Vanhan korjaaminen, ei aina uutta tilalle

Pidän vanhasta juustohöylästämme. 

Olen ostanut sen ensimmäiseen omaan kotiini vuonna 2001. 

Sen varsi on vain on kärsinyt tiskikoneen tiimellyksessä.

Ostin jo uuden valkoisenkin, mutta sillä ei tule niin ihanan sopivia juustosiivuja kuin tällä ihan parhaalla vanhalla. Niinpä piti hieman kaunistaa kulunutta vartta. 

Mies pohti, että nyt se pitää pestä käsin. 

Mutta mielummin tiskataan se käsitiskissä ja katsellaan värikästä vartta :)

Kylvettäjää halutaan. Tai sitä kevätpöhinää.

Kodinhoitohuone on meidän perheessä paikka kaaos. 

Aivan karmea paikka tehdä mitään. 

Pyykin viikkaaminen on kyllä nykyään ihan mukavaa, saa olla itsekseen. 

Mutta kodinhoitohuoneessa ei voi tehdä mitään muuta.

No jos joku paikka ahdistaa, siitä pitää tehdä omannäköinen paikka, jossa viihtyy.

Tästä tilanteesta lähdetään. 

Aina likainen lavuaari. 

Pinttynyt seinä kuravaatteiden pesusta. 

Silitysraudalle ei ole paikkaa. 

Pyykkilauta, jota ihannoin, jää usein tavaravuoren alle. 

Ja aivan hellyyttävä mainos, joka on kopio oikeasta mieheni sukulaisen mainoksesta vuosien takaa. 

Eli koska kylvettäjä (selänpesijä kuulostaa kyllä paremmalta...) minulla on jo, 

paikasta pitää saada muulla keinoin viihdyttävämpi. 

Tämä paikka siis saa osakseen sitä kevätpöhinää aivan piakkoin :)

Työkaverille kiitos

Tällä viikolla oli yksi merkittävä päivä töissä - 

työkaveri jäi eläkkeelle. 

Kyllä se vaan on niin, että jotakin häviää, kun yksi jää porukasta pois. Ikävä tulee.

Mutta harvempi enää juonee kahvinsa työpaikalla pienestä kupista tassin kera. 

Mutta kyseinen työkaveripa joi. 

Siksipä hänelle muistoksi kuppi tasseineen. 

Ihan ilman ohjeita inspiraatiosta virkkasin. 

Josko voisi käyttää neulatyynynä?

Taka-alalla ihanilta ystäviltäni saadut neulatyyny ja kynttilä. Kivoja ideoita kaikki :)

Ruusu kirjottu Ruusukirjailut - kirjan ohjeella. 

Ihailen kirjontaohjeita - tänä vuonnahan on teemavuosi!

Pitänee kaivaa ohjeita ja lankoja kaapeista ja verestää ohjeet muistiin!

Nautinnollisia hitaita kahvihetkiä ihanalle työkaverille <3

Hui hui

Hui taas on kylmempää!

Onneksi voi poimia kevään kukkijat sisälle maljakkoon  : 

Pala lämpöä kylmyyteeen

Tämä ihana astia, lautanen tai metallitarjotin, mikä onkaan - on edelleen yksi suosikkiesineistä.

Ostin sen vuosi sitten Tukholman reissulta Puutarhamessuilta. 

Välillä kukkia, välillä keksejä ja välillä leipää :) 

Ihan mitä vaan, pitsinen metallitarjotin on aina yhtä ihana. 

Ja tuo Sveitsin tuliaisina saatu kirahvikynttelikkö sopii tähän hauskasti :)

Mikä tunnelma, vaikka aurinko ei paistakaan!

Joskus voi tuijottaa pikkuasioita, jotta selviää isommista :)

Se aika vuodesta

Nyt alkoi se aika vuodesta, kun lähtee kahvikuppi kädessä ulos, 

ja kohta huomaa jättäneensä kupin jonnekin harkon nurkalle,

ja nyppivänsä rikkaruohoja tai siirtävänsä tai istuttavansa

"vain tämän yhden vielä"

Mulla on monen monta lempparikuppia, ja mikään niistä ei sovi keskenään :D

Muumimukit on käytännöllisiä ja lapsiystävällisiä. 

Muutama vanhakin joukkoon mahtuu, joista useimmiten juon aamukahvini.

Iltapäiväkahvin juon usein Pukettimukista tai Pentikin Monogrammimukista. 

Tuon ihanan ruusukirjava-mukin vein töihin työmukiksi näiden kuvien jälkeen....

... kuvaamisen jälkeen siivosin myös kaapit. Totesin että aika kirjava mukijoukkio.... 

Pakko oli luovuttaa kierrätykseen osa mukeista jonkun muun iloksi....

