Instassa mainitsinkin alkusyksystä, että ennen en tykännyt syksystä yhtään.
Tänä vuonna olen nähnyt syksyn ihan eri silmin.
Pimeys ei tunnu ahdistavalta, vaan turvalliselta.
Auringonpaiste päivisin saa ihailemaan syksyn värejä vielä kirkkaammin.
Miten kaunis onkaan keltainen koivu auringossa.
Ja vesisadekaan ei haitannut, kun yksi päivä taannoin satoi ihan kaatamalla.
Miksi näin?
En osaa varmaa syytä sanoa, mutta yksi tekijä on, että uupumuksen jälkeen
osaan paremmin pysähtyä.
Paremmin miettiä, mikä juuri nyt on hyvin.
Olla kiitollinen siitä mitä juuri nyt on.
Se kiitollisuus onkin hämmentävää.
Hämmentävää myös itselle.
Aiemmin olin koko ajan menossa jonnekin tai haluamassa jotakin.
Nyt en ole. Samat haaveet on olemassa, mutta ne eivät ole pakkomielteitä.
Pinkki kaivuri on ehkä vaihtunut traktoriin
(tästä on ollut joidenkin kanssa puhetta ja voin joskus avata lisää)
Kun olin uupunut minua ärsytti ihmiset, jotka sanoivat että pitää valita olla kiitollinen ja pitää valita katsoa positiivisia asioita. Uupuneena ei jaksa edes valita. Mutta kun yksi asia kerrallaan on tehnyt valintoja positiivisiin asioihin katsomisen kanssa, alkaa positiivinen ja kiitollisuuden kierre ruokkia itseään. Ne valinnat todellakin kannattaa. Yksi valinta kerrallaan. Pienillä valinnoillakin on väliä.
No mitä sitten olen valinnut?
Ettei ole taas liian abstraktia tekstiä...
Valitsin olla tyytyväinen siihen mitä saan aikaiseksi.
Yhtenä päivänä ei tarvitse tehdä kymmentä asiaa, vaan viisikin riittää.
Valitsin levätä. Se valinta ei näy aikaansaatuina kotitöinä tai valmiina käsitöinä, mutta lepo on auttanut hahmottamaan elämää ja olemaan itselle armollinen. Ja ennenkaikkea lepo on auttanut huomaamaan, kuinka tärkeää lepo ja uni on ihmiselle. Uni on kuin pankki ja voimavaran lähde. Suosittelen kokeilemaan kuukauden ajan nukkumaan pidempiä yöunia
ja sitten vasta päättämään kuinka pitkät yöunet kannattaa.
Valitsin huolehtia säännöllisestä syömisestä.
Valitsin ajankäytöllisesti lapset ja kodin (kuten ennenkin, mutta tietoisemmin).
Valitsin alkaa liikkua (tämän kanssa minulla on paljon työtä, jotta tähän päästään).
Ja ennenkaikkea valitsin (taas kerran) elää niinkuin oikeasti arvotan elämää.
Valinnat on helppoja kauniissa lauseissa, mutta vaikeita arjessa. Ja ei kannata liian montaa valintaa ja muutosta tehdä kerralla. Sen olen huomannut, että yksi päivä ja yksi valinta kerrallaan. Ja kiukkumieli ja väsymys on sallittua, se on normaalia ihmisyyttä. Näillä valinnoillakaan elämästä ei saa hattaraa, mutta ehkä haukun hattarasta sopivalla hetkellä. Ja se riittää.
Samoin yksi valinta on olla tyytyväinen kaikkiin joululahjoihin joita saan aikaiseksi.
En varmasti saa kaikille omatekemää joululahjaa, mutta josko muutaman :)
Yllä pipo kuusivuotiaalle Baby Merino- langasta Novitan Alla koivupuun kuviolla ja alla Alpakka-langasta lahja toiselle kuusivuotiaalle Palmikkoneuleella. Eli kaksi lahjaa tehty.
Syksyn aurinko on niin kaunis.
