tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kummaa




Tämä kuva on yhtä kumma kuin elämä yleensä.


Muualla metsässä ei ole yhtään edes Valkovuokon alkua.
Ruusupenkissä on vierekkäin kaksi. 
Eilen ajattelin, että tänään otan kuvan, kun varmasti auringossa aukevat.
Toisin kävi.

Sade oli sen verran sankka ja kylmä, että juoksin äkkiä sisään neulomaan :)

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Mistä tietää, että oikea kevät...


Mistä tietää, että oikea kevät on alkanut?
No mutaisista saappaista tietenkin!



Voi mitä iloa koinkaan töiden jälkeen ulkona auringossa!
Oli niin lämmin!
Viis muutamasta raekuurosta....
Huppu päässä oli ajoittain välttämätön...
Mutta miten ihanaa pitkän ja minulle vaikean talven jälkeen oli kokea 
hersyvää iloa!

Pienet orvokit oli ihana asettaa työkalupakin lokeroon odottamaan ´virallisempia´ istutuksia




Siivosin kasvihuoneessa ylimääräistä ulos, tiililattia tuli näkyviin.
Pikkukuopsuttimet kaivettu esiin ja ämpärit kesäkukille asetettu paikalleen.
Lidlissä käyty hankkimassa muutama mukula ja pari Jaloruusua.
Muutama vuosi sitten hankittu Lidlin jaloruusu, 
vaaleanpunainen, jonka kuvia olen täällä monesti vilautellut ja itseasiassa löytyy alapalkista, 
kukkii aina koko kesän ihan mielettömän kokoisia kukkia.
Eli suurin toivein näitä säälittäviä paakkuja raahasin kotiin :)
Ja oli muuten ihania pariskuntia kaivamassa sipulilaatikoita, ihania keskusteluja ja kohtaamisia!




Ja pihalta löytyy jo väriä ja ihanaa alkua. 
Aurinko osuu ihanasti vihreyteen.
Pienet hommat kielivät todellakin keväästä.
Yritetään olla välittämättä raekuuroista ja keskitytään kevään merkkeihin ja suunnitelmiin.
Täytetään saavit kukan mukuloilla
ja odotuksen ilolla!


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Peittohaaste


Neljäs peittohaaste on kasvamassa kovaa vauhtia :)
Peittohaaste syntyi aikanaan vahingossa, kun twitterissä sain joskus sata seuraajaa täyteen.
Siitä keksin että jokaisen seuraajan tehdessä yhden tilkun, siitä syntyisi peitto jollekin.
No tilkkuja lähti tulemaan hyvää tahtia ja nyt on jo neljäs peitto aluillaan. 
Ensimmäisen sai rintasyöpään sairastunut nainen. Toisen sai Syöpään sairastunut perheenäiti. Ja kolmannen sai erityistä sitkeyttä ja arjen apua antanut arjen sankari.

Eli peitot ovat menneet tuttujen kautta arjen sankareille.
Täältä löydät vanhat peitot:



Jos siis innostut neulomaan tai virkkaamaan vaikka vain yhden tai useamman tilkun esimerkiksi jämälangoista, otan sen ilolla vastaan peittoa varten! 
Tilkun koko pitäisi olla 15x15cm. Suurin osa on aina ollut isoäidin neliöitä, mutta onpa ollut seassa huovutettukin tilkku - eli mikä kuosi vaan käy. 
Postiosoitteen saa sähköpostilla suvi.veltheim@gmail.com


Vielä ei ole Saajaa neljännelle peitolle tiedossa, 
mutta yleensä saajatarjokkaita siunaantuu jonoksi asti. 
Jos innostuit, kiva jos ehdit jämälankasi hyödyntämään tähän :)

Arjen ilo, paras ilo!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Näkymämietintämyssy



Puutarhan näkymät on vaikea laji.
Olen koko puutarhailuni ajan keskittynyt pikku piperryksiin.
Nyt löysin lankakaapin uumenista pihan rakennusaikaiset kuvat. Katselin pihaa sillä ajatuksella, mitä aluksi pihasta kuvitteli. Ja sitten pohdin minkälaiseksi sen seuraavaksi visioin.
Lopputulokset ajatuksissa vain, että mikä rohjake!



Tässä sivurinne ennen pihantekoa. Siis metsänpuolelta. 
Yläkuvissa näkyy sama kuusi.
Korkeuseroa on siis neljä metriä tontin ylä- ja alareunalla. 





Etupihan portaikko on ainoa paikka, joka on täysin valmis. 
Ja johon olen jopa tyytyväinen. Kuvissa vaan vilkkuu pyörät ja maalit :) 
Mutta piha kuuluu edelleen kaikille, jokaiselle jotakin. 


Koivuangervorivi on aika hyvä linjaus, rinteessä Runkosyreenit ja Syyshortensiat, pohjalla Lamoherukkaa maanpeittona.


Tässä sivu, johon kaivettiin salaoja ja tehtiin ruusupenkki päälle. Sekin alkaa olla "valmis" siten, että siihen ei mahdu istuttamaan kuin maanpeitekasveja. Ja iloksi ensimmäiset ruusut kasvavat jo kokoa. Se on pihani intohimo, ja siihen on rakentumassa ruusuportti, josta kesällä lisää....