...laskin kierrätykseen valikoimisen jälkeen mukit, ja meinasin saada silti shokin....

Mutta ei näistä lemppareista voi luopua! 

Pitää olla muki joka fiilikseen ja tilanteeseen! 

Ei me ihmisetkään olla samanlaisia, miksi kattauksen mukit pitäisi olla!?!

Nuo Sinikellomukit olen saanut lahjaksi jo nuorena tyttönä. Niin ihanat käsinmaalatut mukit Iitistä!

Ja Pentikin Mansikkasarja on edelleen melkein kahdenkymmenen vuoden takaisten ensikuppeihin ihastumisen arvossa. Ja alla lemppareista lempparein:

Muumimamma Ruusutarhassa :)

Ja sitten on nää muiden lempparit....

Ja rakkaat perintökupit....

Ja kun poisluovutetut mukit olivat jatkaneet matkaa kirpputorille, sain ystäväni mummon perintömukeista osani. Miten ihanat aarteet sain, ja mahtuivat kaappiin kunniapaikalle! 

Niin ihana Faenza Arabialta!

Aina mahtuu sinisiä kukkia kaappiin ja puutarhaan :) 

Mikä on sinun lempimukisi? 

Valitsetko sen muistojen vai kuvion vuoksi?

Ihanaa viikkoa teille! 

Vietetäänhän aikaa paljon ulkona, kahvi- tai teekupit käteen, jos sää kylmenee!

Viherverho ja kasvimania

 Keväästä huolimatta ei viherkasvisustusinto laannu.

Kun on aloittanut jonkun projektin, on ihana sada se "valmiiksi"

Valmiiksihan tämä ei tule vielä hetkeen. 

Mutta nyt se on melko lailla valmis - 

kasvua vaan odotellen. 

Eli tässä projekti nimeltä viherverho!

Keittiön ikkuna sai kasvit jo alkuvuodesta, mutta nyt kuistin oven ympäryskin sai omansa. 

Täällä edelliset kuvat.

Ja tiedän, pieniä potteja ja paljon valkoista seinää pimeässä olkkarissa.... 

Mutta jos oikein kuvittelee....

Niin näettekö tekin mitä minä kuvittelen näkeväni?

Ja anopilta pyysin Jukkapalmun poikasen ja sainkin ison! Miten ihanaa, että on edes yksi iso yksilö!

Se saa uuden ruukun, kun sellaisen löydän.

Mutta miten se tuokaan kodikkuutta olohuoneeseen!

Ja kyllähän nämä aiemmin istutetutkin ovat alkaneet hienosti kasvaa!

Tämäkin kurkistaa jo hienosti ämpäristään :)

Miten mahtavia lehtiä, varsia, raitoja, pehmeyttä ja sitä kodikkuutta!

Viherverho

Olen puhunut viherverhosta jo pitkään

ja sen kehitteleminen näyttää vievän melko paljon aikaa.

Meillä on pienet ikkunat ja pimeää, 

ja riskinä on että loppukin valo blokkaantuu ulos. 

Mutta nyt verho on siinä mallilla, että siitä pystyi ottamaan ensi kuvat.

Samalla myös paljastan palasen kotiamme, josta saa kokonaiskuvaa.

Muutenkin muutamat teistä ovat kysyneet millaista meillä mahtaa olla - kovin värikästä oletatte, koska mukeja ja lankoja löytyy joka värissä. Mutta taitaapa meillä ola aika harmaata muutamaa väripilkkua lukuunottamatta :)

On ilo huomata, että kasvit ovat alkaneet kasvaa. Odotan köynnösten kasvua.

Joku tietysti ajattelee, että voisi ostaa kaupasta isot taimet, mutta saaduissa kasvien taimissa kulkee mukana muistoja :)

Ja tässä samalla yleiskuvien lisäksi pari betonihommaa, jotka olen saanut vihdoin irti muoteista... Mutta se isoin ja paras on vielä jumissa muotissaan, koska en laittanut kelmua väliin 

ja tarvitsen metallileikkuria...

Mutta se taitaa olla ulos jäävä kapine painonsa vuoksi....

Ja talouspaperirullateline on osoittautunut hyväksi käytössä. Rulla vaan piti poistaa kuvauksen ajaksi, että hieno ruosteinen siskon miehen autotallista "varastettu" "ruuvi" näkyy :)

Oli muuten mielenkiintoinen koti siinä yhdessä Suomen kaunein koti - jaksossa. Sinne Orangeriehen haluaisin päästä (niinkuin Hannan Sumari asian ilmaisi). Kodissa oli maailman kaunein lattia ja se viherkasvien määrä! Kerrankin joku arvosti elävän muistorikkaan lautalattian pintaa - arvostan! 

Miten inspiroivaa!!!!

Näin kaiken kasvua odotellen!