Mutamäki nyt

Viime viikolla oli pakkaset ja kaunis talvi.

Nyt on taas Mutamäki elementissään.

Lumet on sulaneet rinnekohdista ja tästä kasvikattoyritelmän päältä.

Mutta jotain positiivistakin, koska kivikkokasvit katolla ovat hengissä :)

Räntäsade sulaa heti esiin tulleesta mutamaasta. 

Tässä suo-kohdassa näkyy routa, jonka kanssa painin joka vuosi. 

Lakka ja Köynnöskarpalo kestää tämän. Mutta kuvatussa kohdassa kasvaa Sikuri ja Valkoinen Punahattu. Pelkään pahoin, etteivät ne tykkää tästä kasvupaikasta... Pitäisköhän kaataa pussillinen multaa (ja kanankakkapurua, jota on talon nurkalla) tähän Sikurin päälle. Auttaisikohan se jotain. Taitaa vaan vahinko olla tapahtunut, jos on tapahtuakseen. Katsotaan monta vuotta jaksan yrittää uusia juttuja tässä rinteessä - vai istutanko tähän jotain vihaamiani Tuivioita lopulta :D 

...Sinänsä routa on kyllä kaunis muodostelma, mutta.....

Alla kuva kauniista Köynnöskarpalosta. Mun yks lemppari.

 Ja piristää kyllä hurjasti tässä mutavyöryssä.... 

Puutarhailun paras puoliko?

Joskus tulee uskomaton mahdollisuus.

Nimittäin joskus vain saa taimen, jota on aina halunnut.

Ja silloin se on pelastettava.

Ja koska talven lisäksi pimeys yllättää joka syksy, 

voi käydä niin että huomaa istuttavansa lumihangessa, vesisateessa ja täyspimeydessä. 

Tähän kiteytyy koko puutarhaturaajan maailma: olosuhteista viis, lopputulos silmissä kiiluen touhuaa sellaisia asioita, joita ei kehtaa ääneen sanoa... (mutta toki voi blogiin kirjoittaa...)

Siskoni mukaan, nyt voi kyllä olla paras istutuskausi. Koska kasvin juuret ovat multapaakussa jäässä ja mukaan tulee iso paakku, ei kasvi välttämättä huomaa, että sitä edes siirretään. 

Kuin nukkuva lapsi, joka kulkeutuu vanhempien mukana paikasta A paikkaan B.

Näistä kuvista huomaa, että Mutamäki on jo paikoin aivan roudan valtaama, 

mutta onneksi oli myös muheaa istutusmaata sulana. 

Oli muutenkin hauska nähdä puutarhaa pimeässä otsalampun valossa:

Hopeansävyiset kasvit olivat kuin timanttikasoja vesipisaroineen.

Ja päivänvalossa kuvatut kasvit kuin keväthangesta esiin tulleita...

Tänään oli ohjelmassa myös sisäsiistiä puuhailua. Ensi viikolla siitä lisää!

Roudan jälkeen ihmeitä

Puutarhamme on nimensä veroinen näköjään ikuisesti:

Mutamäkien Mutamäki

Takarinteen routa oli taas mahdoton, mitä vähemmän lunta, sitä pahempi....

Kasvit roikkui kuka mitenkin päin roudan nostattamassa maassa. 

Viime viikolla otetuissa kuvissa on vielä lunta ja pieniä vuorenhuippuja koko rinne täysi.

Routa on puhdasta voimaa.

Mutta niin on kevätkin!

Viikossa tapahtunut muutos on mahtava:

Tällä viikolla otetuissa kuvissa ei näy enää lunta.

Näkyy pienen pienet värikkäät tikut töröttävän mudan keskeltä.

On aina yhtä ihmeellistä, kun mudasta nousee jotakin. 

Muutakin ihmeellistä on tapahtunut viikon sisään:

Ollaan ihmetelty mitä purua takapihan metsässä on.

Ja sunnuntaina kun makasin flunssassa tuvassa sohvalla ja tuijotin ulos, näin purua satavan taivaalta.

Mitä ihmettä! 

Takapihan kuusikin oli aivan purussa, kuin olisi koristeltu joulua varten.

