torstai 7. joulukuuta 2017

Haaveita, toiveita, toivoa



Eilinen itsenäisyyspäivä meni perheen kesken juhliessa. 
Kotona hyvää ruokaa, ulkoilua, piparien leivontaa ja tietysti ne Linnan juhlat.
Yritimme mennä katsomaan ilotulituksia ja vesiurkuja Lahden keskustaan, mutta näimme vain ilotulitukset, koska yllätykseksemme koko Lahti tuntui olevan liikkellä! Emme ole ennen nähneet niin paljoa väkeä keskustassa, edes Salpausselän kisojen aikaan! 

Alkuviikko meni parantumattomasti sairaan hoitotyön koulutuksessa. 
Siellä puhuimme paljon toivosta ja toivon ylläpitämisestä, mikä sinänsä liittyy myös Itsenäisyyspäivän teemaan. Toivo on yllättävän haasteellinen asia pohtia syvemmin. 
Mitä sinulle toivo merkitsee?

Meidän pohdinnoissa emme tietenkään tulleet sen kummemmin mihinkään lopputulemaan, vaan tarkoitus oli pohtia ja pilkkoa toivoa pienempiin palasiin. 
On eriasia kertoa nyt toivosta, kuin siinä tilanteessa jos elinaikaa olisi vaikka muutama päivä jäljellä. 
Ne pienet jutut ovat usein kaikkein merkityksellisempiä, ne pienistä pienimmät.
Mikä on sinun pieni toiveesi?
Se hassu juttu, joka saa sinut hymyilemään, vaikka missä tilanteessa?
Se ihan pienen pieni, mitättömältä tuntuva?
Kosketus? Halaus? Kokemus jossakin kahvilassa? Se arkeen kuuluva aamukahvi? 
Ystävän hymy? Ystävän villasukat? Se pienistä pienin haave, joka pitää iloa yllä?

Nämä kuvat paljastavat yhden omista pienistä hassuista haaveista, joka on nyt askeleen lähempänä. 
Pitsinnypläys.
Ostin tällaisen pitsinnypläystyynyn, kun tilaisuus tuli. Pulikat puuttuu, ihana pellavalanka tuli kaupan päälle. Askeleen lähempänä tätä toivetta. Ja kuten messupostauksessa muutama postaus aiemmin mainitsin, yllätyksekseni taidan päästä toteuttamaan tätä haavetta tyttären kanssa yhdessä. Enkä moisesta osannut haaveillakaan. 


Toivotankin toivo- ja haaverikasta viikkoa!
Ylläpidetään omia ja lähelläolevien toiveita, haaveita ja toivoa yllä, ihan niillä pienistä pienimmillä eleillä yllä - ne ovat loppujen lopuksi niitä kaikkein suurimpia, keskellä arkea <3


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Tämän vuodet ekat


Tämän vuoden ekat joulukoristeet tai oikeastaan kukat ovat saapuneet taloon.

Mun lempparijoulukukkia ovat ehdottomasti tuoksuva Sypressi ja  mahtava Amaryllis.
Olen niin perinteisen punaisen joulun ystävä. 
Yhden asian olen kuitenkin suostunut vaihtamaan:


 Perinteisen mummon vanhan enkelikellon tähän "Pilassikelloon"
Meidän perheen vanhempi neiti on Kirahvifani ja siihen liittyy monen monta tarinaa. 
Mutta appivanhempani löysivät tämän Sveitsin tuliaisiksi meille ja siihen liittyvät tarinat tekevät siitä niin meidän kaikkien mieleisen. Ja tämä on itseasiassa meillä ympärivuoden eri pöydillä, oheiset sen ympärillä vaan vaihtuu :)
(ja mummon vanha enkelikellokin on joka joulu toisella pöydällä, älkää huoliko...) 


Ja tämän kauneuden sain viime vuonna ystävältäni. 
Ihan parhaita nämä itsetehdyt muistamiset. 
Niin kaunis.


