Täsä mää ny istun.
Mun piti jutella teille puutarhaa ja syystunnelmaa ja askartelua,
mutta ne juttelut siirtyivät nyt myöhemmälle.
Sillä tässä lattialla mää nyt istun ja hämmästelen.
Ihmettelen ihmisten hyvyyttä ja halua jakaa iloa.
Peittoprojekti (täällä lisää) on tästä vain yksi esimerkki.
Tilkkuja suorastaan sataa kuin ulkona noita rätin kokoisia räntäliehukkaita.
Nyt voisin valittaa pimeästä ja monesta monesta muusta.
Mietin miksi sitä, miksi tätä.
Mutta tähän kasaan ajatukset nyt pysähtyivät.
Kun antaa itsestään pätkän lankaa, voi yhdessä saada aikaan vaikka minkälaisia kudelmia.
Kuvan laadusta viis. Pimeydestä viis. Ja viitataan kintaalla myös kurasäille!
Pompitaan kuralätäköissä sen sijaan että kompastuttaisi siihen rähmälleen!
Voi, miten tsemppaava postaus! <3
VastaaPoistaJa aivan uskomattoman mahtavaa, että tilkkuja kertyy koko ajan lisää!!! :)
Mutta sen vaan sanon, että helpompaahan noita tilkkuja on virkkailla, kuin kasata niistä peitto. Ihana, kun olet olemassa ja kasaat peittoja!
<3 Kiitos!
PoistaIhana postaus <3 Oikea hyvänmielen postaus <3
VastaaPoistaKiitos :) Hyvä kun hämmentyneen hyvä mieli jatkui...
PoistaOlipas mukava postaus, kiitos tästä.
VastaaPoistaIhana, kiitos :)
PoistaIhania ruutuja:)) Mullakin saattaa olla sulle muutama pieni isoäidinneliö...
VastaaPoistaEikös oo mahtavia! Ja mikä määrä niitä tuli kerralla! Ja kiitos jos sieltäkin suunnasta niitä satelee :)
PoistaKiva postaus!
VastaaPoistaKiitos Sussi! <3
PoistaTulin vastavierailulle ja täältähän löytyi ihana blogi! Täytyy lukea lisää! :) Mukavaa lauantai-iltaa!
VastaaPoistaIhana teksti ja kuva! Tilkkutalkoot jatkuu ja helmikuun pakkasilla (😁) kokoonnumme jälleen yhdessä iltaa viettämään ja virkkaamaan ja neulomaan.
VastaaPoista