Kiitollisuutta

Sain jo elokuun alussa Pirkolta Vaarin torpan puutarhasta Kiitollisuushaasteen.

Kiitollisuushaasteen säännöt ovat seuraavat:
- Pidä päiväkirjaa 7 päivän ajan, ja poimi kustakin kiitollisuuden aihe
- Kirjoita tästä päiväkirjasta postaus
- Välitä haaste edelleen kolmelle bloggarille

Kerron kiitollisuuden aiheita parin viikon ajalta epäjärjestyksessä.
Syksyiset kuvat ovat tuoreita tältä aamulta heti aamupalan jälkeen kostean kasteiselta pihamaalta.
Aloitan siis jo viime viikon maanantaista.

Ensimmäinen lomapäivä oli hidas. Hidas aamukahvi on parasta mitä tiedän. Olen ollut aamuihminen ja olen sitä edelleenkin, mutta en varsinaisesti rakasta rynnätä aamulla minnekään. Rakastan yöhousuissa oleilua kahvikuppi kourassa. Kiitollisuuden aihe nro 1, hidas loman aloitus.

Kiitollisuuden aihe viime viikolta nro 2:

Sain ikkunat pestyä, meillä juuri sopivan kokoinen talo (tai pikemminkin koti),

 että sen jaksaa itse siivota :)

Mutta Hämähämähäkkinen teki heti uuden seitin tyttöjen ikkunan taakse.

Kolmas ja yksi isoimmista kiitollisuuden aiheista:

Viime viikolla tuli täyteen 11 vuotta äitinä 

<3

(Kukkalan Sanna oli muuten tehnyt Hopealangasta ihan täydellisen kranssin...)

Viikonloppuna meillä juhlittiin siis synttäreitä ja saimme yövieraita, minulle aiemmin tuntemattomia mieheni ystäviä. Kiitollisena uusista odottamattoman ihanista ystävistä - Ja nyt meillä on yöpaikka Pohjanmaalla :)

(Lamoherukan ja Koivuangervon lisäksi oli Pikkusyreeni pukeutunut syysväriin <3)

Viides kiitollisuuden aihe voisi olla uusien ystävien lisäksi uudet työkaverit ja blogiystävät kesän ajalta. Miten mahtavia ihmisiä sitä on ympärillä, kunhan vain uskalletaan päästää ihmisiä lähelle. Ystäväverkostoa ei ole koskaan liikaa. Yksi uusista työkavereista kävi viime viikolla kylässä ja vaihdoimme taimia, miten mukavaa! Kiitos Heli ja muut kesästä :)

 Viime viikonloppuun liittynee seuraavakin kiitollisuuden aihe.
Äiti ja isä.
Taas kerran auttoivat synttärijärjestelyissä.
Ovat aina valmiita leipomaan ja siivousapuun sekä lapsenvahdiksi tarvittaessa.
Tähän voisi liittää myös rakkaan Titta-tädin.
Eli kuudes kiitollisuuden aihe on perhe.

Taitaa olla aika kliseisiä nämä minun päiväkirjani aiheet....

Seitsemänneksi pitää nostaa jotain huuhaa- hommaa. 

Olen kiitollinen jokaisesta uudesta kasvista, joita tänä kesänä on muuttanut pihallemme. 

Tämän kesän piti olla siistimis- ja maanparannuskesä, mutta kas kummaa, en osaa laskea kuinka monta taimea meille on muuttanut. 

Ja eilen meille muutti Lidlistä aika monta kukkasipulia :)

Eli seitsemäntenä kaikki pihamme kukkaset ja puskat. Kuinka teistä iloitsenkaan! Nyt talveksi uinukaa uneen ja keväällä nouskaa uuteen kasvuun rönsyilevää puutarhaa tavoitellen :)

Tämä haaste on mielestäni oikein ilahduttava ja vaivaton, sekä helppo ja sopii tänne ihanaan kauneuteen keskittyvään blogimaailmaan hyvin. Siksipä tämän jaan mielelläni eteenpäin. Tämä haaste on kunkin helppo toteuttaa luovasti ja omaperäisesti kaavoihin kangistumatta.

Jaan tämän uusille ihanille ystävilleni
Mansikkatilan mailla Tainalle
Ja Talossano23 Satulle
sekä siskolleni Versoja Vaahteramäeltä Riinalle.

Älkäähän ottako tästä mitään painetta, vaan jos lähdette mukaan,
toteuttakaa tämä oman luovuuden mukaan.

Ihanaa perjantaita kaikille!
Kaikille haasteena voisin jakaa:
Etsikäämme kiitollisuutta juuri tästä hetkestä.
Itselläni suunnitelmat muuttuivat vesisateen vuoksi, mutta kiitollisena aamuisista kauniista Hämähämähäkkisten seiteistä, näen nyt jotain kaunistakin kosteassa säässä :)

Mun syys

Mun Puutarha = Syysleimujen tuoksu

Sen oivalsin, kun puutarhaliikkeessä tuoksuttelin Syysleimua. 

Niitä on kertynyt puutarhaan muutama uusi tänä vuonna. 

Olen levitellyt niitä nyt takapihallekin. 

Mummolassa tuoksui aina syksyllä Syysleimut, Ploxit niinkuin mummo sanoi. 

Oivalluksia syntyy tässä Puutarhaa rakentaessa. Puutarha ei ole pelkkiä kukkia. 