Ja viime vuoden muuhun tarkoitukseen virkatut pitsiliinat 
saivat uuden elämän tärkättynä ikkunakoristeena :)








Näillä mennään kohti ensimmäisiä joulutohinoita :)


perjantai 24. marraskuuta 2017

Joulun aakkoset


Versoja Vaahteramäeltä Riinalla oli ihania kuvia, joulun aakkoset, blogissaan. Ihana tapa aloittaa joulufiilistely. Ja niinpä minäkin inspiroiduin fiilistä hakemaan viime vuoden kuvilla. Minun aakkosissani on vaan ykstoikkoisesti samoja kirjaimia useampi :) Olkoon se sitten taiteilijan vapautta tai mielikuvituksen puutetta. Mutta tässäpä joulua lyhyesti tunnelman luomiseksi ja joulun odotuksen aloittamiseksi. 

A - Adventin aika, odotus ja lasten riemulliset haaveet ovat ihanaa aikaa. 
Ja itseasiassa pidän myös lahjojen suunnittelusta. Tykkään pienistä ja persoonallisista lahjoista.

B - Betoni kuvatkoon rouheutta ilman kimalteita. 
En ole kullan ystävä, mutta tänä vuonna kultaa on muutama raita...



 I - itsetehty
Joulu on omatekemiä koristeita, ruokia ja lahjoja. 



K - Kuusi, ja ehdottomasti oikea kuusi tuoksuineen, 
vaikka meillä on allergiaa, pärjäämme oireiden kanssa ja tuomme kuusen aina sisään!


L - lahjat, mahdollisimman paljon itsetehdyt, ja aikuisiakin on hauska muistaa


toinen L - Luonnonmateriaalit koristeissa


kolmas L - Lumi
Rakastan lunta ja toivon sitä tulevan oikein oikein paljon, ja pakkasta myös!


P - Perinteet, laitamme useamman esineen aina samalle paikalle joka vuosi. 
Erääksi jouluksi virkattu pitsiliina on joka vuosi keittiön pöydällä. 


 toinen P - Punainen
Meidän joulu on ehdottomasti punainen. 


kolmas P - pipari ja piparitalo
Piparintuoksua ei voita mikään (eikä taikinansyömistä)
Ja virkattu piparitalo on huomattavasti helpompi tehdä kuin oikea :)



U - Uusi koriste joka vuosi
Perinteiden lisäksi, on kiva kokeilla jotain uuttakin. 
Viime vuoden risukuusi oli uusi innovaatio meidän perheen eteisessä. 


T - Tähti
Kuusessa pitää ehdottomasti olla tähti. Ja meidän perheessä sekin on tietysti virkattu. 
Tänä vuonna lupasin tästä ohjetta tänne blogiin, se on tekeillä :)

Ja Y niinkuin ylläri. 
Siskon blogissa oli ihan parhaat (lue järkyttävät) kuvat kuinka minut yllätettiin pari vuotta sitten. 
Kuvat kuvaavat todellakin joulun fiilistä, myös aikuisena :)

Nyt on alkanut joulun odotus meidänkin perheessä. Ensimmäiset joulukukat muuttivat meille tällä viikolla :) Aikas jännää tämä joulun tienoo!






maanantai 20. marraskuuta 2017

Aarteita nämäkin


Taas syksyllä koitti tämä kummallinen ongelma. 
Ihanat kesän aarteet jäävät vaille kotia pakkasten tultua. 
Minulla itsellä ei ole kellaria eikä autotallia, 
jolloin Dahliat ja Oxalikset (tänä vuonna minulla ei ollutkaan kuin yksi Pelargonia)
jäivät kotia vaille. Tänä vuonna ratkaisin asian uudella tavalla. 



Nostin nämä aarteet saunaan sanomalehtien päällä pyykkikorissa. 
Nyt ne ovat kuivuneet ja pitäisi ravistella multa pois ja katkaista varret. 
Sitten ajattelin säilöä ne paperipusseihin löyhästi talveksi. 
Keväällä pitää vaan muistaa mitä oli missäkin ja istuttaa ne oikeaan aikaan....



Yksi alle jäänyt oli tehnyt hauskan varren. Sekin on nyt "kuoletettu" talvisäilöä varten.
Ihania aarteita. Nukkukoot hyvin ja herätköön ensi keväänä reippaina ja hyvinvoivina!


lauantai 18. marraskuuta 2017

Talven kauneutta etsimässä



Tämä vuoden aika aiheuttaa melkoista etsintää niin mielen tasolla kuin puutarhassakin. 
Viimeiset puutarhahommat ei huvittaisi millään.
Vesisade ei vain ole mun juttu. 
Haluaisin sanoa, että menen ulos säässä kuin säässä.
Mutta kun en mene. 
Olen aika villasukka nykyään.



