maanantai 29. huhtikuuta 2019

Pihapiiri-messut nauratti niin että tekee höpöä

*liput saatu/blogiyhteistyönä Lahden messut


Viikonlopun Lahden Pihapiirimessut tarjosi ihanaa vapaa-aikaa Puutarhaturaajien kesken!
Messujen parasta antia on tavata ihania ihmisiä ja inspitoitua keikesta kauniista! 
Ja tämä tavoite täyttyi viikonloppuna!



Messujen yleiskoristelualueen oli tänä vuonna suunnittelut ihana Eija (@puutarhaluontoa)
Ja sieltä löytyi kaikkea ihanaa ruosteista, viheriöivää satoa ja kauniita puisia piharakennelmia, majoja ja nämä ihanat pergola ja keinu! Kaikkea mistä pidän :)





Inspiroiva kirjahylly ja ruosteinen lamppu tuolla piharakennuksessa!
Ja ihania sisustuksia löytyi muualtakin, mm alla olevan Peltolan puutarhan ihanat amppelit, 
joita olen monesti jo ihallut. Ja Kukkakauppa Villiviinin aivan ihanat somistukset! Tuota rautasänkyä en unohda ikinä, ja vielä sininen!!!!





Ja messuilla pääsi kokeilemaan salaista haavetta, kaivurikuskina olemista :) 
Nimenomaan olemista, en päässyt kyllä käynnistämään, saati kokeilemaan mitään muutakaan kuin istumaan kaivurin kyytiin! En kyllä osaa selittää mistä moinen haave tulee, mutta haaveena se säilyy edelleen, sen verran metka (ja iso) vehje tuo oli! 

Ja voitte kuvitella tämän Piharakennusfirman miehen ilmeen tässä kohtaa, 
kun kyselin oppisopimuskoulutuksesta kaivurikuskiksi :) 
Hän kysyi, että onko minulla moista kokemusta, kerroin olevani sairaanhoitaja saattohoidosta. 
Voitte vaan kuvitella hänen ilmeensä vielä tämän lausahduksen jälkeen. 
Mutta hulluksi en tunnustaudu, haaveilijaksi vain :)



Messuilla kohtasi uusia kasvoja ja ihania vanhoja tuttuja. 
Jaakko Halmetojan luento oli kyllä mielenkiintoinen, kannattaa googlata miehen nettisivut....


Ja tässä ihania naisia! 
Kaikki kohtaamisia ei tullut taltioitua, mutta kiitos teille kaikille ihanille hauskasta päivästä! 
Naurettua tuli niin, että heltat vaan heilui :) 





Niin ja ne tämän vuoden ostokset?
Ihmeen maltilliseksi jäivät.
Kaksi ihastuttavaa Käenkaalia, jotka muistuttavat lapsuudestani, 
sekä uusi ihana kermavaahtomainen Pioni. Ja ystäväni naurukuvasta osti muuten samanlaisen, 
Pionisiskokset kasvaa nyt ystävysten Puutarhoissa :)



Ihanat vappukukiksikin sopivat!
Hauskaa vappuviikkoa!
Muistakaahan nauraa niin että heltat heiluu!
Se tekee muuten niin hyvää ja höpöö, lainatakseni Juha Tapiota :)




Joko sinun Krookuksesi ovat kukassa?



Joko sinun Krookuksesi ovat kukassa? 
Kysyi eräs kohtaamani vanhempi ihminen, kuin olisi tiennyt minun olevan puutarhaturaaja. 
No vastasin siihen, että on huudahtaen ja kehuin raidallisia Krookuksia ihan innoissani!








Näin sitä puutarhaturaaja tunnistaa toisen pelkän hymyn perusteella :)
Muitakin kevätkukkijoita on nyt niin siellä sun täällä, ettei ehdi kuvaamaan. 
Pihassamme vasta nyt Lumikellot nostaa päätään, hassusti muiden jäljessä. 
Olen luullut näiden olevan selkeästi ensimmäisiä....



Ja Japaninvaahtera näyttää säilyneen jo toisen talven hengissä ihan istutettuna, vau!


Ja tässä myös tämä raidallinen Tulppaanin lehti. Niin kaunis, kuin vesivärillä maalattu reuna. Hauskaa, että Tulppaanien lehdissä en ole aiemmin ihan näin kaunista raitaa huomannutkaan. 

Eli hauskoja kohtaamisia viikonloppuna sekä puutarhassa että Pihapiirimessuilla!
Messukuvat vielä kamerassa, mutta kun olen kuvannut myös ostokset, laitan kuvat tänne teillekin :)
Ihanaa viikkoa kevätkohtaamisten parissa!



sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kilpajuoksua ajan ja kevään kanssa


Jokin aika sitten viestittelin lapsuudenystäväni kanssa, jonka elämäntilanne on melko lailla täysin erilainen kuin omani. Kysyin millaista hänen arkensa on. Hän vastasi: 
"Mitä on arki?"

Jäin kovasti pohtimaan tätä. Mitä todella on arki? Onko meidän tarpeen erottaa arki pyhästä? Voisiko arjen keskelle saada pyhien lepoa ja pyhiin arjen turvallisuutta?








Oma niin kutsuttu arkeni on viime viikon ollut aikamoista juoksemista. 
Lapsikin sanoi tullessaan koulusta ennen iltavuoroon lähtöäni, 
että ihan kuin juostaisi kilpaa ajan kanssa. 




Samalla putkivuotojen ja pankkikorttien sulkeutumisen lomassa 
haluaa ehtiä ulos kuvaamaan kaiken sen kauneuden, mitä lämpö ja aurinko tuo tullessaan. 
Ja kun kameran kanssa pomppii ympäri pihaa silmät sinisissä kukissa,
(jonka itse näkee jo sinisenä merenä,
teille ehkä tämä näyttäytyy pienen pienenä sinisenä länttinä alapihalla...)
saattaa huomata maanneensa kamera silmässä kiinni oma napa pupun papanakasan päällä.....









Mutta meren alku. Scillameren. Ja kuvia ainakin tuli meren täydeltä npsittua! 
Pienistä pisaroista se koostuu. 
Aina ei oman työnsä jälkeä  näe heti, mutta silti se kannattaa. 

Mutta tänään ei ole perusarki, ei minullakaan vaikka vuorotyö onkin sekoittanut päiväni taas. 
Tänään Lahteen Pihapiirimessuille, jee!
Odotan ihania kohtaamisia ja mielen vapauttavaa tunnelmaa!

Ihanaa päivää kaikille messuille tai muuten vain sunnuntaita! 
(ja voimia sinulle, jolle tämä päivä sattuu olemaan työpäivä!)