Se on myös muotoja ja ehdottomasti tuoksuja!

Pinkki ja Lila Syysleimu ovat peräisin äidiltä. 

Pinkki sointuu mahtavasti toisen ihanuuden, Punahatun kanssa. 

En osannut suunnitella tätä, mutta nehän kukkivat yhtä aikaa, miten kaunista!

Ja toinen kaunis match vieressä on Lila Syysleimu ja harmaa Maruna, niin suloiset!

Ennen en yhtään pitänyt lilasta väristä, mutta tästä on pakko tykätä. 

Eivät siis kumpikaan vaihda paikkaa :)

Uusia Leimuja tänä vuonna muutama. 

Sinertävä Syysleimu (joka nyt näyttää lilalta...) kotiutui meille Mustilan taimipäivästä, ja kaunistaa nyt rumaa kohtaa. Oivalsin, että miksi puutarhassa pitää omistaa ruma kohta, miksi en tee siitä mieleistä??? No nyt se on tekeillä...

Muut uudet: valkoinen siniseen penkkiin ja pinkki vaaleanpunaisten viereen.

Syysleimu nimeltä Elli koristaa puutarhassa nyt kolmessa kohtaa, pakkohan se on hankkia kaikki kasvit, joissa on jonkun perheenjäsenen nimi....

Ja Syysleimuja omannut mummonikin oli nimeltään Elli. 

Elli- Syysleimuja ei siis voi olla liikaa <3

Ja toinen mummolasta mieleen jäänyt kasvi on 

Kruunuvuokko. 

Ihan sanoinkuvaamattoman kaunis.

Niin parasta.

Syyskukkijoita ei ole liikaa.

Kosmosten toivon ehtivän kukkivan. 

Viime vuonna ehti kukkia vain osa, 

nyt ensimmäinen kukassa, joten toivoa on. 

Syys ei olekaan niin inhottava kuin olen luullut :) 

Mun kesä ja Peittohaaste

Lupasin kertoa teille töistäni ja mahtavista jutuista.

Muistatteko peittohaasteen?

Ensimmäinen peitto täällä

Toinen peitto täällä

Ja kolmas peitto täällä

Kodin Kuvalehtikin mainitsi sivuillaan haasteesta täällä 

Peittohaaste syntyi, kun twitterissä sain sata seuraajaa ja ajattelin, että jokaisen seuraajan valmistaessa yhden tilkun saataisiin yhdessä aikaiseksi peitto jollekin lohtua arkeensa kaipaavalle. Ja siitähän on syntynyt peittojen ketju. Ensimmäisen sai Rintasyöpään sairastunut, toisen Aivosyöpään sairastunut perheenäiti ja kolmannen avioerosta toipuva. Peiton on tarkoitus tuoda lohtua ja iloa raskaaseen arkeen, sekä auttaa huomaamaan ettei maailmassa ole yksin. 

Tilkkuja on tullut aina jo seuraavaa peittoa varten, kun edellinen ei ole edes valmis. 

Ja niin kävi nytkin. 

Kuten jo aiemmin olen kertonut, pääsin kesäksi työnkiertoon sairaalan sisällä. 

Pääsin kokemaan melkomoisia kohtaamisia syöpäpoliklinikalla. 

Niin hoitajissa kuin potilaissa on aivan mahtavia persoonia, ihania ihmisiä, jotka pesiytyvät sydämeen, joita et unohda koskaan <3 

Moni syöpähoidoissa käyvä neuloo tai virkkaa sytostaattien tiputusten ajan. 

Ja käsityöt sekä puutarhajutut herättävät positiivista keskustelua ja auttavat unohtamaan miksi tipassa istutaan. Tai ainakin helpottamaan siellä istumista. 

Ja yksi kohtaamisistani ihmisistä kokoontui ystäviensä kanssa yhteen ja neuloi ja virkkasi peittoa varten 100 tilkkua!!!! Niin kiitollinen olo. Ihminen, joka itse ansaitsisi saada tämän peiton <3 

Ja näin on neljäs peitto yhteenompeluvaiheessa 

ja viidenteen on jo melko monta tilkkua.

Eli tilkkuja saa edelleen neuloa tai virkata jämälangoistaan.

Tilkkujen koko on 15cm x15cm. 

Postiosoitteeni saa sähköpostilla kysymällä suvi.veltheim@gmail.com

Tästä taisi tulla elämänmittainen tilkkuprojekti :)

Kesä meni siis töissä ja siksi nyt vasta lomailen. 

Kesä oli raskas, vaikkakin antoi paljon myös positiivista ajattelemista elämästä.

Niin paljon tuli opittua ammatillisesti kuin ihmisyydestäkin. Niitä on välillä melko vaikea erottaakin toisistaan. Syksy lupaa myös ammatillisesti melkomoista ihmiskoulua. Saattohoito-opinnot alkavat syksyllä ja luulen että peittohaaste alkaa olla pienin haaste omassa arjessa. 

Kesän työhommiin liittyy toinenkin iloinen juttu, josta aikanaan kun valmistuu.

Nyt ihan kirpakan syksyisen aurinkoista viikkoa!

Meillä on ollut aamuisin 6' ja melko kosteaa. 

Syyskukkijoita onneksi vielä riittää päiviä ilahduttamaan :)