torstai 7. marraskuuta 2019

Pari ylläriä ja olisiko syyskukkijoita?


Syksyn mittaan puutarha-kuvat ovat jääneet käsitöiden varjoon, mutta täytyy kertoa teille parista syysihmeestä lokakuun alusta!
Pikkuruinen pensassyreeni oli puhjennut kukkaan takapihan ruskeassa rinteessä!!!!

Ja ihmettelin keittiön ikkunasta, mikä ihmeen punertava läntti tuolla ruskeassa maassa paistaa..
....No sehän oli kauneista kaunein vaaleanpunainen Pikkusyreeni!
Niin kaunis, herkkä ja siro;
Miten iloinen näky!




Takapihan maa on tosissaan ruskea, kaikkiin kohtiin en ole raaskinut katetta levittää, vaan odottelen, että Sammalleimu peittää aikanaan rinteen. Ja alemmasta kuvasta huomaattekin toisen loistavan punaisen ilonpilkkeen:


Kirjavan Japaninhappomarjan syysväri oli aivan mieletön!!!
Ja tämän meinasin heittää kompostiin, kun väri ei ekana vuonna ollutkaan sitä mitä piti. Onneksi siirsin tämän Kääpiövuorimäntyjen väliin, jossa se nyt loisti kuin punainen aurinko! 


Mielettömiä värejä ja pieniä iloja syksyn ruskeassa puutarhassa!
Tänä syksynä pohdin paljon syksyistä puutarhaa ja pohdin, että miten syyspuutarhasta saisi kauniimman tasaisen ruskean sijaan. 
Havuja ja ihania Hortensioita tietty joo, mutta olisiko jotain muutakin?
Syyskimikki pisti silmään jonkun teidän blogeissa. 

Onko teillä jotain suosikkia syksyn kasveissa? 
Jotain Puutarhan Kuningatarta syksylle?

Siihen haluaisin ensi kesänä puutarhassa panostaa ja nyt olisi hyvä aika suunnitella, että kertokaa ihmeessä vinkkejä! Voin vaikka kerätä vinkit yhteen niin kaikki hyötyisivät keskustelusta :) 


tiistai 5. marraskuuta 2019

Lapasia ja aikaansaannoksia



Alkusyksystä sain valmiiksi muutamat lapaset, jotka tuli heti päättelemisen jälkeen käyttöön. Piti hakea ne lapaslaatikosta kuvattaviksi aurinkoiseen syysilmaan.
Itselleni tein keltaharmaat lapaset ja pojille sinivihreät. 

Ärsyynnyin itseeni, kun en voinut olla näistä aikaansaannoksista iloinen, vaan näin heti tarpeita ja keskenräisiä töitä lisää; pitäisi tehdä vielä kolmet lapaset, kahdet sukat ja kolme pipoa. Otin heti puikoille uudet neulomukset ja ihmettelin, kun en saa mitään aikaiseksi. 





Tästä nousi kaksi asiaa. 
Tyytyväisyys siihen mitä on saanut aikaiseksi
sekä keskeneräisyyden sietäminen. 
Tästähän elämässä on kyse. 





Ensiärtymyksen jälkeen näitä kuvia katsellessa tulin ajatelleeksi, että kai sitä pieni ihminen saa saada pientä aikaiseksikin. Mitä siitä jos joku muu on tehnyt kolme villapaitaa siinä ajassa, kuin minä kolmet lapaset. (Onko tää se somen huono puoli...) 
Aikaansaannoksia ei voi verrata toisiinsa, ja oikeasti harva aikaansaannos on mitattavissa. Töissä mitataan koko ajan mitä saa tehtyä ja To do-listat vain vilkkuu silmissä. Mutta kaikkea ei voi vain mitata ylivedetyillä listoilla. Ja keskitynkö taas niihin mitä on tekemättä, vai siihen mitä on saanut ja saanut aikaiseksi.






