun nämä lähtevät matkoille.....

Mutta syksy anataa taas ajattelemisen aihetta ensi vuodeksi: 

Mikä tekee Puutarhasta Puutarhan?

Mitä muotoja pitäisi suoria pihalla?

Miten rinnettä voisi käyttää hyödyksi?

Miten saisin Talvihuoneen kesähuoneiden lisäksi?

Pitää kaivaa inspiraatioksi siskon ottamat alkuperäiskuvat pihasta ja alkaa pohtia uusia villejä ajatuksia, joita toivottavasti syntyy lämpimän peiton alla neuloosin vallassa :)

Ja kiitos kaikille kiinnostuneille sukkaprojektista!

Katsotaan kuinka monet sukat saadaa kasaan, jos vain muutamat, niin annetaan ne jouluna pitkäaikaisimmille potilaille. Toivottavasti mahdolllisimman moni innostuu mukaan!