Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keijunkukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keijunkukka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. huhtikuuta 2019

Kandeerattu puutarha :)


Vaikka kevätaurinko ja kevätlämpö ovat ihan parhaita, 
en voi olla ihastelematta yöpakkasten leipomaa sokerikuorruketta. 
Koko puutarha on kuin kandeerattu herkkuleivonnainen! 
Ruskea maanpohja ja kuolleet perennat eivät ole enää yhtäänkään rumia! 
Aurinko kiillottaa kaiken niin kauniiseen hohteeseen!

Ah kevättä ja kevään ihmeitä!




Myös ruusupenkkiin viskaistu parin viikon takainen  Neilikkakimppu 
on saanut huurretta osakseen, niin kaunis myös maatumaisillaan ollessaan. 



Ja tämä Köynnöskarpalon punaisuus, 
Rentoakankaalin suorastaan silmään pistävä purppura ja 
Keijunkukan lehden herkkyys....





... Mansikanlehden pitsireunasta puhumattakaan. 
Niin kaunista. 
Kylmä ei haittaa yhtään tällaisin kakkukoristein :) 




Ja katsokaa tätä!
Pienen pieni Tarhakylmänkukan alku. 
Aika metka. 

Niin ihana kevät!!!!
Ja Lahden Pihapiirimessuille lippuarvonta vielä huomiseen edellisessä postauksessa :) 



maanantai 26. syyskuuta 2016

Oman pihan syys


 Oli ihanaa miten metsäretki ja metsän värit puhutteli teitä muitakin:






"Puutarha johon sukeltaa sisään"
"Metsäusko"
"Tuoreen kangasmetsän henki"






Näitä tunnelmia voisi kehittää....




Puutarhan henkilökohtaisuus tulee esille, kun nostetaan puutarhasta ihmeellisiä yksityiskohtia ja pintoja ja värejä ja tuoksuja. Monesta asiasta tulee mummo, täti, äiti tai sisko mieleen....


Värien lisäksi niitä muotoja pitää kehittää, jotta saisi niitä huoneita, johon sukeltaa! 


Puutarha on kaunis ympäri vuoden ja sieltä löytää aina jokaiseen mielentilaan sopivan kolon sekä uutta ihmeteltävää. 


Puutarha voi tarjota myös ystäville tuliaisia ja levähdystaukokahvit. 




Koivuangervojen ja Lamoherukoiden syysväreistä ei voi liikaa ottaa kuvia! 
Keijunkukatkin ovat mahtavia!
Takapihalla harmaat heinät, Punavihma, Kuunlilja ja Seppelvarpu tekevät mukavan muodostelman, harvan kylläkin vielä tänä vuonna... jonka alapuolella ihailua aiheuttaa Rotkolemmikki ja Imikkä harmaavihreine lehtineen.
Ja etupihan kivikosssa punaiset Käenkaalit ovat lisääntyneet roimasti, 
johon on parkkeerannut jostakin nupuille ehtinyt Karpaattienkello! 
Kaikki pientä, mutta niin mahtavan ihmeellistä kun pysähtyy katsomaan.




Puutarha on ilmaa, jota hengittää.