lauantai 14. lokakuuta 2017

Vielä Puutarhaa



Nämä ihanat Kosmokset tekivät sen taas! Lumoavat kaudeudellaan, 
mutta eivät ehdi kaikki nuput aueta kukkaan kylmien säiden yllättäessä! 
Olen kylvänyt siemenet aina suoraan maahan, esikasvatusta alan pikku hiljaa harkita... 

Nämä vaan on niin kauniita :) 
Ja näitäkin mahtavuuksia taisi kasvaa mummolan keittiön ikkunan alla....



Nuppu tai kukka, edestä tai takaa, aina yhtä lumoava, jokainen niin kaunis erilainen :)



Ja tämä Hattukukkakin on kukkinut ihanan pitkään! 
Tämä on tämän kesän uusin huumaava yksilö. Ensimmäistä kertaa Mutamäellä. 
Tätä Punahattua odotan jo ensi vuonna uudelleen tapaavani :)

Muutenkin ajatukset menee ensi vuoteen puutarhan osalta. 
Sipulikukkia istutettu. 
Oxalikset ja Dahliat pitäisi raahata anoppilaan pakkasia karkuun.
Mutaa ja vettä on ollut ihan riittämiin. 
Käsityöt vetää taas enemmän puoleensa kuin kylmä ja märkä sää pihalla....
Muutama homma olisi kyllä vielä puutarhassa kesken. 
Katsotaan saanko niitä aikaiseksi vai vetääkö käsityöt puoleensa liikaa....

Kaunista viikonloppua näiden kauneuspilkkujen kera!


torstai 12. lokakuuta 2017

Neljäs peitto kotiutunut

Peittohaasteen neljäs peitto on eilen kotiutunut.


Teemana tällä kertaa

Et ole yksin 



Elämä menee joskus omia raiteitaan, joskus suunnitelmat ja haaveet menevät omille teilleen ja elämää tarvitsee uudelleen järjestää. Silloin tarvitsee tietää, ettei ole yksin. 
Tämä on ollut peiton tarkoitus alun alkaenkin: Ilahduttaa ja lohduttaa raskasta arkea.




Peittohaaste syntyi jo muutama vuosi sitten. Ensin twitterin kautta ja sitten peitot lähtivät elämään omaa elämää, kun tilkkuja tulee niin paljon! Olette ihania! Eli peittohaasteeseen voi edelleenkin osallistua, viides peitto omaa jo tilkkuja melko pitkälle ja kuudennelle peitollekin on jo tilausta. 



Näissä peitoissa on on parasta, että tekijöiden kädenjälki näkyy. 
Jokainen tilkku erilainen ja tekijänsä näköinen. Minä olen siis vain kasannut peitot kasaan, itse olen virkannut kaikkiin peittoihin vain yhden tilkun. Tilkku voi olla siis neulottu tai virkattu. Onpa joskus ollut huovutettukin. Ja koko on 15cm x 15cm. Sähköpostilla saa pyytämällä postiosoitteen: suvi.veltheim@gmail.com


Tätä peittoa valmistamassa ovat olleet:

Sirpa, Teija, Tarja, Riitta, Mira, Maritta, Teija, Tytti, Arja, Essi, Erika, Kirsimaritta

Ja mahtavaa, että tilkkuja on tehty jopa kaveriporukassa! Siitä sadan kappaleen tilkkukassista riittää vielä seuraavaan peittoonkin :) Ja jos joku pohtii yllä olevan tilkun hakaneulaa, sillä on tarkoitus. Em. kaveriporukasta löytyi morsian, joka ei ollut ilmeisesti osannut virkata. Ja näin kaveriporukan naiset opettivat morsiamen virkkaamaan ja asettivat tilkun aikaansaamisen ehdoksi naimakelpoisuudelle :) Ja näin hienon tilkun morsian valmisti :)
Mahtavia tarinoita!


Peitot ovat menneet tuttujen ja tutun tuttujen kautta saajille:
Kodinkuvalehden nettisivuillekin Peittohaaste pääsi pari vuotta sitten, 
silloin en voinut kuvitellakaan kuinka tästä tuli näin hauska jatkuva projekti.