Ja purua lensi tukuittain koko ajan lisää.

Korkealla haavassa kuusen takana oli iso kolo, josta kurkisti Palokärki.

Se on hakannut itselleen kolon puuhun - Eikä mikään pieni kolo olekaan!

Sehän onkin mahdottoman iso lintu. Ja mies lähti sitä kuvaamaan ja sai tovin istua takakuistilla. 

Lintu kurkki puun takaa kuin olisi kytännyt miestä siinä missä mies lintua. Hassua. Meitä lasten kanssa nauratti koko homma sisältä käsin. Mies taisi lopulta saada linnusta kuvankin. 

Itseäni mietityttää mahtaako puu kaatua talon päälle, koska kolo on varmastikin yli puolet puun rungon halkaisijasta. Googlasin ja Palokärki on 40-46cm, siipien kärkiväli voi olla jopa 73cm!!! Ja munii huhtikussa, eli taitaa tulla pesä tuohon tuvan ikkunan alle. Ja se ärsyttävä ääni, jota olen monena kesänä miettinyt, on lähtöisin tuosta Palokärjestä. Toivottavasti puu pysyy pystyssä pesimäajan ohi....

Mukavaa kevätviikkoa kaikille!

Nyt on virallisesti kevät kun on huhtikuu!

Loppuviikosta messuillaan ja vietetään synttäreitä. 

Nyt yritetään toipua pitkästä flunssasta ja nähdä kevään ihmeet mudan seasta :)

Ongelmia ja lohtua

Nyt on taas todellinen MUTAMÄKI postaus!

Joka talvi tai kevät takapihallamme näyttää olevan sama ongelma: Routa!

Vanhassa Puutarhapäiväkirjassa olenkin puhunut pihastamme, asumme kalliorinteessä, jossa valuu vettä kesät talvet. Takapiha on kaunis, mutta vettä valuu tosissaan ongelmaksi asti. Olemme kaivaneet salaojia sinne tänne hikihatussa, ja nyt toivon ettei enää tarvitse pelätä talon valumista tulvan mukana rinnettä alas... 

Kasvirukat roikkuvat rinteessä taas pää alaspäin, juuret taivasta kohti. Otin kuvia kännykällä aamun pyörälenkin jälkeen. Ja voi hyvänen aika mitä kraatereita! Sormustinkukat saavatkin tästä penkistä hävitä, mutta pienet sammalmättäät eivät haittaa, koska pengerrys on silta pihasta metsään.

Pengermän alareunassa on Kuunliljoja, jotka estää maan valumisen kiveykselle. Eli edistystäkin mutavyörystä on. Toisessa laidassa on Iiriksiä kirjava valikoima, josko niiden juuret pitäisivät maan paikallaan. Sitten on pari Norjanangervoa, pari Alppiruusua ja havuja sekä toisessa päässä perennapenkki. Maanpeittokasvina on Kurjenpolvea sekä Taponlehteä. Jännittää miltä tämä pengerrys näyttää kesällä. Jos kasvit ei pysy tässä tänä vuonna, pitää varmaan tehdä se Tuivio-Kuunlilja penkki niin kuin siskoni ehdotti. Mutta haluaisin sekaan vähän väriäkin. Saapa nähdä mitä tästä kehkeytyy. Nyt on eka vuosi kun koko pengerrys on täynnä istutuksia.

Kasvit todella roikkuu kraatereiden reunoilla, huoh!

Mutta lohtuakin on!

Ruusupenkissä Tulppaanit ovat pistäneet päänsä esiin ja Omenapuun juurella näkyy tuo uusin Sipulikukkani, jonka nimi hukkui heti alkuunsa mielestä :) 

Nyt odotan kesää! Viime kesänä tuli tosiaan täydennettyä kukkapenkkejä täyteen, eli nyt olisi odotettavissa mudan piiloutumista!!!! 

Mutta otetaan vastaan ideoita routapenkkiin, jos joku keksii jonkun 

KAUNIIN, HENNON MUTTA ISOJUURISEN 

kukkivan kasvin tuonne taakse :) Sellaista ei taida ollakaan.....