Keskeneräisyyden sietäminen ja tyytyväisyys itseensä. 
Ihana keltainen syysaurinko ja kirpakka virkistävä pakkanen. 
Uskalletaan olla oikeasti ylpeitä siitä mitä saadaan aikaiseksi. 
Pieni ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, 
eikä edes puolikasta. Luulen, ettei maailma tule ikinä valmiiksi, eikä yksi ihminen voi kantaa koko maailman murheita ja keskeneräisyyttä harteillaan.
Siksi pitää olla tyytyväinen jos pelastaa yhdetkin kädet kylmyydeltä. 
Ollaan siis rohkeasti iloisia aikaansaannoksista ja niistä pienistä asioista. Nämä lapasetkin tuli valmiiksi silmukka silmukalta, ei puoli lapanen kerrallaan. 

Iloa ja tyytyväisyyttä viikkoosi! 
Muista että riität!



keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Pika-arvonta Kätevä ja Tekevä- messuille!

Yhteistyössä Lahden messut; Kätevä ja tekevä- messujen kanssa
Liput saatu


Mikä on sinun lempikäsityösi?
Tykkäätkö neuloa, askarrella vai naputtaa nauloja?
Vai pidätkö muuten käsitöitä arvossa, vaikka itse et pitäisikään käsityöhommista?
Pidätkö messuilla käymisestä, hauskasta tunnelmasta?
Inspiroidutko toisista samanhenkisistä ihmisistä ihailemassa ihania käsitöitä?
Tarvitsetko joululahjaideoita tai joululahjoja?
Tai haluatko muuten vain vapaapäiväksi mukavaa ohjelmaa?

Nyt on tilaisuus voittaa kaksi lippua
 Lahden messukeskukseen Kätevä ja tekevä- messuille
2.-3.11.2019

Ja samassa yhteydessä on Hetki - hyvän olon messut, 
sekä Nukke- ja nukkekotimessut sekä Kivi- ja korumessut :)


Säännöt:
Eli arvon kaksi lippua, 1 lippu/hlö, eli kahdelle henkilölle liput ihanille messuille 
jo täksi viikonlopuksi! Voittaneiden kesken sovitaan minne toimitan liput pikana. 
Postissa ei enää tietenkään ehdi, hyvä että ehtivät minulle perille :)
Aikaa arvontaan osallistumiselle on huomiseen iltaan, eli 31.10 klo 21 saakka, jotta tieto ehtii voittajille perille! Ja osallistua voit vastaamalla kommenttikenttään täällä blogissa tai instagramissa johonkin yllä esitettyihin kysymyksiin. Muistathan laittaa sähköpostisi mukaan kommenttiin! Instagram ja blogger eivät ole osallisia arvontaan. 

Messujen ohjelma on todella monipuolinen ja kattava. 
Itse odotan messuilta ehkä eniten @nurjajonna  Jonna Jolkin tapaamista ja joululahjainspiraatiota sekä konkreettisesti myös niitä lahjoja! Aina ei tarvitse olla itsetekemä, voi olla toisen itsetekemä :) Käsityöt ovat niin arvokkaita, ainutlaatuisia ja rakkauden täyteisiä, että ne ovat aina paras lahja. 

Onnea arvontaan! 
Toivottavasti nähdään messuilla!




torstai 24. lokakuuta 2019

Syksyä kiitollisena pipoineen



Instassa mainitsinkin alkusyksystä, että ennen en tykännyt syksystä yhtään. 
Tänä vuonna olen nähnyt syksyn ihan eri silmin. 
Pimeys ei tunnu ahdistavalta, vaan turvalliselta.
Auringonpaiste päivisin saa ihailemaan syksyn värejä vielä kirkkaammin. 
Miten kaunis onkaan keltainen koivu auringossa.
Ja vesisadekaan ei haitannut, kun yksi päivä taannoin satoi ihan kaatamalla. 
Miksi näin?



En osaa varmaa syytä sanoa, mutta yksi tekijä on, että uupumuksen jälkeen 
osaan paremmin pysähtyä. 
Paremmin miettiä, mikä juuri nyt on hyvin. 
Olla kiitollinen siitä mitä juuri nyt on. 