Yksi kauneus kuitenkin tähänkin vuodenaikaan mahtuu. 
Nämä mahtavan muotoiset ja väriset ruusunpiikit.
Kauniita ovat.
Vaikka mielen tasolla haluaisin ruusun piikit välttää, totuus on että ne kuuluu elämään niin puutarhassa kuin mielessäkin. 




Nämä ovat yhtä mielenkiintoisia kuin kukkasetkin!
Joka kokoon ja näköön ja väriin.
Täällä viime talvena kuvattuja piikkejä auringossa.




Rentouttavaa viikonloppua kaikille piikeillä tai ilman!



torstai 16. marraskuuta 2017

Ihan muuta


Täsä mää ny istun.
Mun piti jutella teille puutarhaa ja syystunnelmaa ja askartelua, 
mutta ne juttelut siirtyivät nyt myöhemmälle. 
Sillä tässä lattialla mää nyt istun ja hämmästelen. 
Ihmettelen ihmisten hyvyyttä ja halua jakaa iloa. 
Peittoprojekti (täällä lisää) on tästä vain yksi esimerkki. 
Tilkkuja suorastaan sataa kuin ulkona noita rätin kokoisia räntäliehukkaita. 
Nyt voisin valittaa pimeästä ja monesta monesta muusta. 
 Mietin miksi sitä, miksi tätä. 
Mutta tähän kasaan ajatukset nyt pysähtyivät.

 Kun antaa itsestään pätkän lankaa, voi yhdessä saada aikaan vaikka minkälaisia kudelmia. 
Kuvan laadusta viis. Pimeydestä viis. Ja viitataan kintaalla myös kurasäille!

Pompitaan kuralätäköissä sen sijaan että kompastuttaisi siihen rähmälleen!


tiistai 14. marraskuuta 2017

#muitaihaniamarrassukat


Sain sunnuntaina valmiiksi #muitaihaniamarrassukat!
Nämä on niin hauskat!
Ihanaa neulomista, jännitystä mukana ja kaunis lopputulos
(jos pimeässä valokuvausta ja kuvanlaatua ei lasketa:)



Muistuttaako tämä kuvio jonkun muunkin mielestä mökkikylää?


Ihan sukan lopun sävelsin kyllä itse, kun pituutta oli tarpeeksi
- varttakin hieman pidensin
 - ja vaihtaisin ehkä pari väriyhdistelmää.
Kaksinkertainen kantapää, kun sukka on muutenkin paksu.
Mutta nämä eivät ole tärkeitä seikkoja, 
vaan hauskanpito ja kaunis ja lämmin lopputulos :)
Kiitos Muita ihania hauskasta syyspiristysneulomisesta!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Tietokonemaailmaa


Tietokonemaailmaa pehmentämään.
Kyllä, minulle itselleni!
Minusta on tullut pienimuotoinen opiskelija. 
Ei älkää peljästykö. En vaihda alaa. 
Syvennän vaan hieman osaamistani. 
Mutta kouluhan onkin kovin teknistä nykyjään ja siellähän tarvitsee tietokonetta!
Jolloin opiskeleva ihminen tarvitsee myös tietokonepussukkaa!
Ja tässä se nyt on:
ihka ensimmäinen tietokonepussukkani!





Korinpohjavirkkaus miellyttää silmää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan.
Hiekan värinen lanka ja kukalliset puunapit kruunasivat yksinkertaisen mutta paksun pussukan. 
Pylväitä tehdään vuoronperään neljä takaa edellisen kerroksen pylväisiin 
ja neljä edestä edellisen kerroksen pylväisiin. 
Kiepautetaan siis edellisen pylvään ympäri edestä tai takaa, ei 'päällimmäisestä' silmukasta. 
Nyt olen valmis kuluttamaan koulun penkkiä.
Tai haastamaan aivojani :)
Mukavaa viikkoa teille kaikille!