Valintoja vaakakupissa

Selasin vanhoja kuvia ja tätä viime kesän kuvaa katsellessa jäin pohtimaan 

useissa keskusteluissa viime aikoina esille nousutta aihetta: 

Valintoja

Ylimmässä kuvassa ollaan koko perheen voimin maailman kauneimmissa kesähäissä viime kesänä. 

Kun vihkimisen piti alkaa, alkoi melko raju ukonilma. Ei muuta kuin sadetakit ja sateenvarjot ylle ja ulkovihkiminen pikavauhtia läpi ja hääväki juosten pikkukengissään mutamaan keskeltä autoihin. 

Yksikään vieraista (eikä hääparikaan) tainnut itkeä - enemmänkin meitä nauratti. 

Ja oli muuten kauneimmat häät ikinä. 

Häät olivat puhuttelevat. Valintoja täytyy tehdä päivittäin niin rakkauden eteen, kuin mielialan ja olosuhteisiin suhtautumisen kanssa. Emme voi vaikuttaa ukonilmaan, emme voi vaikuttaa moneenkaan sairauteen, emmekä mitä ympärillämme päivän aikana tulee tapahtumaan. 

Voimme valita vain asenteemme asioihin. 

Minua on pitkin elämää ärsyttänyt yltiöpositiiviset ihmiset, jotka eivät tunnu romahtavan minkään alle. Varsinkin nyt oman väsymyksen alle jääneenä. No uskon, että jokaisella meillä on hankaluutemme itsemme kanssa. Ja asennetta muokkaamalla ei ongelmia saa pois. Mutta olen alkanut ymmärtää mihin niin sanotut ikipositiivarit perustavat valinnan mahdollisuuksiin keskittymisen. Kuinka he saavat vaa'an painumaan aina positiivisen puolelle?

Oma asenteemme voi auttaa meitä selviämään hankalistakin tilanteista, tai oma asenteemme voi romahduttaa meidät täysin. Ja jos itse emme jaksa, silloin tarvitsemme ystävien kannattelevaa asennetta. 

Olen päättänyt yrittää valita. 

Vaikka Tilli kasvaa laattojen välistä, se ei ole rikkaruoho, se on silti tilli.

Vaikka oman maan kurkku muistuttaa enemmän muumihahmoa, kuin kurkkua, se voi ollakin maailman makein kurkku. Meinasin nimittäin heittää yksilön pois, näytti niin happamalta. Onneksi maistoin ennakkoasenteesta huolimatta. Oli muuten makea!

Vaikka lunta tulee, ja tulee ja tulee - satoi vielä eilenkin varmaan 10 cm..... lumesta voi ottaa ilon irti. Missä muualla voi saunasta lähteä juosten laskemaan pulkalla ja peuhaamaan hangessa ilman rihman kiertämää? Minkä riemun lumi tarjosi eilen lapsille saunoessa!

 Ja hei, tuo kasvihuoneen häkkyrä kesti tuon kaiken lumen. Se on pystyssä sitkeästi!

Ja olen päättänyt yrittää valita pelon sijaan rohkeuden. 

Kun uskaltaa heittäytyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, saattaakin saada melkomoisen kokemuksen, joka saa pysyvän muistojäljen aivoihin. 

Tunnin kelkkamäki Alpeilla, sitä en unohda koskaan!

Ja arkeen....

Valintojen tekeminen käytännössä ei ole helppoa. 

Siksi en kirjoita tästä aiheesta hehkuttaen, vaan ihan arkirealismin keskeltä.

Jänis on syönyt puutarhassa taas sitä sun tätä. Tässä näkee valinnan vaikeuden. 

Ei ole helppoa tässä alkaa ihastelemaan kasvun ihmettä, kun Angervosta ei ole jäljellä lähestulkoon mitään. Mutta olen päättänyt yrittää. Pupu sai ruokansa, ja minä pääsen ihmettelemään  kasvun ihmettä. Kuinka luonto selviääkään ihmeellisistä asioista.  

Ja nyt menen jumppaamaan aivojani ennen iltavuoroa: 

Menen istuttamaan ensimmäiset esikylvöt kodinhoitohuoneen ikkunalle :) 

Niistä sitten myöhemmin lisää!