Se kiitollisuus onkin hämmentävää. 
Hämmentävää myös itselle. 
Aiemmin olin koko ajan menossa jonnekin tai haluamassa jotakin. 
Nyt en ole. Samat haaveet on olemassa, mutta ne eivät ole pakkomielteitä. 
Pinkki kaivuri on ehkä vaihtunut traktoriin 
(tästä on ollut joidenkin kanssa puhetta ja voin joskus avata lisää)

Kun olin uupunut minua ärsytti ihmiset, jotka sanoivat että pitää valita olla kiitollinen ja pitää valita katsoa positiivisia asioita. Uupuneena ei jaksa edes valita. Mutta kun yksi asia kerrallaan on tehnyt valintoja positiivisiin asioihin katsomisen kanssa, alkaa positiivinen ja kiitollisuuden kierre ruokkia itseään. Ne valinnat todellakin kannattaa. Yksi valinta kerrallaan. Pienillä valinnoillakin on väliä. 


No mitä sitten olen valinnut?
Ettei ole taas liian abstraktia tekstiä...

Valitsin olla tyytyväinen siihen mitä saan aikaiseksi. 
Yhtenä päivänä ei tarvitse tehdä kymmentä asiaa, vaan viisikin riittää. 

Valitsin levätä. Se valinta ei näy aikaansaatuina kotitöinä tai valmiina käsitöinä, mutta lepo on auttanut hahmottamaan elämää ja olemaan itselle armollinen. Ja ennenkaikkea lepo on auttanut huomaamaan, kuinka tärkeää lepo ja uni on ihmiselle. Uni on kuin pankki ja voimavaran lähde. Suosittelen kokeilemaan kuukauden ajan nukkumaan pidempiä yöunia 
ja sitten vasta päättämään kuinka pitkät yöunet kannattaa.
Valitsin huolehtia säännöllisestä  syömisestä.
Valitsin ajankäytöllisesti lapset ja kodin (kuten ennenkin, mutta tietoisemmin). 
Valitsin alkaa liikkua (tämän kanssa minulla on paljon työtä, jotta tähän päästään). 
Ja ennenkaikkea valitsin (taas kerran) elää niinkuin oikeasti arvotan elämää. 
Valinnat on helppoja kauniissa lauseissa, mutta vaikeita arjessa. Ja ei kannata liian montaa valintaa ja muutosta tehdä kerralla. Sen olen huomannut, että yksi päivä ja yksi valinta kerrallaan. Ja kiukkumieli ja väsymys on sallittua, se on normaalia ihmisyyttä. Näillä valinnoillakaan elämästä ei saa hattaraa, mutta ehkä haukun hattarasta sopivalla hetkellä. Ja se riittää.



Samoin yksi valinta on olla tyytyväinen kaikkiin joululahjoihin joita saan aikaiseksi. 
En varmasti saa kaikille omatekemää joululahjaa, mutta josko muutaman :) 
Yllä pipo kuusivuotiaalle Baby Merino- langasta Novitan Alla koivupuun kuviolla ja alla Alpakka-langasta lahja toiselle kuusivuotiaalle Palmikkoneuleella. Eli kaksi lahjaa tehty. 



Syksyn aurinko on niin kaunis. 
Tällaista valoa ei ole muulloin. 
Rumat törröttäjät Puutarhassa ei ole enää rumia. 
Ihana aurinko, ihanan kaunis hämähäkin seitti ja ihana raikas ilma. 


Kauniiden asioiden valitseminen on juuri niin ällöä, ihanaa tai vastenmielistä kun antaa olla. 
Jos voimia ei ole valita, lepää. 
Minäkin aion levätä. 
Arvostan nykyään päiväunia. 
Laiskuus voi olla myös hyve, tervettä. 

Levosta ja valinnoista olisi kiva kuulla ajatuksia, puutarha- ja käsityöjuttujen ohella :)
Ja lähiaikana on luvassa pieni arvonta :)

Ihanaa loppuviikkoa!
Huomenna on kuin onkin taas jo perjantai!!!!




maanantai 21. lokakuuta 2019

Kesäsukkiako ja päätöksiä



Kesän alussa otin heti kahdet sukat puikoille, 
toiset oli reissusukat ja toiset piti olla kesäksi uudet sukat omiin jalkoihin. 
No miten kävi. 
Aina ei mene niinkuin suunnittelee. 