Kiitos, kun mahdollistatte tämän <3

(ja kiitos kortista Anna- Mari West, sekä Prinsessajutulle, jonka arvonnassa kortin voitin :)

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Hortensiahuuma

Hortensiahuumaa kuran ja sateen keskellä


En halua valittaa, mutta kyllä meidän pimeässä rinnepihassa on hieman liikaa pimeyttä, joka johtunee metsän ruskeudesta, kukkien kuihtumisesta ja mudan näkymisestä.....
Ensimmäinen katulamppu on muutama metri kadun päästä, joten siitä ei tule valoa tontillemme ollenkaan. Muutama valopilkku pihaan tulee valoa loistavista Hortensioista. Tähän vuodenaikaan ei meidän pihassa ole montaakaan kukkivaa kukkaa. Pari ruusua pelastettiin tänään maljakkoon.



Tähän aikaan vuodesta ei siis voi olla montaa mielipidettä Puutarhan Kuningattaresta:
Hortensiat!

Tämä Little Lime 'Jane' on ihan todella vaikuttava kaunotar. Pieni kooltaan, mutta sitäkin valloittavampi väriskaalaltaan. Ensin vihreä ja lopulta vaaleanpunainen. Nuputkin ovat niin kauniita, ettei voi kuin huokaista!



'Tavallisesta' Syyshortensiasta ei ole kuvaa, se on vielä nupullaan. 
Tämä aluksi kermanvalkoinen on muistaakseni Vanilla Fraise 'Renhy'. Tai ainakin sellainen nimilappu löytyy laatikosta muiden seasta.....
Punastuu hauskasti, vaikkakin myös ruskettuu helposti. 










Ja olohuoneen ikkunan alla olevan nimilappu on hukassa. 
Prismasta ihan tämän löysin, olisko joku Early sensation lajike? Olen aivan mahdoton näiden nimien kanssa....  Nimestä huolimatta tämä on Little Limen kanssa suosikkini. 
Ensin hennot pinkit nuput, ja pinkkikeskustaiset kukat....


Ja sitten aivan järjetön väritykitys! 
Ihan luonnottoman pinkki, loistaa ikkunaan kuin mikäkin kummajainen. 
Alemmat kuvat ovat todenmukaisimpia, tuo ylempi kuva on jotenkin napannut ihan todella voimakkaan värityksen, vaikkakin ei ole kaukana totuudesta....


Ja näiden väripilkkujen vuoksi, pihaan on kotiutunut neljä Hortensiaa lisää:
Kesähortensia Bougie, sininen Hortensia 'Mount Aso', Köynnöshortensia a.'Petiolaris' 
ja valkoinen Pallohortensia Annabelle. 
Ensi vuonna pitää siirtää toinen 'tavallisista' Hortensioita muualle ja toiselle lisätä maata. 
Kukkivat niin nihkeästi. 

Kyllä tällä kukkatykityksellä yhden pimeän syksyviikon taas jaksaa!
Kauneutta ensi viikkoonne!


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Paikaten ja korjaten



Onko kukaan muu kyllästynyt heittämään lasten housuja pois yhden pienen reiän vuoksi?
Minä olen!

 Reiät housuissa kertoo vaan aktiivisista lapsista. Mutta on niin turhauttavaa, kun uusiinkin housuihin leikkien lomassa tulee reikiä ihan vahingossa. Muistan erään vanhan pariskunnan todenneen parisuhteesta, mikä sopii myös kierrätysajatelmaan:

Vanha korjataan, ei hankita heti uutta. 


Tätä yritin nyt toteuttaa korjaamalla tyttöjen legginssejä. 
Pienemmän housuihin virkkasin pupu-paikat.
Oli ilmeisesti askarteluleikkaukset osuneet vain toiseen reiteen....


Vanhemman housuissa oli toisessa polvessa reikä, ja toinen polvi oli melkein kokonaan puhki.
Koiraleikkien konttaukset saavat jatkua polvipaikoilla....



Ja vanhempi tytär oli jo aiemmin kesällä leikannut lempilegginsseistään lahkeet poikki. 
Oli molemmissa polvissa reiät ja näin jatkoivat elämäänsä shortseina...
Nyt lahjepitseineen periytyvät pikkusiskolle päiväkodin jumppapöksyiksi. 


Kun sain nämä pöksyt valmiiksi, aloin heti miettiä mihin kaikkialle voisin virkata paikkoja :)
Aiemmin olen paikannut yhdet lempparifarkkuni täällä

Tytöt ottivat heti "uudet" housut heti käyttöön :)
Korjaaminen siis todellakin kannatti!


maanantai 2. lokakuuta 2017

Ja etukuistillekin syksyä


Ja etupihalle neulottuja koristeita :)

Kurpitsoja olen ihaillut monessa blogissa ja niinpä ryhdyin tuumasta toimeen. 
Tein nurjaa ja väliin oikean rivin harvakseltaan. 


