torstai 31. toukokuuta 2018

Kitkemiskimara


Eikö näytä ihanan vehreältä?


No näyttää, koska Kanadanvuokko on vallannut koko pinkin penkin! 
Niin kaunis kukkiessaan, mutta pakko kitkeä se pois, koska Akileijat jäävät sen jalkoihin!






Kanadanvuokon lisäksi olen kitkenyt rikkaruohoja joka puolella tonttia. 
Kukkapenkit oikeastaan kiertävät tontin rajat kauttaaltaan ja voi sitä rikkaruohojen määrää!
Tontillamme haluaa väkisin majailla Sitkeä Saniainen, Villi Vadelma, Vahva Voikukka ja Neiti Niittyleinikki. Villirytti Vuohenputkea on onneksi toistaiseksi vaan siellä täällä, missä on äidiltä saatuja taimia. 


No rikkaruohoihin auttaa vaan kitkeminen, 
jonka toivoisin olevan minulle ihanaa terapiaa. 

Kuljen ympäri tonttia ämpäri tuotoksille toisessa kädessä ja Sasa-sanko toisessa kädessä. 
Sasa-sangosta on tullut erittäin hyvä ystävä, joka kätkee sisäänsä kaikki kitkemisvempaimet. 
Olen vähän sitä sorttia, joka jättää työkalun siihen missä sitä on viimeksi tarvinut. 
Mutta nyt löytyy työkalut helpommin, kun sujautan ne sankoon sisään. 
Sanko ei nimittäin heti katoa näkyvistä...


Ikinä ei ole kuitenkaan ole niin kiire kitkeä...

ettei ehdi kameraa hakea...
Tytöt huusivat nähneensä maailman suurimman perhosen. 
Ja kyllä se aika suuri olikin. 
Ritariperhonen on aika näyttävä näky. 
Niin kaunis!


... tai kahvikupposta juoda. 
Tämän mustan sangon olen pitänyt puhtaampana versiona, 
sen voin ottaa mukaan retkille tai poikien futispeleihin.
Musta versio on tehty kierrätysmuovista, joka lisää arvostustani sitä kohtaan!
Kevyt jakkara, johon mahtuu vaikka retkiviltti sisään rullalle!

Loppuun vielä kuva, jonka 7v. otti huomaamattani. 
Lapset ovat innostuneet valokuvauksesta ja näkevät paljon asioita, joita en itse huomaa. 
Ja paljon asioita, joita ei aina haluaisi kuulla;
10v. kommentoi tätä kuvaa: "Sullahan on kymmenen kaksoisleukaa tuossa kuvassa!"
Että no niinpä onkin. 
Onneksi puutarha ei välitä kaksoisleuoista, eikä muustakaan maailman murheista. 
Se antaa aina enemmän kuin ottaa. 
Vaikka kitkisi vain rikkaruohoja. 


Sasa- sanko saatu yhteistyönä Plastexilta. 
Täältä voit lukea mihin kaikkeen Sanko on tarkoitettu






tiistai 29. toukokuuta 2018

Onko teillä aarteita?


Puutarhaan on alkanut kerääntyä myös haastavia kasveja, joista on tullut Aarteita.
Joillakin on tunnearvoa, joillakin harvinaisempaa kokeiluarvoa ja joillakin yksilöillä kauneusarvoa.
Tai oikeastaan niitä kauniita löytyy loputtomiin, eikä aina tiedä mitä kuvaisi ja minne katselisi....

Viime kesän aarteita puutarhasta löytyy viime kesänä Mustilan reissulta ostetut
Parempien puutarhojen kasvi (Arno Kasvin) sanoin Perovskia, Kirjava Japanin happomarja, sinikukkainen Hortensia 'Mount Aso' ja Kesähortensia ´Bougie´

Kirjava Japaninhappomarja on erittäin hyvävoipainen, mutta kirjavuus on kadonnut.. Mahtaako kesän edetessä muuttua takaisin kirjavaksi, vai on meidän maa tässä kohtaa jotenkin vihreään väriin ruokkiva... Saapa nähdä - mutta hengissä on!



