Juuri taas kun meinasi kokea surua kesän loppumisesta,
kuihtuneista kukista ja katsoa kohti Pihlajanmarjoja, puutarha jaksoi yllättää.
Kolme Punarintaa tuli laulelemaan ja hyppimään punaisen penkin aidalle. Ihania, niin kauniita! Lähtivät vaan karkuun, kun menin lähemmäksi kameran kanssa. Mutta josko löysivät kivan pusikon tuosta penkin takaa ja saisimme niistä pidempiaikaisia ystäviä <3
Toinen ylläri oli rikkaruohokattila, johon olikin kasvanut niin ihana Orvokki.
Näistä iloisena en nähnyt enää kuolleita Liljan varsia,
aukkoa Malvapenkissä enkä kitkemätöntä Norjanangervoaitaa.
Onni on pienikin kukka ja pieninkin lintu <3