Kun sain nämä valmiiksi huomasin, että minulla olisi ollut ohjekin kurpitsoihin samassa kirjassa, jossa täällä vanhassa blogissa olen neulonut ja virkannut nämä lammasverkon koristeet aiemmin. Sieniä virkkasin silloin enemmänkin täällä. Ja viime vuonna liitin vanhat lehdet kanaverkkoon ovikoristeeksi täällä. 





Ja tässä sisääntulon totuutta pienenä palasena....
Futiskenkiä ja palloja ja crocseja täynnä... Ne on vaan helppo rajata kuvasta pois...

Tänään olen katsellut takapihalla satelevia keltaisia Haavanlehtiä. 
Niin kauniita. 
Pimeys jääköön niiden jalkoihin, valaiskoon Haavan lehdet koko takapihan rinteen!
Haravointikaan ei haittane! 


perjantai 15. syyskuuta 2017

Metsän syksyfiilis kuistille



Nyt lomalla olen aivan rakastunut syysmetsään.
Ei ole mitään vapaampaa tekemistä kuin vaeltaa metsässä ja kerätä neljävuotiaan kanssa mitä eteen tulee. Saaliiksi olemme saaneet Puolukoita, Mustartorvisieniä, Suppilovahveroita ja Kanttarelleja. Sieniä on pakko opetella syömään, kun kasvavat takapihalla....
Ja ainakin tätini on onnistunut kouluttamaan molemmat tyttäreni sienestäjiksi; 
Neljävuotiaskin huudahtaa kesken kaiken polulla haahuilun:
"Äiti seis! Tässä on Mustatorvisieniä! Älä astu päälle!" 
Ja todentotta, lapseni löytää sienet paljon paremmin kuin minä.....



Mutta tätä syysmetsää on ihana saada pala myös ikkunan alle kuistille. 
Tässä tunnelmakuvia metsästä, saisiko tätä palan ikkunan pieleen kiitos....







Metsässä lempikohtani on jäkäläkallio ihan meidän lähellä.
Aurinko pilkahteli ihanasti muutamiin kuviin. 
Mutta toivottavasti paikan tunnelma välittyy myös 'hämärimmistä' kuvista.



Tätä pilvenhattaraista jäkälää ja timantin kiiltäväistä Puolukkaa kaipaa sielu. 
Huomaan kuinka rauhoittava vaikutus tällä kaikella on. 
Ei ne kaikki tutkimukset puunhalailusta väärässä ole.


Olemme sitä tyyppiä, ettemme raaski repiä kasveja maasta, joten koristesaalimme jäi pienemmäksi kuin hyötykasvisaalis. Kranssin teon aloitimme yhteistuumin isomman tyttären kanssa. Ja seitsenvuotias teki Kanervakranssin melkein kokonaan itse kodinhoitohuoneen oveen. Aikas kiva!


Itse askartelin samalla Sinipiikkiputkesta ja Katajasta kranssia, mutta kyllä vaan se sinipunayhdistelmärakkaus löysi tiensä tähänkin.
<3




Ja takapihan pöydälle askarreltiin kattaus. Sammaltarjotin kynttilöillä, Pihlajanmarjapiirakka ja Jäkäläkakku. Aikas hauskoja tuli. Huomaan, että lapsilla on monesti parempia ideoita kuin meillä aikuisilla. Ihan mieletön mielikuvitus, jota ei vielä maailma ole iskenyt tylsyydellään tai malleillaan lyttyyn. 



Ruoste ja kanaverkko, sekä emali ovat ihan suosikkejani.
Ruosteen väri on ihan superkiehtovaa. 



Mutta saanen kysyä?
Tuliko teillä muilla tästä sommitelmasta ihan joulufiilis?
Hieman tuli itselleni mieleen kuvia katsoessani...


Mutta ehkäpä kuistilla on nyt hieman metsäisempi tunnelma jo hyvinkin pimeissä illoissa. 
Pimeä yllättää joka vuosi!
Eikä se joulukaan taida kovin kaukana olla :)
Vaikka kesälomani on edelleen kesken....
Mutta eihän elämän tarvitse niin vakavaa olla....
Mitäs siitä jos kesäloma ja joulunodotus jo hieman sekoittuvat! 
Uskalletaan hieman leikitellä ja päästää opituista malleista irti!

Ihanaa syksyistä viikonloppua teille ihanat!