Kesän kukkaloistoa

Tämä kesä oli taas ihan kummallinen. Ne kasvit, joiden odotti kukoistavan, 

ei välttämättä edes kukkinut. Ja ne kasvit, joilta ei mitään odottanut, yllättikin iloisesti!

Yksi tämän kesän yllättäjä oli Pihajasmike. Se on ollut pihallamme jo monen monta vuotta. Sain sen aikoinaan juuren palasena siskon pihalta. Ja se on aina kukkinut muutamia kukkia. Tänä vuonna se on kuitenkin yltänyt jo parin metrin mittaan, ja kukki koko puskan täydeltä!

Koko puskasta en epähuomiossa ottanut kuvaa laisinkaan, mutta maljakkoon poimin useamman oksan. Ja Pihajasmikkeen kukkahan on ihmeen jämäkkä. Luulin sen olevan hentoinen, mutta se onkin paksu, ihana ja tuoksuva!!!

Ja pensas kukki juuri samaan aikaan Pionien kanssa, 

joten aivan ihana kimppu kukoisti takapihan pöydällä, ja yllättävän kestävästi!

Näiden kukintojen jälkeen aloinkin rakentaa pihaa uusiksi. Enemmän pensasmaisia, kestäviä kasveja ja pieniä raaskuja perennoja pois. Nyt alkaa jo ajatukset hieman muotoutua ensi vuoden viljelyjäkin kohti, saas nähdä mitä puutarhaan ensi vuonna "tupsahtaakaan"! 

Ja nää "tupsahtamiset" tiedetään, kaikkea pitää odottaa muutama vuosi ennen kuin kukkii. Mutta sekä nämä tänä vuonna ekan kerran runsaasti kukkineet Pionit  että Pihajasmike luovat toivoa runsaista kukinnoista :)

Olinko jo...

Olinko jo esitellyt teille yhden Mutamäen kuningattarista?

Sarah Bernhardin

Täällä ei vielä moni Pioni kuki, kun ovat pari on vasta viime vuonna istutettu, mutta nämä kaksi yksilöä Brnhardia kukkivat kumpikin yhden kukan. Viime vuonna toinen kukki runsaammin ja toinen ei ollenkaan. Toinen on puolivarjossa ja toinen auringossa. Niin että kun toinen on kukkinut, toinen aloittaa. Pelastin ensimmäisen kukkivan maljakkoon sateilta. Ensi vuotta odotan näidenkin osalta, josko ne kaksi muutakin kukkisivat ja nämä runsaammin... josko olisi sitten jo ihan rivi Pioneita... Tää Pionihulluus on iskenyt minuun vasta viime vuonna. Aika lähellä ruusua nämä ihanuudet. 

Mutta siskoni Versoja Vaahteramäeltä- blogissa kirjoitti näistä Sarah Bernhardeista juuri, 

kannattaa käydä kurkkaamassa!

Ja arvontaan on osallistunut mukavasti jo väkeä, vielä on monta päivää aikaa osallistua TÄÄLLÄ.

Mahtava asenne

Jos joku ei viel teistä ole kuullut, olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tapaan monia ja monenlaisia ihmisiä päivittäin. Ja monet tapaamistani ihmisistä syöpyvät syvälle sydämeen. 

Tässä muutamia hetkiä sitten tapasin iäkkään henkilön, jota onnittelin tulevan syntymäpäivän johdosta. Hänpä siihen hieman naurahti ja sanoi ettei sitä aikoisi juhlia. Hieman hämmennyin moisesta ja hänpä jatkoikin juttua.

Jokainen päivä on juhlaa jos niin haluaa. 

Ei juhlaan tarvitse juhlapäiviä. 

Itse päättää tekeekö elämästään arkea vai juhlaa.

Koska kyseessä oli varsin jo iäkäs henkilö, 

oli asenne pakko uskoa.

Varsin ajatuksia herättävää.

Tämä Pioni kuvastakoon samaa asennetta. 

Sadesääkin voi olla juhla. 

Sateen alta pelastettu Pioni sisällä tuo juhlan arkeen.

Ihanan juhlavaa viikkoa meille kaikille 

ja voimia niille, joilla juhlan tuntu on joskus kaukana <3

Pala kauneinta

Meidän Puutarhan eka Pioni kukassa!!!!!

Sarah Bernhard!!!!

Vaikka kukka ei ole vielä täysin auennut, piti ottaa siitä hetimmiten kuva.

Niin vaikuttava se on.

Vaikuttava on myös ympäri tonttia pulpahteleva Rohtosormustinkukka. 

Ensin siihen rakastuin. 

Sitten kauhistuin sen leviämistä, ja yritin kitkeä sitä pois.

Sitten totesin antaa olla. Onpahan ainakin jotain kaunista ympäri tonttia....

Myös sivulta ja takaa niin upea!

Ja vaikuttavaa sitkeyttä:

Katkennut varsi ja nousee uudelleen pystyyn tehden mahtavaa kukkavanaa 

olosuhteista ja kivikosta viis!

Näiden kukkien kera ei voi kuin toivottaa erittäin kaunista viikonloppua!

Ruusutkin alkaa olla kukassa, joten kauneutta on luvassa lisää!

Yksi mutapostaus kesässä riittää :)

Nuppuja, ensikertalaisia, ihana kesä!

Voi mikä ilo on pelkästään Pionin nupusta!

Meillä kasvaa kolme Pionia. 

Yksi siementaimi (Kuolanpioni vai Tillipioni???) Kivipellon Sailalta. Yksi joku tuntematon Pioni ja yksi Sarah Bernhard. Ja kahdessa on vihdoin nuppuja! Ne on olleet maassa varmaan kolme vuotta ja nyt ekat nuput. 

Toinen odotusten odotus on Pihajasmike.

Sen olen saanut siskoltani Versoja Vaahteramäeltä ekana kesänä, kun aloin rakentamaan puutarhaa. Eli ainakin neljä vuotta sitten. 

Se kasvaa keskellä ruusupenkkiä ja nyt siinä on ensimmäiset nuput!

Miten mahtavaa! 

Ja luulin, ettei juhannusruusut ehdi juhannukseksi, mutta kylläpä vain kyllä, ensimmäiset nuput aukesi juhannusaattona :)

Ja sekä Laukka että Verikurjenpolvetkin vasta availevat itseään.

Kuten myös Neilikaruusu, Snow Pawement, Runkosyreeni ja Tuoksukurjenpolvi. 

Kun yksi kerrallaan nuput aukeaa, tuntuu että itsekin herää taas eloon. 

Kukat on kyllä kummaa terapiaa. 

Ihana kesä