Tää on niin super!

Tämä Kevättähti on niin kaunis, sen sävyt on ihan lumoavia. 

Kuin hile tanssisi sinisillä lehdillä auringossa!

Ja nää eri sävyt!

Kauempaa katsottuna ihan samansävyisiä, 

mutta läheltä katsottuna niin erisävyisiä ja erimallisia. 

Jokaisessa kukassa on kuin yksi epämuodostunut lehti. 

Siksi kuvia on useammasta pihan yksilöstä, kun tuo yksi epämuodostunut lehti kukissa 

on melkein säännöllinen, niin metkaa...

Mikä kiilto ja kimallus!

Ja niin hauskoja, kuin kilpailisivat paikasta auringossa :)

Puutarhan parhautta on nämä ihastelut ja hehkutukset. 

Niin ihanaa kauneutta, hivelee silmien lisäksi sielua. 

Kevättähden kukinta on vaan kovin nopea. Mutta siksi pitää antaa kameran laulaa :)

Kauneutta viikkoonne kaikille!

Kohtaamisia

Olen ennenkin tainnut mainita, että pidän työstäni huomattavan paljon. 

En ole ikinä ajatellut olevani mikään työkeskeinen ihminen, mutta viimeaikoina uupumuksen myötä olen oivaltanut, että olenkin melko työkeskeinen ihminen. 

Yksi suurimmista syistä miksi pidän työstäni on, että tapaan todella paljon erilaisia ihmisiä 

ja pääsen todella lähelle ihmisten elämää, kovin erilaisiakin elämäntilanteita ja perheitä. 

Kohtaamiset ihmisten kanssa on parasta työssäni. 

Ja nämä Tuoksuorvokin taimet sain yhdestä kauniista kohtaamisesta.

Vaikka kohtaamiset töissä sisältävät melkein aina jonkinlaisen kriisin, 

voi näistä hetkistä saattohoidon keskellä löytää erittäin paljon kauneutta. 

Kauneutta on meissä jokaisessa, ja se tekee työstäni tekemisen arvoista. 

Ja nyt tämä niin ihanalle tuoksuva ja kaunis Orvokki 

saa jatkaa elämäänsä Päärynäpuun juurella, 

ja aloittaa alapihaa aaltoilevan Tuoksuorvokkimeren. 

Joko sinun Krookuksesi ovat kukassa?

Joko sinun Krookuksesi ovat kukassa? 

Kysyi eräs kohtaamani vanhempi ihminen, kuin olisi tiennyt minun olevan puutarhaturaaja. 

No vastasin siihen, että on huudahtaen ja kehuin raidallisia Krookuksia ihan innoissani!

Näin sitä puutarhaturaaja tunnistaa toisen pelkän hymyn perusteella :)

Muitakin kevätkukkijoita on nyt niin siellä sun täällä, ettei ehdi kuvaamaan. 

Pihassamme vasta nyt Lumikellot nostaa päätään, hassusti muiden jäljessä. 

Olen luullut näiden olevan selkeästi ensimmäisiä....

Ja Japaninvaahtera näyttää säilyneen jo toisen talven hengissä ihan istutettuna, vau!

Ja tässä myös tämä raidallinen Tulppaanin lehti. Niin kaunis, kuin vesivärillä maalattu reuna. Hauskaa, että Tulppaanien lehdissä en ole aiemmin ihan näin kaunista raitaa huomannutkaan. 

Eli hauskoja kohtaamisia viikonloppuna sekä puutarhassa että Pihapiirimessuilla!

Messukuvat vielä kamerassa, mutta kun olen kuvannut myös ostokset, laitan kuvat tänne teillekin :)

Ihanaa viikkoa kevätkohtaamisten parissa!

Kilpajuoksua ajan ja kevään kanssa

Jokin aika sitten viestittelin lapsuudenystäväni kanssa, jonka elämäntilanne on melko lailla täysin erilainen kuin omani. Kysyin millaista hänen arkensa on. Hän vastasi: 

"Mitä on arki?"

Jäin kovasti pohtimaan tätä. Mitä todella on arki? Onko meidän tarpeen erottaa arki pyhästä? Voisiko arjen keskelle saada pyhien lepoa ja pyhiin arjen turvallisuutta?

Oma niin kutsuttu arkeni on viime viikon ollut aikamoista juoksemista. 

Lapsikin sanoi tullessaan koulusta ennen iltavuoroon lähtöäni, 

että ihan kuin juostaisi kilpaa ajan kanssa. 

Samalla putkivuotojen ja pankkikorttien sulkeutumisen lomassa 

haluaa ehtiä ulos kuvaamaan kaiken sen kauneuden, mitä lämpö ja aurinko tuo tullessaan. 

Ja kun kameran kanssa pomppii ympäri pihaa silmät sinisissä kukissa,
(jonka itse näkee jo sinisenä merenä,
teille ehkä tämä näyttäytyy pienen pienenä sinisenä länttinä alapihalla...)

saattaa huomata maanneensa kamera silmässä kiinni oma napa pupun papanakasan päällä.....

Mutta meren alku. Scillameren. Ja kuvia ainakin tuli meren täydeltä npsittua! 

Pienistä pisaroista se koostuu. 

Aina ei oman työnsä jälkeä  näe heti, mutta silti se kannattaa. 

Mutta tänään ei ole perusarki, ei minullakaan vaikka vuorotyö onkin sekoittanut päiväni taas. 

Tänään Lahteen Pihapiirimessuille, jee!

Odotan ihania kohtaamisia ja mielen vapauttavaa tunnelmaa!

Ihanaa päivää kaikille messuille tai muuten vain sunnuntaita! 

(ja voimia sinulle, jolle tämä päivä sattuu olemaan työpäivä!)

Kandeerattu puutarha :)

Vaikka kevätaurinko ja kevätlämpö ovat ihan parhaita, 

en voi olla ihastelematta yöpakkasten leipomaa sokerikuorruketta. 

Koko puutarha on kuin kandeerattu herkkuleivonnainen! 

Ruskea maanpohja ja kuolleet perennat eivät ole enää yhtäänkään rumia! 

Aurinko kiillottaa kaiken niin kauniiseen hohteeseen!

Ah kevättä ja kevään ihmeitä!

Myös ruusupenkkiin viskaistu parin viikon takainen  Neilikkakimppu 

on saanut huurretta osakseen, niin kaunis myös maatumaisillaan ollessaan. 

Ja tämä Köynnöskarpalon punaisuus, 

Rentoakankaalin suorastaan silmään pistävä purppura ja 

Keijunkukan lehden herkkyys....

... Mansikanlehden pitsireunasta puhumattakaan. 

Niin kaunista. 

Kylmä ei haittaa yhtään tällaisin kakkukoristein :) 

Ja katsokaa tätä!

Pienen pieni Tarhakylmänkukan alku. 

Aika metka. 

Niin ihana kevät!!!!

Ja Lahden Pihapiirimessuille lippuarvonta vielä huomiseen edellisessä postauksessa :)