lauantai 16. heinäkuuta 2016

Siro ja sirpakka Neilikka

Rakastan Neilikoita!


Ensimmäisessä omassa kodissamme kasvoi Neilikoita ihan villinä ja vapaana kuistin reunalla. Rakastuin niihin silmittömästi, enkä tiennyt silloin mitä kukkia ne olivat. Ja sen vanhan ja tämän nykyisen kodin välillä on lammasniitty, jonka pientareella kasvaa Neilikoita ja Metsämansikoita aivan villinä. Ihana paikka!  Sinne rakentaisin (tietty ite:) heti talon jos tontti olisi myytävänä! Mutta tänne nykyisen kodin puutarhaan on kaikki Neilikat kylvetty siemenestä tai hankittu kaupasta.


Neilikat ovat vaan hankalia kuvattavia. Kirkas pinkki tai kirkas valkoinen saa ne näyttämään luonnottomilta käsitteli kuvia tai ei. Kuvasin ne vielä hieman parhaan aikansa nähneinä....
Mutta ihania luonnollisen kauniita ovat koko komeudessaan! 



Neilikan siroa kauneutta viikonloppuunne!




torstai 14. heinäkuuta 2016

Sydämenläpätys- ja silmienvipatuskohtaus



Rölli Riitasoinnun sanoja lainaten:

"Ooh! Nyt minä saan 
kroonisen hienvalumis- ja sydämenläpätys- ja silmienvipatuskohtauksen. 
Ooh!"

Se olikin valkoinen Ritarinkannus, joka oli poikki. Katsokaa näitä värejä! Ihan kuin olisi kaksi eri väristä vartta samasta juuresta!







Kukanvarsi on puoli metriä pitkä, eli kyse on pienestä puskasta metsän reunassa, mutta sitäkin kauniimpi!





Ooh!

torstai 7. heinäkuuta 2016

Onni on outo asia



"Voiko onni olla tässä, kun ollaan vaan, eikä edes pyrkimässä sen suurempaan. 
Voiko onni olla tässä?" Laulaa Juha Tapio

Eilen suunnittelin postavaani tänne ärtymyksestä kaikkea puutarhahommaa kohtaan. Näin vain rikkaruohot, talven tappamat tyhjät kohdat, katkenneen Ritarinkannuksen ja minimaaliset rääpäleet multakasassa. 

Mutta päivä kauniissa metsässä Repoveden luonnonsuojelualueessa laski ärtymystä kummasti. 
Sen kruunasi vielä kotimatkalla pysähdys tädin luona, josta sain taas taimia mukaan: 
Ihania Ritarinkannuksen siementaimia, Isotähtiputken sekä talvella kuolleen sinisen Kurjenpolven tilalle uuden. Ei ehkä ole oikea aika istuttaa, mutta siitä viis!

Ärtymystä pilasi myös kierros kasvihuoneessa, jossa Kesäkurpitsat ja Avomaankurkut ovat intoutuneet kukkimaan! Voi miten olen odottanut Kesäkurpitsan kukkia! Aion kruunata jonkun salaatin niiden kauneudella!



 En tiedä onko kynttilöillä oikeasti lämpöä nostattavaa roolia, mutta tunnelmaa ne ainakin kohottavat kasvihuoneen kalseudessa! Voi mikä tunnelma kynttilöillä tulikaan sateen ropistessa kasvihuoneen muoviin! Harmi ettei tuonne mahdu tuolia! Hmmm, vai mahtuisiko.... :)


Ja loppuärtymys kaikkosi lopullisesti käsitöiden maailmaan. On hyvä olla sisäharrastus puutarhahommia painottamaan. Mutta jos käy niin ikävästi, että lanka loppuu pahasti kesken inspiraation, ei lohtua käsitöistä saa. Mutta joskus saattaa käydä niin onnekkaasti, että MIES löytää kaupasta ihan oikeasti samaa lankaa ja vielä ostaa sitä! Silloin ärtymyksestä on paha pitää kiinni enää millään keinolla. Mies ei todellakaan ole ikinä ostanut minulle lankaa, enkä olisi ikinä uskonut saavani OIKEAA lankaa. Mutta niin vain kävi. 

Onni on todellakin tässä.