Nyt on taas todellinen MUTAMÄKI postaus!
Joka talvi tai kevät takapihallamme näyttää olevan sama ongelma: Routa!
Vanhassa Puutarhapäiväkirjassa olenkin puhunut pihastamme, asumme kalliorinteessä, jossa valuu vettä kesät talvet. Takapiha on kaunis, mutta vettä valuu tosissaan ongelmaksi asti. Olemme kaivaneet salaojia sinne tänne hikihatussa, ja nyt toivon ettei enää tarvitse pelätä talon valumista tulvan mukana rinnettä alas...
Kasvirukat roikkuvat rinteessä taas pää alaspäin, juuret taivasta kohti. Otin kuvia kännykällä aamun pyörälenkin jälkeen. Ja voi hyvänen aika mitä kraatereita! Sormustinkukat saavatkin tästä penkistä hävitä, mutta pienet sammalmättäät eivät haittaa, koska pengerrys on silta pihasta metsään.
Pengermän alareunassa on Kuunliljoja, jotka estää maan valumisen kiveykselle. Eli edistystäkin mutavyörystä on. Toisessa laidassa on Iiriksiä kirjava valikoima, josko niiden juuret pitäisivät maan paikallaan. Sitten on pari Norjanangervoa, pari Alppiruusua ja havuja sekä toisessa päässä perennapenkki. Maanpeittokasvina on Kurjenpolvea sekä Taponlehteä. Jännittää miltä tämä pengerrys näyttää kesällä. Jos kasvit ei pysy tässä tänä vuonna, pitää varmaan tehdä se Tuivio-Kuunlilja penkki niin kuin siskoni ehdotti. Mutta haluaisin sekaan vähän väriäkin. Saapa nähdä mitä tästä kehkeytyy. Nyt on eka vuosi kun koko pengerrys on täynnä istutuksia.
Kasvit todella roikkuu kraatereiden reunoilla, huoh!
Mutta lohtuakin on!
Ruusupenkissä Tulppaanit ovat pistäneet päänsä esiin ja Omenapuun juurella näkyy tuo uusin Sipulikukkani, jonka nimi hukkui heti alkuunsa mielestä :)
Nyt odotan kesää! Viime kesänä tuli tosiaan täydennettyä kukkapenkkejä täyteen, eli nyt olisi odotettavissa mudan piiloutumista!!!!
Mutta otetaan vastaan ideoita routapenkkiin, jos joku keksii jonkun
KAUNIIN, HENNON MUTTA ISOJUURISEN
kukkivan kasvin tuonne taakse :) Sellaista ei taida ollakaan.....
