Näytetään tekstit, joissa on tunniste Norjanangervo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Norjanangervo. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Parissa viikossa...


Parissa viikossa on tapahtunut niin paljon, että osa asioista menee ihan ohi silmien. 
Ja kai kuumuus ja kuivuus vaikuttavat kukinta-aikaankin lyhentäen sitä. 




Takapihan ihanat valkoiset Tulppaanit olivat niin kauniita, 
kunnes yhtäkkiä näyttivät märiltä nenäliinoilta....





Ja tässä Tulppaanissa oli kivat värit, 
Ja oli ihanasti napannut vettä itseensä. 
Ja kyllä alkukuusta taisi sataakin jossakin kohtaa vähän....





Ja tämän pitsiunelman kuvasi 7v. Muuten olisikin jäänyt kuvaamatta...





Ja nämä nähdessäni innostuin!
Kuolanpionissa on näin monta nuppua, joista on osa jo nyt auki!


Ja mustikoissa oli taas niin kauniit kukat. Toivottavasti metsässä riittää heille kosteutta...



Ja kyllä, nämä kukkivat niin nopeasti, että hyvä kun ehdin työpäivien välissä Norjanangervoa ihastelemaan. Ja onneksi otin Omenankukan nupuista kuvaa, sillä Omenapuu kukki työpäivien aikana niin, etten niitä puun kahta kukkaa ehtinyt kuvata ollenkaan..... Kahdella kukalla ei varmaan kovin isoa satoa saa...



Rentoakankaali leviää kiitettävästi säistä huolimatta. 
Nämä värit ovat niin hienot. 
Viime kesänä tuli hankittua muutama erilainen, tuolla paksulehtinen vihreä ja sitten peruslehtinen, mutta vaaleanpunakukkainen. Lajikkeista ei pienintä hajuakaan. Kivoja ovat! Saavat mellestää takapihan rinteessä.




Ja Omenapuun juurelle kurkkiessa tulee jo uusi satsi Helmililjoja. 
Ja Kesäleimu? kukkii sen juurella. 
Meillä taitaa joka kukassa joku asua, kun aina joku ökkömönkiäinen osuu kuvaan...











Ja pakko lopettaa tämä kukkakimara varpaisiin. 
Sillä kesäisin käytön vain saappaita tai sitten käyskentelen paljain jaloin. 
(Jos ei ole pakko pukeutua juhliin...)

Nyt todella on kesä. 
Yritetään pysyä hetkessä mukana ja nauttia tästä kesämaratoonista!







maanantai 7. toukokuuta 2018

Aurinkokylpy



Ihana aurinko on hellinyt myös kevätkukkijoita. 
Lemppareitani ehdottomasti ovat Posliinihyasintti, Helmilija ja Scillat. 
Eli sinistä, sinistä ja sinistä.


Posliinihyasintit alkavat jo levitä kauniisti Omenapuun juurella. 
Ja yksi asia mikä näissä viehättää, että ovat kauniita läheltä ja kaukaa, 
sekä edestä ja takaa. 





Ja samoin Helmililja on niin kaunis kauempaa ja läheltä, vaikkakin on vielä nupuillaan. 
Yksi pihan hommista on ollut hakkeen levitys uudelle pensasriville, eli Norjanangervoille, Syreeneille ja Pallohortensialle. Ne muodostavat yhdessä toivottavasti tulevaisuudessa majan kahvittelupaikalle :) Hakkeena käytin nyt Green caren suklaanruskeaa. Ja on kyllä aika mukavan sävyinen. Alanaapurikin kysyi mikä mahtaa olla hakkeen väri, kun on niin rauhallisen ruskea. 
Ja heti löysin taas lisää penkkejä, joihin haketta voisi levittää.....



Ja läheltä katsottuna tämä versio Helmililjasta
 on melko samanvärinen kuin Posliinihyasintti. 
Aika ihana. 
Näitä odotan lisää... istutettiin näitä tyttöjen kanssa melko monta pussillista eri kulmille puutarhaa :)





Auringonpaiste sai Lamoherukan oikein lehahtamaan vihreäksi ja Norjanangervokin alkaa vihertää. 
Juurella siniset Scillat tekevät ihanan kontrastin vihreän ja ruskean sävyjen kanssa. 
Sinisessä on vain se jokin. 
Messuiltakin tarttui vain sinistä mukaan :)





Ja taas edestä ja takaa, niin kaunis :)

Näillä lempparikukkien kuvin, ihanaa viikkoa teille ihanat blogiystävät!



maanantai 24. heinäkuuta 2017

Muutakin kuin ruusuilla tanssimista

Yhteistyössä Plastex


Täällä Mutamäellä asuu joku Puutarhaturaaja, 
joka vaan istuttaa eikä kitke....


...mutta kun Turaaja tekee olonsa mukavaksi, 
roudaa satulasankoa jakkarana mukana kera kahvikupin, 
ehkä hänkin saa muutaman rikkaruohon kitkettyä....

...Tai ainakin jollekin otukselle pensaan alle pesäkolon.....

... Samalla voi haaveilla Pionirivistöstä Norjanangervoaidan eteen...
Toisen kerroksen se kaipaa....

Haaveilu auttaa kitkemishommassa...

Tosin kitkiessa tulee tunne, että osa on niin kauniita, ettei niitä raaski kitkeä....


....vaikka ne kasvaisivat siellä sun täällä...
Ja vaikka tietää, että jos ei niitä yhtään kitke, ensi vuonna joutuu ehkä vielä isompiin hommiin....
Olisinpa siunattu sillä tunteella, että kitkeminen on parasta terapiaa....
Lopputulos on, mutta ei itse työ...
Mutta juurihan yritin opetella asennetta, että arkikin on juhlaa...
Joten ei muuta kuin kahvikuppi mukaan ja kitkemisjuhla jatkukoon!
Ruusuilla tanssien tai ilman...