'Mount Aso' on hengissä myös! 
Tätä jännitin eniten, koska myös tämän kukintaa odotan eniten.
Siinä sinisessä on taas se jokin...


Ja tämä metkan tarinan sisältämä (kurkkaa tuolta Mustila postauksesta...) Perovskia on kuin onkin hengissä!!!! Ehdin jo säikähtää, kun ei näykynyt kuin tuo tikku pystyssä, että ei tainnut puutarhani yltää Arno Kasvin puutarhan kasvien tasolle. Mutta nyt se kasvaa hurjaa vauhtia, että 
Voi tätä iloa!!!!!


 'Bougie' ei vielä näytä elon merkkejä. Toivottavasti se vielä virkoaa.
Samoin aiempina vuosina runsaasti kukkinut Limehortensia näyttää kovin kuolleelta. Se kyllä harmittaa, jos se ei virkoa... Tämä puutarhan hoito on niin kummallista näine aarteineen....

Mutta tämä Japanin Vaahtera, jonka luulin kuolleen sinisen Hortensian vieressä, on esittänyt pienen elonmerkin! Pienen pieni alku löytyy!

Jos ei muuta, niin kärsivällisyyttäni tämä puutarhan hoito ainakin kasvattaa.
Ja jos en muuta ole oppinut, niin ainakin sen, ettei heti saa vetää mitään juurineen ylös, monikin voi virota vielä ajan kuluessa... Odottavan aika on vaan niin monesti niin pitkä...

Mutta mitä aarteita sinun puutarhastasi löytyy?
Olisi kiva kuulla mitä kaikkea teillä on erityisesti vaalittavien listoilla?

Jos innostut tekemään postauksen aiheesta, laita viesti kommenttikenttään, tulen mielelläni vilkaisemaan. Ja jos sinulla ei ole blogia, kerro silti aarteistasi kommenteissa. 
On aina mielenkiintoista kuulla muiden aarteista!


maanantai 28. toukokuuta 2018

Kaunein kaikista


Se Sailan Isohelmililjaksi tunnistama kauneus on kasvanut korkeutta huimasti 
ja on tehnyt itsestään kuin vesivärein maalatun sinisen sävyn.
Ja se epäilykseni jostakin sekoituspussisa on totta, koska yläkuvassa hämärästi näkyy, että valkoisiahan Isohelmililjan kaveriksi kasvaa...






Mutta nyt parin päivän sisään ne valkoiset ovat alkaneet vaihtaa väriään haalean siniseksi. 
Niin ihania! Nämäkin kuin vesivärein maalatut!



Samoin kuin tämä Sammalleimu. 
Alkaa olla suosikkikasveja niin paljon, ettei tiedä mihin enää mahtuisi näitä istuttamaan. 
Nyt tänä vuonna olen vaihtanut vain parin kasvin paikkaan, ja 
nekin sillä tämän vuoden teemalla saada puutarha järjestykseen....


Mutta lemppari ylitse muiden on aina vaan Forget-me-not
Lemmikki
Näitä keräsin jo ylioppilasjuhliini aikoinaan kodin viereisestä ojasta maljakoihin. 
Niin ihana. 






Ja tämä on myös yksi lepparikohdistani puutarhassa. 
Lemmikki, Rotkolemmikki ja Valkotäpläimikkä vierekkäin. 
Punasiniyhdistelmä on aina vaan suosikkini. 
Ja Rotkolemmikin lehdet tekevät siitä aivan täydellisen kasvin. 
Ei voi kuin huokaista, tämä kauneus on se syy, miksi jaksaa kaivaa multaa 
ja harrastaa tätä hommaa :)








lauantai 26. toukokuuta 2018

Pieni Kauneus



Tällä viikolla on taas tapahtunut vaikka ja mitä sekä puutarhassa että muussa elämässä. 

