perjantai 15. syyskuuta 2017

Metsän syksyfiilis kuistille



Nyt lomalla olen aivan rakastunut syysmetsään.
Ei ole mitään vapaampaa tekemistä kuin vaeltaa metsässä ja kerätä neljävuotiaan kanssa mitä eteen tulee. Saaliiksi olemme saaneet Puolukoita, Mustartorvisieniä, Suppilovahveroita ja Kanttarelleja. Sieniä on pakko opetella syömään, kun kasvavat takapihalla....
Ja ainakin tätini on onnistunut kouluttamaan molemmat tyttäreni sienestäjiksi; 
Neljävuotiaskin huudahtaa kesken kaiken polulla haahuilun:
"Äiti seis! Tässä on Mustatorvisieniä! Älä astu päälle!" 
Ja todentotta, lapseni löytää sienet paljon paremmin kuin minä.....



Mutta tätä syysmetsää on ihana saada pala myös ikkunan alle kuistille. 
Tässä tunnelmakuvia metsästä, saisiko tätä palan ikkunan pieleen kiitos....







Metsässä lempikohtani on jäkäläkallio ihan meidän lähellä.
Aurinko pilkahteli ihanasti muutamiin kuviin. 
Mutta toivottavasti paikan tunnelma välittyy myös 'hämärimmistä' kuvista.



Tätä pilvenhattaraista jäkälää ja timantin kiiltäväistä Puolukkaa kaipaa sielu. 
Huomaan kuinka rauhoittava vaikutus tällä kaikella on. 
Ei ne kaikki tutkimukset puunhalailusta väärässä ole.


Olemme sitä tyyppiä, ettemme raaski repiä kasveja maasta, joten koristesaalimme jäi pienemmäksi kuin hyötykasvisaalis. Kranssin teon aloitimme yhteistuumin isomman tyttären kanssa. Ja seitsenvuotias teki Kanervakranssin melkein kokonaan itse kodinhoitohuoneen oveen. Aikas kiva!


Itse askartelin samalla Sinipiikkiputkesta ja Katajasta kranssia, mutta kyllä vaan se sinipunayhdistelmärakkaus löysi tiensä tähänkin.
<3




Ja takapihan pöydälle askarreltiin kattaus. Sammaltarjotin kynttilöillä, Pihlajanmarjapiirakka ja Jäkäläkakku. Aikas hauskoja tuli. Huomaan, että lapsilla on monesti parempia ideoita kuin meillä aikuisilla. Ihan mieletön mielikuvitus, jota ei vielä maailma ole iskenyt tylsyydellään tai malleillaan lyttyyn. 



Ruoste ja kanaverkko, sekä emali ovat ihan suosikkejani.
Ruosteen väri on ihan superkiehtovaa. 



Mutta saanen kysyä?
Tuliko teillä muilla tästä sommitelmasta ihan joulufiilis?
Hieman tuli itselleni mieleen kuvia katsoessani...


Mutta ehkäpä kuistilla on nyt hieman metsäisempi tunnelma jo hyvinkin pimeissä illoissa. 
Pimeä yllättää joka vuosi!
Eikä se joulukaan taida kovin kaukana olla :)
Vaikka kesälomani on edelleen kesken....
Mutta eihän elämän tarvitse niin vakavaa olla....
Mitäs siitä jos kesäloma ja joulunodotus jo hieman sekoittuvat! 
Uskalletaan hieman leikitellä ja päästää opituista malleista irti!

Ihanaa syksyistä viikonloppua teille ihanat!



keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kauneutta, aitoa, illusioota ilman



Tää kuvan fiilis. 


Voiko kauneutta olla liikaa? Nää värit ja ja miten kummallisen mallinen voi olla!
Ritarinkannus on yksi inspiroivimmista ja kauneimmista asioista maailmassa.
Ritarinkannuspenkki on saanut vahvistusta tänä vuonna. 
Luonnon kauneus on aitoa.
Ja niin ihmeellistä. 
Nää vaan nousee maasta vuosi toisensa jälkeen ja ovat aidosti kauniita. 



Oon viime aikoina miettinyt illuusiota, jota me ihmiset luodaan ympärillemme. 
Lapset on käveleviä mainoksia merkkivaatteissaan.
Kodeissa on esineitä, jotka luulemme muovaavan kodista kodin. 
Olemme huomaamattamme mainoksien uhreja. Meille on muodostunut toimintamalleja, jotka on myyty meille meidän huomaamatta. 





Aitous on jotain mikä välillä peittyy kaiken muun alle. 
Siks tää kukka on jotain mitä toivoisin meiltä ihmisiltäkin löytyvän.
Juuri sitä mitä oikeasti on olemassa. 
Ei roolia, ei jotain merkkivaatetta, ei sitä mitä kaikilla muillakin on. 
Vaan just sä, sun vahvuuksien kanssa. 
Omat vahvuudet, tuo värisävyjen maailma. 
Parhaimmillaan kun aidoimmillaan. 






Niin mahtavia ja esimerkillisiä ihmeitä nää Ritarinkannukset. 
Ja siniseen penkkiin, piti juurruttaa yksi punainenkin. 
Tietty.