Takapiha on edelleen melko katastrofi. Aluksi siellä oli kivimuuri, mutta vesien valuminen kalliota pitkin aiheutti maanvyörymää. Siispä sielläkin on salaoja, käsin kaivettu savi pois. Istutuksia on, kaipaan sinne havua tai jotain ikivihreää lisää.... Sinne aion korjata pieniä piperryksiä isoiksi linjoiksi.



Ainoa linja takapihalla on Kuunliljat kivien reunalla. Jotain tänne siis kaipaan. 


Valokuvista näkyy totuus.
Niin se vain on.
Näkymien rakentaminen vaatii pohdintaa.
Kaikkien perheen jäsenten toiminnot, 
kasvimaa, 
työkalut, kuten kottikärryt ja lapiot, 
puukasa ja komposti, 
miten nämä kaikki saa pihalle, ettei näytä rojukasalta?
Siskoni piirsi meille pihasuunnitelman, jonka mukaan sain pääpiirteet. '
Se auttoi paljon.
Mutta nyt pitäisi saada korkeuksia ja ikivihreää. 
Tästä puhuin jo syksyllä ja niitä aion piirrellä paperille. 
Pieniä huoneita, pieniä näkymiä, pieniä ikkunamaisemia. 
Isompia linjoja. 
Ei yksittäisiä pikkukukkia. 
Virkkaamisen sijaan siis piirtämistä tällä viikolla....

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Erottamaton yhdistelmä



Narsissit ja Pääsiäinen
Aivan erottamaton yhdistelmä



Tämän vuoden pääsiäiskäsityönä virkkasin kestoNarsissit, 
mallia Tete-a-Tete 
Niin pientä näperrystä, mutta kaiken vaivan arvoista.
Nyt ovat Pajunkissojen kaverina, eikä tarvitse murehtia allergiaa eikä kuihtumista :)





Joka suunnasta kuvaten, 
Narsissi on kyllä ehdoton pääsiäiskukka ja kukka siellä sun täällä tekee juhlan tunnun pyhäpäiviin.
Nautitaan vielä tästä toisesta Pääsiäispäivästä, 
pitkät vapaat on ihan parhaat :)


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Munamaniaa Pääsiäspäivänä


Ensimmäinen Pääsiäispäivämme alkoi perinteisesti Munanetsinnällä :)
Se on koko perheen juttu, ja myös meidän aikuisten munat piilotetaan. 
Instassa aamulta pientä videopätkää.


Munakuppeihin eivät suklaamunat ehtineet, 
mutta pääsiäiskattauksessa ne ovat vahvasti mukana :)


Pääsiäismunat kuvaavat yllätystä, joka pääsiäisenä odotti Jeesuksen haudalla - yllätys - se olikin tyhjä. Tiput Ja Ruohot kuvaavat uutta elämää, joka sen ansiosta on meille suotu. 
Meidän perheelle koristeilla on iso merkitys symboliikassa. 


Virkatut munat olen jo muutama vuosi sitten tehnyt, kun lapset oli pikkuruisia. 
 Niiden sisällä on iso muovimuna ja herneitä ja riisiä, ja käytettiin silloin rytmimunana muskarilauluja laulaessa :)  Kori on lapsuudesta säästynyt pitsiliina, jonka tärkkäsin Erikeeper-liima- seoksella koriksi.


Niin sanotulla telkkaripöydällä on hieman tyylikkäämpää ja levollisempaa munaa. 
Viime vuonna valettu kipsimuna sai Eucalyptuksen oksat sisäänsä 
- Pääsiäiskoristeet ei välttämättä aina vaadi väriä


Joka vuosi täytyy kuitenkin aina joku uusi koriste saada. 
Lasten tekemät koristeet on parhaita, mutta itsekään ei malta 
virkkuukoukkuun olla koskematta..


Samalla yritin tyhjiksi puhallettuihin muniin ristipistoja.
Lumisiivet onnistui tässä hienosti. Idea on aivan ihana!
Mutta homma osoittautui melko vaikeaksi neulalla pistäen. Neljänteen yritykseen onnistuin saamaan yhden rastin, joten kirjottuja munia yritän paremmalla kärsivällisyydellä ensi vuonna :)



 Ihanaa kun pääsiäistä on vielä yksi päivä jäljellä:
Lisää suklaamunia.... ...Ja yksi virkkuuprojektikin kesken....

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Iloa pääsiäiseen!



Lasten keräämät Leskenlehdet olivat niin iloisia, että niistä tuli pääsiäisen alun ensikattaus :)
Yksinkertainen on joskus kauneinta.





Toiseen kattaukseen olohuoneeseen kaivoin aikaisemmin virkatun liinan, allergiaperheeseen sopivat virkatut pajunkissat ja pääisiäisruohot. 
Pajunkissat ja vihreä ruoho kuvaavat uutta elämää ja uskoa. 
Pääsiäisessä on vähän sama kuin joulussa, perinnekoristeet tekevät pääsiäisen tunnelmaa. 
Ja on ihanaa, että koristeilla on oikeaa symboliikkaa.
Instan puolella lisää vanhoja koristeita.






Tämän vuoden uudet koristeet vasta tekeillä, niihin olen saanut ideoita teidän ihanista pääsiäisjutuista. Onkin ollut huippuideoita teillä tänä vuonna!

Iloista pääsiäisen aikaa teille ihanat!