Kiitollisuutta

Sain jo elokuun alussa Pirkolta Vaarin torpan puutarhasta Kiitollisuushaasteen.

Kiitollisuushaasteen säännöt ovat seuraavat:
- Pidä päiväkirjaa 7 päivän ajan, ja poimi kustakin kiitollisuuden aihe
- Kirjoita tästä päiväkirjasta postaus
- Välitä haaste edelleen kolmelle bloggarille

Kerron kiitollisuuden aiheita parin viikon ajalta epäjärjestyksessä.
Syksyiset kuvat ovat tuoreita tältä aamulta heti aamupalan jälkeen kostean kasteiselta pihamaalta.
Aloitan siis jo viime viikon maanantaista.

Ensimmäinen lomapäivä oli hidas. Hidas aamukahvi on parasta mitä tiedän. Olen ollut aamuihminen ja olen sitä edelleenkin, mutta en varsinaisesti rakasta rynnätä aamulla minnekään. Rakastan yöhousuissa oleilua kahvikuppi kourassa. Kiitollisuuden aihe nro 1, hidas loman aloitus.

Kiitollisuuden aihe viime viikolta nro 2:

Sain ikkunat pestyä, meillä juuri sopivan kokoinen talo (tai pikemminkin koti),

 että sen jaksaa itse siivota :)

Mutta Hämähämähäkkinen teki heti uuden seitin tyttöjen ikkunan taakse.

Kolmas ja yksi isoimmista kiitollisuuden aiheista:

Viime viikolla tuli täyteen 11 vuotta äitinä 

<3

(Kukkalan Sanna oli muuten tehnyt Hopealangasta ihan täydellisen kranssin...)

Viikonloppuna meillä juhlittiin siis synttäreitä ja saimme yövieraita, minulle aiemmin tuntemattomia mieheni ystäviä. Kiitollisena uusista odottamattoman ihanista ystävistä - Ja nyt meillä on yöpaikka Pohjanmaalla :)

(Lamoherukan ja Koivuangervon lisäksi oli Pikkusyreeni pukeutunut syysväriin <3)

Viides kiitollisuuden aihe voisi olla uusien ystävien lisäksi uudet työkaverit ja blogiystävät kesän ajalta. Miten mahtavia ihmisiä sitä on ympärillä, kunhan vain uskalletaan päästää ihmisiä lähelle. Ystäväverkostoa ei ole koskaan liikaa. Yksi uusista työkavereista kävi viime viikolla kylässä ja vaihdoimme taimia, miten mukavaa! Kiitos Heli ja muut kesästä :)

 Viime viikonloppuun liittynee seuraavakin kiitollisuuden aihe.
Äiti ja isä.
Taas kerran auttoivat synttärijärjestelyissä.
Ovat aina valmiita leipomaan ja siivousapuun sekä lapsenvahdiksi tarvittaessa.
Tähän voisi liittää myös rakkaan Titta-tädin.
Eli kuudes kiitollisuuden aihe on perhe.

Taitaa olla aika kliseisiä nämä minun päiväkirjani aiheet....

Seitsemänneksi pitää nostaa jotain huuhaa- hommaa. 

Olen kiitollinen jokaisesta uudesta kasvista, joita tänä kesänä on muuttanut pihallemme. 

Tämän kesän piti olla siistimis- ja maanparannuskesä, mutta kas kummaa, en osaa laskea kuinka monta taimea meille on muuttanut. 

Ja eilen meille muutti Lidlistä aika monta kukkasipulia :)

Eli seitsemäntenä kaikki pihamme kukkaset ja puskat. Kuinka teistä iloitsenkaan! Nyt talveksi uinukaa uneen ja keväällä nouskaa uuteen kasvuun rönsyilevää puutarhaa tavoitellen :)

Tämä haaste on mielestäni oikein ilahduttava ja vaivaton, sekä helppo ja sopii tänne ihanaan kauneuteen keskittyvään blogimaailmaan hyvin. Siksipä tämän jaan mielelläni eteenpäin. Tämä haaste on kunkin helppo toteuttaa luovasti ja omaperäisesti kaavoihin kangistumatta.

Jaan tämän uusille ihanille ystävilleni
Mansikkatilan mailla Tainalle
Ja Talossano23 Satulle
sekä siskolleni Versoja Vaahteramäeltä Riinalle.

