Täsä mää ny istun.
Mun piti jutella teille puutarhaa ja syystunnelmaa ja askartelua,
mutta ne juttelut siirtyivät nyt myöhemmälle.
Sillä tässä lattialla mää nyt istun ja hämmästelen.
Ihmettelen ihmisten hyvyyttä ja halua jakaa iloa.
Peittoprojekti (täällä lisää) on tästä vain yksi esimerkki.
Tilkkuja suorastaan sataa kuin ulkona noita rätin kokoisia räntäliehukkaita.
Nyt voisin valittaa pimeästä ja monesta monesta muusta.
Mietin miksi sitä, miksi tätä.
Mutta tähän kasaan ajatukset nyt pysähtyivät.
Kun antaa itsestään pätkän lankaa, voi yhdessä saada aikaan vaikka minkälaisia kudelmia.
Kuvan laadusta viis. Pimeydestä viis. Ja viitataan kintaalla myös kurasäille!
Pompitaan kuralätäköissä sen sijaan että kompastuttaisi siihen rähmälleen!