Vielä pieniä, ehkä ensi vuonna suurempia.

Tänään haluan toivottaa sinulle itsesi väristä, oman näköistä päivää! 
Luota vahvuuksiisi, uskalla olla oman elämäsi Ritarinkannus!
<3


perjantai 8. syyskuuta 2017

Kiitollisuutta



Sain jo elokuun alussa Pirkolta Vaarin torpan puutarhasta Kiitollisuushaasteen.

Kiitollisuushaasteen säännöt ovat seuraavat:
- Pidä päiväkirjaa 7 päivän ajan, ja poimi kustakin kiitollisuuden aihe
- Kirjoita tästä päiväkirjasta postaus
- Välitä haaste edelleen kolmelle bloggarille

Kerron kiitollisuuden aiheita parin viikon ajalta epäjärjestyksessä.
Syksyiset kuvat ovat tuoreita tältä aamulta heti aamupalan jälkeen kostean kasteiselta pihamaalta.
Aloitan siis jo viime viikon maanantaista.

Ensimmäinen lomapäivä oli hidas. Hidas aamukahvi on parasta mitä tiedän. Olen ollut aamuihminen ja olen sitä edelleenkin, mutta en varsinaisesti rakasta rynnätä aamulla minnekään. Rakastan yöhousuissa oleilua kahvikuppi kourassa. Kiitollisuuden aihe nro 1, hidas loman aloitus.


Kiitollisuuden aihe viime viikolta nro 2:
Sain ikkunat pestyä, meillä juuri sopivan kokoinen talo (tai pikemminkin koti),
 että sen jaksaa itse siivota :)
Mutta Hämähämähäkkinen teki heti uuden seitin tyttöjen ikkunan taakse.


Kolmas ja yksi isoimmista kiitollisuuden aiheista:
Viime viikolla tuli täyteen 11 vuotta äitinä 
<3

(Kukkalan Sanna oli muuten tehnyt Hopealangasta ihan täydellisen kranssin...)




Viikonloppuna meillä juhlittiin siis synttäreitä ja saimme yövieraita, minulle aiemmin tuntemattomia mieheni ystäviä. Kiitollisena uusista odottamattoman ihanista ystävistä - Ja nyt meillä on yöpaikka Pohjanmaalla :)


(Lamoherukan ja Koivuangervon lisäksi oli Pikkusyreeni pukeutunut syysväriin <3)


Viides kiitollisuuden aihe voisi olla uusien ystävien lisäksi uudet työkaverit ja blogiystävät kesän ajalta. Miten mahtavia ihmisiä sitä on ympärillä, kunhan vain uskalletaan päästää ihmisiä lähelle. Ystäväverkostoa ei ole koskaan liikaa. Yksi uusista työkavereista kävi viime viikolla kylässä ja vaihdoimme taimia, miten mukavaa! Kiitos Heli ja muut kesästä :)





 Viime viikonloppuun liittynee seuraavakin kiitollisuuden aihe.
Äiti ja isä.
Taas kerran auttoivat synttärijärjestelyissä.
Ovat aina valmiita leipomaan ja siivousapuun sekä lapsenvahdiksi tarvittaessa.
Tähän voisi liittää myös rakkaan Titta-tädin.
Eli kuudes kiitollisuuden aihe on perhe.





Taitaa olla aika kliseisiä nämä minun päiväkirjani aiheet....
Seitsemänneksi pitää nostaa jotain huuhaa- hommaa. 
Olen kiitollinen jokaisesta uudesta kasvista, joita tänä kesänä on muuttanut pihallemme. 
Tämän kesän piti olla siistimis- ja maanparannuskesä, mutta kas kummaa, en osaa laskea kuinka monta taimea meille on muuttanut. 
Ja eilen meille muutti Lidlistä aika monta kukkasipulia :)
Eli seitsemäntenä kaikki pihamme kukkaset ja puskat. Kuinka teistä iloitsenkaan! Nyt talveksi uinukaa uneen ja keväällä nouskaa uuteen kasvuun rönsyilevää puutarhaa tavoitellen :)




Tämä haaste on mielestäni oikein ilahduttava ja vaivaton, sekä helppo ja sopii tänne ihanaan kauneuteen keskittyvään blogimaailmaan hyvin. Siksipä tämän jaan mielelläni eteenpäin. Tämä haaste on kunkin helppo toteuttaa luovasti ja omaperäisesti kaavoihin kangistumatta.

Jaan tämän uusille ihanille ystävilleni
Mansikkatilan mailla Tainalle
Ja Talossano23 Satulle
sekä siskolleni Versoja Vaahteramäeltä Riinalle.

Älkäähän ottako tästä mitään painetta, vaan jos lähdette mukaan,
toteuttakaa tämä oman luovuuden mukaan.


Ihanaa perjantaita kaikille!
Kaikille haasteena voisin jakaa:
Etsikäämme kiitollisuutta juuri tästä hetkestä.
Itselläni suunnitelmat muuttuivat vesisateen vuoksi, mutta kiitollisena aamuisista kauniista Hämähämähäkkisten seiteistä, näen nyt jotain kaunistakin kosteassa säässä :)