Tällaista valoa ei ole muulloin.
Rumat törröttäjät Puutarhassa ei ole enää rumia.
Ihana aurinko, ihanan kaunis hämähäkin seitti ja ihana raikas ilma.
Kauniiden asioiden valitseminen on juuri niin ällöä, ihanaa tai vastenmielistä kun antaa olla.
Jos voimia ei ole valita, lepää.
Minäkin aion levätä.
Arvostan nykyään päiväunia.
Laiskuus voi olla myös hyve, tervettä.
Levosta ja valinnoista olisi kiva kuulla ajatuksia, puutarha- ja käsityöjuttujen ohella :)
Ja lähiaikana on luvassa pieni arvonta :)
Ihanaa loppuviikkoa!
Huomenna on kuin onkin taas jo perjantai!!!!
Ihanaa kun jaat ajatuksesi uupumuksesta. Ne ovat niin tuttuja. Minäkin nautin nyt syksystä mutta uskon sen osin johtuvan siitä, että uupumiseni ovat aina tapahtuneet keväisin ja nykyään tuohon ajankohtaan liittyy pelkoa. Ennen niin ihana keväinen valo saa minut ylikierroksille😞 Olen kevään lapsi ja sen vuodenajan menettäminen nyt jo kolme kertaa elämässäni saa minut surulliseksi. Syksy on ihanaa aikaa mutta hieman kuin lohdutuspalkinto. Toisaalta olen nauttinut hirmuisesti puuhastelusta viileässä puutarhassa ja ihastellut syyskrookuksia aivan kuin kevään ensimmäisiä sipulikukkia.
VastaaPoistaMinä olen tullut siihen tulokseen, että ahneus on oma kompastuskiveni ja sitä olen yrittänyt nyt opetella hillitsemään. Vaan nyt tuli jo ensimmäinen kaatuminen kivimuurin kanssa, puoletkin kivimäärästä olisi riittänyt. Niin helposti sitä taas voimien palauduttua innostuu ja kaikki hyvät päätökset unohtuu hiljalleen. Vaan päiväunia olen minäkin alkanut ottamaan nyt kun teen 6h/pvä leipätyötäni. Vaan kuinkas sitten kun kolmonen siirtyy kolmoselle ja oikeus lyhyempään loppuu!? Palaako hektisempi arki ja uupumus takaisin!? Toisaalta lapset kasvaa koko ajan mutta samat pyykit ja tiskit sitä on vaikka kasvavatkin😬
Arvostan kovasti rehellistä kirjoitustasi, hyvin kiteytetty! Minunkin on tietoisesti pitänyt opetella pois suorittamisesta. On uuvuttavaa vaatia itseltään liikaa, silloin osaa harvemmin iloita aikaansaaduista - näkee vain tekemättömän. Ja todellinen uupumus on vielä tarina erikseen, toipuminen ottaa aikansa - hyvät ja oikeat lääkkeet olet mielestäni löytänyt ja käyttöösi ottanut! Puutarha ja luonto kaikkinensa on ollut minulle hyvä opettaja ja apu oppia läsnäoloa ja rauhoittumista. Konkreettinen mielekäs tekeminen on puutarhassa nykyään suuri ilo, en enää ota tekemättömästä ahdistusta vaan pysähdyn usein katsomaan pieniä kauniita asioita ympärillä. Ihanat kuvat olit laittanut ajatuksia herättävään tekstiin. Lämpimästi sinulle kaikkea hyvää!
VastaaPoistaPienien kauniiden asioiden näkeminen sotkun keskellä on varmasti minun voimavarani, ja laiskuus toinen;) Tämä toimii sekä puutarhassa, että sisätiloissa.
VastaaPoistaSyksyssä minusta on ihanaa juurikin se, että voi istua sohvannurkassa katsomassa takkatulta ja juoda kuumaa glögiä. Vielä kynttilät pöydälle palamaan ja kirja käteen niin johan siinä kuluu tunti jos toinenkin.
Rentoa syksyn jatkoa sinulle!