Älkäähän ottako tästä mitään painetta, vaan jos lähdette mukaan,
toteuttakaa tämä oman luovuuden mukaan.

Ihanaa perjantaita kaikille!
Kaikille haasteena voisin jakaa:
Etsikäämme kiitollisuutta juuri tästä hetkestä.
Itselläni suunnitelmat muuttuivat vesisateen vuoksi, mutta kiitollisena aamuisista kauniista Hämähämähäkkisten seiteistä, näen nyt jotain kaunistakin kosteassa säässä :)

Mun syys

Mun Puutarha = Syysleimujen tuoksu

Sen oivalsin, kun puutarhaliikkeessä tuoksuttelin Syysleimua. 

Niitä on kertynyt puutarhaan muutama uusi tänä vuonna. 

Olen levitellyt niitä nyt takapihallekin. 

Mummolassa tuoksui aina syksyllä Syysleimut, Ploxit niinkuin mummo sanoi. 

Oivalluksia syntyy tässä Puutarhaa rakentaessa. Puutarha ei ole pelkkiä kukkia. 

Se on myös muotoja ja ehdottomasti tuoksuja!

Pinkki ja Lila Syysleimu ovat peräisin äidiltä. 

Pinkki sointuu mahtavasti toisen ihanuuden, Punahatun kanssa. 

En osannut suunnitella tätä, mutta nehän kukkivat yhtä aikaa, miten kaunista!

Ja toinen kaunis match vieressä on Lila Syysleimu ja harmaa Maruna, niin suloiset!

Ennen en yhtään pitänyt lilasta väristä, mutta tästä on pakko tykätä. 

Eivät siis kumpikaan vaihda paikkaa :)

Uusia Leimuja tänä vuonna muutama. 

Sinertävä Syysleimu (joka nyt näyttää lilalta...) kotiutui meille Mustilan taimipäivästä, ja kaunistaa nyt rumaa kohtaa. Oivalsin, että miksi puutarhassa pitää omistaa ruma kohta, miksi en tee siitä mieleistä??? No nyt se on tekeillä...

Muut uudet: valkoinen siniseen penkkiin ja pinkki vaaleanpunaisten viereen.

Syysleimu nimeltä Elli koristaa puutarhassa nyt kolmessa kohtaa, pakkohan se on hankkia kaikki kasvit, joissa on jonkun perheenjäsenen nimi....

Ja Syysleimuja omannut mummonikin oli nimeltään Elli. 

Elli- Syysleimuja ei siis voi olla liikaa <3

Ja toinen mummolasta mieleen jäänyt kasvi on 

Kruunuvuokko. 

Ihan sanoinkuvaamattoman kaunis.

Niin parasta.

Syyskukkijoita ei ole liikaa.

Kosmosten toivon ehtivän kukkivan. 

Viime vuonna ehti kukkia vain osa, 

nyt ensimmäinen kukassa, joten toivoa on. 

Syys ei olekaan niin inhottava kuin olen luullut :) 

Lumous kesken aamukahvin

Keräsin eilen kimpun pihalta kuihtuneiden kukkien tilalle keittiön pöydälle. 

Olen aina rakastanut sinistä väriä ja Sinipiikkiputki herätti ihastusta tänä vuonna ensi kertaa täällä Mutamäellä. Sain sen viime vuonna Bloggaritapahtumasta.

Marunan olen saanut siskoltani (joka on saanut sen Mari Möröltä?) ja sen harmaus vaaleanpunaista vasten on ollut mukava yhdistelmä. Nyt sitä kasvaa jo kahdessa kohdassa. 

Mutta viime syksyn poistolaarihankinta: Kaukasian Törmäkukka (Scabiosa caucasica) kukkii nyt ensimmäistä kertaa Mutamäellä.

Keräsin siis jo eilen näistä mukavan sävyisistä kukista kimpun keittiön pöydälle. Nyt aamukahvilla ollessani pysähdyin tuijottamaan tätä Kaukasian Törmäkukkaa: 

Kuinka siihen ihastuinkaan!!!!

On ihan sama mihin kohtaa kameralla tarkentaa, se on aina kaunis. Pitsinen lumoava luomus! 

Sinipiikkiputki ja Silkkimaruna ovat superkauniita kavereita tälle kaunottarelle!

 Onneksi on vapaa-aamuja, jolloin voi rauhassa lumoutua pienen pienestä palasta maailmaa, 

ilman että on kiire minnekään.