Mun Puutarha = Syysleimujen tuoksu
Sen oivalsin, kun puutarhaliikkeessä tuoksuttelin Syysleimua.
Niitä on kertynyt puutarhaan muutama uusi tänä vuonna.
Olen levitellyt niitä nyt takapihallekin.
Mummolassa tuoksui aina syksyllä Syysleimut, Ploxit niinkuin mummo sanoi.
Oivalluksia syntyy tässä Puutarhaa rakentaessa. Puutarha ei ole pelkkiä kukkia.
Se on myös muotoja ja ehdottomasti tuoksuja!
Pinkki ja Lila Syysleimu ovat peräisin äidiltä.
Pinkki sointuu mahtavasti toisen ihanuuden, Punahatun kanssa.
En osannut suunnitella tätä, mutta nehän kukkivat yhtä aikaa, miten kaunista!
Ja toinen kaunis match vieressä on Lila Syysleimu ja harmaa Maruna, niin suloiset!
Ennen en yhtään pitänyt lilasta väristä, mutta tästä on pakko tykätä.
Eivät siis kumpikaan vaihda paikkaa :)
Uusia Leimuja tänä vuonna muutama.
Sinertävä Syysleimu (joka nyt näyttää lilalta...) kotiutui meille Mustilan taimipäivästä, ja kaunistaa nyt rumaa kohtaa. Oivalsin, että miksi puutarhassa pitää omistaa ruma kohta, miksi en tee siitä mieleistä??? No nyt se on tekeillä...
Muut uudet: valkoinen siniseen penkkiin ja pinkki vaaleanpunaisten viereen.
Syysleimu nimeltä Elli koristaa puutarhassa nyt kolmessa kohtaa, pakkohan se on hankkia kaikki kasvit, joissa on jonkun perheenjäsenen nimi....
Ja Syysleimuja omannut mummonikin oli nimeltään Elli.
Elli- Syysleimuja ei siis voi olla liikaa <3
Ja toinen mummolasta mieleen jäänyt kasvi on
Kruunuvuokko.
Ihan sanoinkuvaamattoman kaunis.
Niin parasta.
Syyskukkijoita ei ole liikaa.
Kosmosten toivon ehtivän kukkivan.
Viime vuonna ehti kukkia vain osa,
nyt ensimmäinen kukassa, joten toivoa on.
Syys ei olekaan niin inhottava kuin olen luullut :)
