Eilinen itsenäisyyspäivä meni perheen kesken juhliessa.
Kotona hyvää ruokaa, ulkoilua, piparien leivontaa ja tietysti ne Linnan juhlat.
Yritimme mennä katsomaan ilotulituksia ja vesiurkuja Lahden keskustaan, mutta näimme vain ilotulitukset, koska yllätykseksemme koko Lahti tuntui olevan liikkellä! Emme ole ennen nähneet niin paljoa väkeä keskustassa, edes Salpausselän kisojen aikaan!
Alkuviikko meni parantumattomasti sairaan hoitotyön koulutuksessa.
Siellä puhuimme paljon toivosta ja toivon ylläpitämisestä, mikä sinänsä liittyy myös Itsenäisyyspäivän teemaan. Toivo on yllättävän haasteellinen asia pohtia syvemmin.
Mitä sinulle toivo merkitsee?
Meidän pohdinnoissa emme tietenkään tulleet sen kummemmin mihinkään lopputulemaan, vaan tarkoitus oli pohtia ja pilkkoa toivoa pienempiin palasiin.
On eriasia kertoa nyt toivosta, kuin siinä tilanteessa jos elinaikaa olisi vaikka muutama päivä jäljellä.
Ne pienet jutut ovat usein kaikkein merkityksellisempiä, ne pienistä pienimmät.
Mikä on sinun pieni toiveesi?
Se hassu juttu, joka saa sinut hymyilemään, vaikka missä tilanteessa?
Se ihan pienen pieni, mitättömältä tuntuva?
Kosketus? Halaus? Kokemus jossakin kahvilassa? Se arkeen kuuluva aamukahvi?
Ystävän hymy? Ystävän villasukat? Se pienistä pienin haave, joka pitää iloa yllä?
Nämä kuvat paljastavat yhden omista pienistä hassuista haaveista, joka on nyt askeleen lähempänä.
Pitsinnypläys.
Ostin tällaisen pitsinnypläystyynyn, kun tilaisuus tuli. Pulikat puuttuu, ihana pellavalanka tuli kaupan päälle. Askeleen lähempänä tätä toivetta. Ja kuten messupostauksessa muutama postaus aiemmin mainitsin, yllätyksekseni taidan päästä toteuttamaan tätä haavetta tyttären kanssa yhdessä. Enkä moisesta osannut haaveillakaan.
Toivotankin toivo- ja haaverikasta viikkoa!
Ylläpidetään omia ja lähelläolevien toiveita, haaveita ja toivoa yllä, ihan niillä pienistä pienimmillä eleillä yllä - ne ovat loppujen lopuksi niitä kaikkein suurimpia, keskellä arkea <3