Omiin jalkoihin tarkoitetut värikkäät sukat eivät valmistuneet kesäksi eivätkä ole nyt tulossa omiin jalkoihin.... Mutta yllätyksekseni ne saattavat hieman olla sittenkin myös syksyn väriset!

Vaaleanpunainen onkin kuin onkin lähellä Kanervaa!
Nämä ovatkin siis kanervasukat, 
ihan vapaasta ajatuksesta aaltoilevat sukat syntyneet, ilman ohjetta Novitan jostakin kausilangasta (kadotan aina vyyhdit neulonnan tuiskeessa...)






No toiset sukat aloitin helpolla ja ihanalla Novita Piirakkamallilla, 
helposti yhdestä pinkistä Roosa nauha langasta 
(tämänkin vyyhti hukassa, ostettu Taitoshopista Tampereelta)
Ja reissusukkina nämä kulkivatkin koko kesän mukana aina jalkapalloturnausten kautta 
Ruotsin Lappia ja Pallasta myöten, mutta valmistuivat vasta syksyksi. 
Tässä kohtaa kompastuskivenä liian monta mukavaa kesäkäsityötä kesken. 




Mutta kas kummaa. 
Nämäkin sukat sointuvat silti syksyn väreihin ja nimesinkin nämä Puolukkasukiksi :) 
Puolukkapiirakat!



Aina ei siis ihan päätökset ja ideat pidä ja kanna. 
Aina ei sillä ole väliäkään. 
Välillä syntyy jotain kaunista alkuperäisajatuksesta huolimatta. 
Mutta huomaan myös päätöksissä pysymisen olevan kovin vaikeaa. 
Priorisointi ajan ja kalenterintäytön kanssa uupumuksen jälkeen ei aina ole helppoa. 
On helppoa ladella kauniita lauseita, mutta kun aikaa on vähän, huomaan ettei ole helppoa sanoa ei. 
Koska kun päättää jotain, päättää priorisoida ja antaa aikaa kaiken muun lisäksi levolle, 
eikä ei-sanan sanominen ole aina helppoa. 
Joutuu luopumaan myös jostain mukavista asioista, 
mukavista asioista joita olisi tarjolla itselle, perheelle tai ystävälle. 
Mutta sitähän priorisointi on. 
Että oppii tuntemaan omat voimavarat, tarpeen tullen venyttämään niitä, mutta järjellä rajaamaan tunteikkaita hyppyjä ja loikkia, joita olisi polun viereen mukava tehdä. 
Jotkut hypyt polun viereen kannattaa, suora tie harvoin on kaikkein antoisin.
Mutta liikaa mutkia polkuun hidastaa matkaa ja saa polun katoamaan. 


Mutta tätähän kaikkea uupumuksesta ja kaikesta negatiivisen kokemisesta toipuminen on. 
Tasapainon ja levon löytämistä suoralla polulla, sekä joskus uskalluksen löytämistä vaihtaa kesäsukat syyssukiksi, jolloin saattaa syntyä jotain supersöpöä:

Kanervasukkia Taivaan sinen aalloilla 
ja raikasta Puolukkapiirakkaa!

Uskalletaan pysyä rohkeasti polulla kun tarvis on, ja 
uskalletaan hypätä myös polun viereen maistamaan kirpakkaa puolukkaa! 
Kirpakkaa ja turvallista viikkoa meille kaikille lomalle tai töihin!

Ja kiitos kaikille kommentoijille, ihania keskusteluja ollut edelleen!





sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Syyskranssi ja erävoitto!




Meidän takapihan vitsaus, kuten alakuvan taustasta näkee, on nämä Sananjalat. Ne tunkee itsensä joka paikasta, ympäri pihaa ja kukkapenkkejä.... 
Ja jos joku asia on aivan vihattavan ärsyttävä, 
se pitää osata kääntää positiiviseksi, kauniiksi ja rakastettavaksi. 
Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen....

....Ja askartelin kranssin tilanjakajaan Jaloangervon kera. Molemmat yhtä ruskeita ja tuli ihanan bullukka ja boheemi.






Erävoitto siis 1-0 tämän "rikkaruohon" kanssa. 
JES!!!!