Isien juhlaa

Olen uskaltanut kirjoittaa tänne haaveitani ja pieniä palasia elämästäni. 

Nyt kirjoitin kolme tekstiä tämän kuvan alle, ja poistin sen kolmannenkin. 

Yritin kirjoittaa neutraalisti, mutta se olikin mahdotonta.

Nuorena ainut haaveeni oli tulla äidiksi. 

Sen jälkeen ammatinvalinnat ja kaikki muu on tuntuneet kevyiltä haaveilta. 

Olen erittäin kiitollinen, että suurin haaveeni on toteutunut, ja vieläpä neljästi. 

Mieheni, lapseni ja perheeni ovat suurin asia elämässäni. 

Nyt isänpäivänä ajattelen vaan mielessäni isänpäivärunoa nimeltä Isien ylistys. 

Ei neutraalisti vaan täydellä teholla täydestä sydämestä.

Tämän ylityksen myötä kaikille mukavaa ja lämmintä isänpäivää! 

Tässä se nyt on!

Isien ylistys!

Te kaikkien ihmisten isät

(Kyllä. Meillä kaikilla on isä. Jokaisella. Jok' ikisellä.)

Kyllä te kaikki isät. 

Ansaitsette kiitoksen. 

Jokainen teistä on ainutlaatuinen.

Omanlaatuinen.

Siksipä myös jok'ikinen ihmislapsonen 

olemassa oleva, mennyt ja tuleva, on erityinen. 

Aivan ainokainen. 

Te isät, te kaikkien ihmisten isät, 

olette maailmaa muuttaneet. 

Siementäneet. Huolta pitäneet. 

Muistoja synnyttäneet. 

Isoisät. Isoisoisät. Isoisoisoisät. Ja vielä enemmän isommat isät.

Teitä ilman maailmamme muunlainen ois. Suomemme erimoinen olla vois. 

Jok'ikinen ihmislapsonen palaa vailla eheä ei olla sois.  

Siis kiitos ja ylistys.

Isille kaikille kaikenmoisille. 

Miesten miehille. 

Kaikkien ihmisten isille.

Vaikuttimille suuren suurille, 

ihmislapsosten sankareille.  

Sydämessänne kantaen ihmislaps jok'ikinen.

                                                                                    SV