Kuvia olen yrittänyt ottaa, mutta koneaika on jäänyt kovin vähäiseksi. 
Nyt oli kuitenkin pakko nipistää yöunista sen verran, että ehdin tulla esittelemään ihanan karkurin:
Niin ihana Akileija tervehti minua rikkaruohojen seassa illan kastelureissulla. 


Niin kaunis ja kesäinen. 
Tätä ei kitketä mistään pois. 
Orvokit ja Akileijat saa kukkia ihan missä vaan!

Kaunista viikonloppua teille kaikille! 

maanantai 21. toukokuuta 2018

Fritillariat Ruusupenkissä


Viime vuonna en ehtinyt kuvata näitä ollenkaan...
... Tänä vuonna kyttäsin kameralla näitä melko tiiviisti...
Puutarha kulkee näin keväällä niin vauhdilla etten tiedä mitä kuvaisin. 
Mutta nyt sain nämä kauneimmillaan kuviin. 
Ja naapurissa oli käynyt myyriä - josko nämä oikeasti toimivatkin karkottimina?




Myös läheltä niin kauniita. 
Tuo on niin metka tuo kuvio tuossa punaisessa.
Valkoinen on taas niin ihanan herkkä.






Ja taas ihan vahingossa tuli ikuistettua ystäviä kuviin. 
Hekin nauttivat kevään ihanuudesta. 
Ruusupenkki on pihamme paahdepaikka ja siihen kerääntyy niin perhoset kuin sisiliskotkin. 




Ja ruusupenkin toisella puolella on vihattu ja rakastettu Herttavuorenkilpi.
Toistaiseksi minä tykkään siitä. Se rajaa kivasti ruusupenkin kaupungin nurmialueesta. 
Tuohon ylemmän kuvan sepelireunaan on tulossa siistimpi reuan.
Tämän kesän teema kun oli siistiä ja suoristaa pihan sekamelskaa...

Mukavaa viikkoa!




sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Työn touhussa




Työn touhussa otsikko sopinee alku- sekä loppuviikkoon. 
Alkuviikko meni puutarhassa ja loppuviikko töissä ja koulussa. 
Tuntuu, että kun on yhdenkin työpäivän pois kotoa, pihalle kasvaa aivan eri maisema. 


Alkuviikosta istutettiin Mustikkaa ja Hunajamarjaa
ja kaivettiin kasvimaanseutu uusiksi. 
Kyllä oli taas metsänpohjassa kaivamista...

"Tästä vain vähän oikaisen kulmaa..."
Ja kaikki tietää mihin se "vain vähän" johti... 





No lopputuloksena järkyttävän suuri kivi, yksi haljennut lapio ja 
etenkin hyvä kasvimaan pohja.




Yksin ei tarvinnut tätä tehdä.
Pelataanko teidän perheessä sitä Fortnitea? 
(Anteeksi jos mahdoin kirjoittaa väärin...)
No meillä pelataan, ja rajoista keskustellaan koko ajan. 
Myös pelin sisällä ostettavista lisäosista... Ne ovat viimeinen mihin haluaisin sijoittaa rahaa...
Mutta Saapaspari nro 1 halusi tehdä töitä sen eteen, että voisi saada peliin lisäosaa, ja se kuulosti reilulta ehdotukselta... Harkkoja, kiviä, soraa.... Kyllä poika teki aikamoisen työn kiven kaivamisavun lisäksi. 

Ja ilman poikien apua, en olisikaan selvinnyt päivässä tästä duunista... 
Kuvia "valmiista" nurkasta, kunhan saa kasvillaatikot kuntoon :)





Ja parissa päivässä Hunajamarjat Hilma, Onni ja Lempi sekä Mustikantaimet
tekivät suuret lehdet ja nyt ne Hunajamarjat  jo kukkii!
Kiitos vaan siskolle maailman söpöimmästä synttärilahjasta..