Kesän alussa otin heti kahdet sukat puikoille,
toiset oli reissusukat ja toiset piti olla kesäksi uudet sukat omiin jalkoihin.
No miten kävi.
Aina ei mene niinkuin suunnittelee.
Omiin jalkoihin tarkoitetut värikkäät sukat eivät valmistuneet kesäksi eivätkä ole nyt tulossa omiin jalkoihin.... Mutta yllätyksekseni ne saattavat hieman olla sittenkin myös syksyn väriset!
Vaaleanpunainen onkin kuin onkin lähellä Kanervaa!
Nämä ovatkin siis kanervasukat,
ihan vapaasta ajatuksesta aaltoilevat sukat syntyneet, ilman ohjetta Novitan jostakin kausilangasta (kadotan aina vyyhdit neulonnan tuiskeessa...)
No toiset sukat aloitin helpolla ja ihanalla Novita Piirakkamallilla,
helposti yhdestä pinkistä Roosa nauha langasta
(tämänkin vyyhti hukassa, ostettu Taitoshopista Tampereelta)
Ja reissusukkina nämä kulkivatkin koko kesän mukana aina jalkapalloturnausten kautta
Ruotsin Lappia ja Pallasta myöten, mutta valmistuivat vasta syksyksi.
Tässä kohtaa kompastuskivenä liian monta mukavaa kesäkäsityötä kesken.
Mutta kas kummaa.
Nämäkin sukat sointuvat silti syksyn väreihin ja nimesinkin nämä Puolukkasukiksi :)
Puolukkapiirakat!
Aina ei siis ihan päätökset ja ideat pidä ja kanna.
Aina ei sillä ole väliäkään.
Välillä syntyy jotain kaunista alkuperäisajatuksesta huolimatta.
Mutta huomaan myös päätöksissä pysymisen olevan kovin vaikeaa.
Priorisointi ajan ja kalenterintäytön kanssa uupumuksen jälkeen ei aina ole helppoa.
On helppoa ladella kauniita lauseita, mutta kun aikaa on vähän, huomaan ettei ole helppoa sanoa ei.
Koska kun päättää jotain, päättää priorisoida ja antaa aikaa kaiken muun lisäksi levolle,
eikä ei-sanan sanominen ole aina helppoa.
Joutuu luopumaan myös jostain mukavista asioista,
mukavista asioista joita olisi tarjolla itselle, perheelle tai ystävälle.
Mutta sitähän priorisointi on.
Että oppii tuntemaan omat voimavarat, tarpeen tullen venyttämään niitä, mutta järjellä rajaamaan tunteikkaita hyppyjä ja loikkia, joita olisi polun viereen mukava tehdä.
Jotkut hypyt polun viereen kannattaa, suora tie harvoin on kaikkein antoisin.
Mutta liikaa mutkia polkuun hidastaa matkaa ja saa polun katoamaan.
Mutta tätähän kaikkea uupumuksesta ja kaikesta negatiivisen kokemisesta toipuminen on.
Tasapainon ja levon löytämistä suoralla polulla, sekä joskus uskalluksen löytämistä vaihtaa kesäsukat syyssukiksi, jolloin saattaa syntyä jotain supersöpöä:
Kanervasukkia Taivaan sinen aalloilla
ja raikasta Puolukkapiirakkaa!
Uskalletaan pysyä rohkeasti polulla kun tarvis on, ja
uskalletaan hypätä myös polun viereen maistamaan kirpakkaa puolukkaa!
Kirpakkaa ja turvallista viikkoa meille kaikille lomalle tai töihin!
Ja kiitos kaikille kommentoijille, ihania keskusteluja ollut edelleen!
