Kasvimaa nyt

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, kasvimaalta nousee Kesäkurpitsaa ihan silmissä kasvaen!

Niitä onkin ollut mukava viedä tuliaisiksi ja kasvissosekeittoon on myös saanut useamman uppoamaan. Kaikkia ei ehdi tuoreena syömään. Eikä oikein malta säilöä näitä, vaikka sekin olisi kyllä talven ilo... Ja nuo mustat ötökät tuntuvat puhuttavan melko lailla kaikkia... Kesäkurpitsan kukissa ne vain majailevat, niitä eivät syö. Krassit taitaa olla niiden herkkua...

Herneet kuihtuivat melko nopeasti ja raivasin ne tästä porkkanoiden vierestä pois. 

Porkkanamaa onkin hieman säälittävä, taisivat jäädä herneisen varjoon...

Piti vielä nyppiä "ylimääräisiä" pois ja lapset söivätkin pirkkuporkkanat nauraen äidin sadolle... 

Suoria rivejä ei meidän kasvimaalta löydy sitten millään. Porkkanat kasvavat sopuisassa sekamelskassa. Tai toivottavasti kasvavat vielä....

Porkkanalaatikon ja patolevyn välistä hyppäsi Sisilisko, taitaa olla lämmin koti patolevyn kupeessa. Ja Sisilisko hyppäsi tuosta laatikon reunasta vielä maahan, aikamoinen loikka!

Ja ensimmäiset potut ja Kurkku on maistettu!

Kurkun meinasin heittää pois, kun ulkonäöstä päättelin, että olisi kuiva kurppa tai joku muumien kaveri. Mutta Kurkku olikin niin makea, että ihan kuin olisi sokeroitu! Mikä ilo yhdestä Kurkusta!

Tämä kuva kuvaa kasvimaata hyvin. 

Tilliä, mansikkaa ja Oreganoa puskee mistä sattuu...

Tomaateista yksi on vasta kypsynyt, niitäkin siis edelleen odotellaan. 

Ja yrttejä on kyllä tullut käytettyä. Tätä Oliiviyrttiä vähemmän, Valkosipuliyrttiä sitäkin enemmän! 

Ensimmäisten kasvimaaraivausten jälkeen on haikea olo. Kohta on syksy. 

Mutta onneksi satoa vielä tulee, ettei kaikki kerralla lakastu. 

Oman maan sadon iloa ei moni ilo maailmassa voita!