Lapasmania osa 1

Tytöillä on päiväkodissa maailman parhaat opet!

Ei tiedä miten heitä kiittäisi kun tekevät arjestamme helpompaa ja turvallisempaa. 

Halusin neuloa kaikille lapaset.

Uuden työn aloituksessa vaan aikataulu kärsi, ja osa on vielä teon alla. Toivottavasti ehtii ennen kesälomia saada toisenkin osan valmiiksi. 

Yritin tehdä jokaisella oman näköiset.

Pinkeissä on kokeiltu uutta tekniikkaa.

Ja toisille kirjoneuletta.

Varis on ollut pitkään suunnitelmissa neuloa ja tähän se sopi kuin nakutettu.

Vanhan ajan meininkiä taas viimeisiin. 

Lapsen kanssa olimme yhtä mieltä siitä, että kolmannet pitää olla oranssin sävyiset.

Ja kritiikkiä sain tuttavilta, että lapaset kevätlahjaksi, 

mutta taitaapa näitä tarvita Suomen kesässäkin :)

Vanhan ajan säärystimet

Vanhan ajan säärystimet mummopalttoon kaveriksi

Kirjoneuleeksi valitsin Apilakuvion mummon vanhasta lapaskirjasta, 

sekä perinteisen köynnöskuvion, 

kasviaiheessa siis yritin pidättäytyä <3

Neulomisen aloitin leffateatterissa - käytiin miehen kanssa katsomassa LaLaLand

Ja pakkohan karkkia ostaessa oli ostaa puikot ja lankakerä....

...keskustelua siitä syntyi miehen kanssa, mutta resori valmistui alkumainosten aikana ja mieli rauhoittui istumaan hetkeksi miehen vieressä paikalleen pariksi tuntia....

... Leffa oli ihana, katseet ja tunnelmat kohtauksissa mieleenpainuvia ja musiikki soi päässä kotonakin, eli ihana leffa oli!

Mutta tässä säärystimet palttoon kanssa, roikkuvat näin parina kaapin ovessa. 

Tähänhän tarvitsisi myös kaulaliinaa ja lapasia, ehkä pipokin?? 

Mutta ehkä ensi talveksi, josko saisi loputkin keskeneräiset valmiiksi :)

Ja vielä lopuksi, miten te bloggaatte?

Sohvalla, pöytäkoneella vai vaikka maaten?

Minulle yleensä bloggaaminen on vastapaino kaikelle meiningille, aika vain minulle oman pääni sisällä - kaikki ne haaveet  ja pilvimaailma, jossa todellisuus on kaukana ja välillä vielä kauempana: 

Näitä taukoja kaikki tarttee arkeensa!

Jospa innostut paljastamaan palasen kotinurkkaasi, niin laita kuva itsestäsi bloggaamassa :)

Intoa riittää....

....Mutta mihin....

Vanhemmiten alkaa tiedostamaan omaa luonnettaan entistä paremmin. Toisaalta samalla ärsyttää heikkoudet entistä enemmän vaikka tiedostaisi ja ennakoisi siten asioita.

Olen aivan lumoutunut näistä mieheni ja minun mummoni vanhoista kirjoneulekirjoista 

ja minuun on iskenyt valtava lapasmania. 

Sain kun sainkin lapasparin jos toisenkin valmiiksi, ne odottavat päättelemistä - 

mutta kun oma lapasparini valmistui, huomasin vasta käsiin sovittaessa 

erään melko olennaisen seikan. 

Huomaatteko te?

Kaksi saman käden lapasta!!!!!! Voihan kuvio sentään!

En pura. En varmasti pura. 

Toisaalta samantuntuisia ovat, toistensa peilikuvia, vain kuvio väärässä paikassa.....

Tarkkaisilmäinen voi kuvasta huomata, että kolmas lapanen aloitettu ja neljäskin valmistunee toivottavasti joskus. Onpahan sitten taas lahjottavaa.....

Voihan innostus.