torstai 10. lokakuuta 2019

Kiitos ja talviunien aikako?


Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja omista tarinoista liittyen edelliseen postaukseen aikakakusta ja voimavarakakusta. On ollut mukavaa jakaa kokemuksia niin kasvotusten sekä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Aihe tuntuu olevan myös muille ajankohtainen. 
Mielellään jatketaan tätä alkanutta keskustelua!
















Dahliat ja Oxalikset ovat löytäneet tiensä jo talvisäilöön ja itsekin on saanut aloittaa ihan uuden arjen. Uusi arki tarkoittanee minulle päivätyötä ja säännöllistä yöunta. Ja vaikka rytmi alkaa löytyä pikku hiljaa, huomaan että ihan perus arkisten tapojen muutos ei käy hetkessä. Niistä voisikin jutustella seuraavaksi. Olen luonteeltani kovin spontaani, mutta sopiva rutiini tuo sopivasti lisää aikaa arkeen.  Jotenkin tämä kesämukuloiden talvisäilöön laskeminen on kovin symbolinen ele talvikauden alkamiselle. Myös itse pakenee jossain määrin sisään. En meinaa malttaa millään lähteä kävelylle, vaikka rakastan syksyistä metsää, vaan sisällä neulominen meinaa houkutella liikaa...

Itselläkin varmaan jonkinlainen talviuni aika siis alkanut!
Ehkä oikeasti siis myös toipuminenkin. Pitää nukkua vuosien univelat pois....

Mitenkäs teidän syksy?
Houkutteleeko ruska ja raikas ilma ulos?
Vai kylmä ja pimeä sisään? 
Kertokaa ihmeessä syyskuulumisia! 



tiistai 27. elokuuta 2019

Aikakakku ja Voimavarakakku


Olen kirjoitellut tänne blogiin aikaisemmin uupumuksen kokemuksestani. 
Nyt on aika korjata asioita;
 voimia palautuu ja energiaa vapautuu pikku hiljaa oikeisiin asioihin. 
Olen viime aikoina tehnyt radikaalejakin ratkaisuja. Näistä en ole paljon täällä puhunut, mutta paljon olen päässyt ajatuksen tasolla eteenpäin ja toivottavasti se alkaa näkyä kohta toiminnassakin. Ajattelin kertoa mikä minua on auttanut hahmottamaan ajatuksia. 

Minua on auttanut kaksi ajatusta. Aikakakku ja Voimavarakakku. 


Päivämme ja viikkomme voi jakaa erilaisiin kakkuihin. Aikakakku kertoo päivämme ajan, jonka voi jakaa eri kokoisiin palasiin. Aikaa on koko ajan saman verran käytössä, mutta sen voi jakaa eri kokoisiin palasiin. Myös unelle ja levolle pitää jättää palaset. Sitten on miehen palanen, lasten palaset, ystävät, kotityöt ym ja viimeisenä työn palanen. Kaikkiin hommiin pitää riittää palanen, edes murunen, kokonaiskakku on aina yhtä suuri. Mutta palojen koosta näkee prioriteetin. Ja minun elämässäni työllä oli liian liian iso palanen, koska se vei muidenkin palojen kuorrutuksen. 

Toinen kakku, voimavarakakku on samalla ajatuksella. Paljon voimavaroja mikäkin päivän toiminto vie ja tuleeko mistään lisää jauhoja ja kosteutta kakkuun. Kun aamulla miettii omia voimia, voi päivän ohjelma tuntua täysin mahdottomalta selvitä. Ja on totta, että paljon on velvollisuuksia, jotka on tehtävä voimavaroista tai niiden puuttumisesta huolimatta. Mutta on myös paljon asioita, joihin voimme vaikuttaa. Ja niihin vaikuttamalla voimavaroja jää enemmän myös niihin pakollisiin velvollisuuksiin. Kun kakku on syöty, täytyisi olla aineksia uuden kakun leipomiseen. Jos ei ole, niin käy huonosti.  

Olisi ihana jos kaikkien kakkujen sotkut olisivat näin kauniita. 
Mutta totuus ei ihan ole tällainen, että kukkia on kakusta jäljellä lautasella. Mutta tämä pistää miettimään prioriteettejä. Kenelle jaan kakustani suurimmat palaset? Mille annan eniten päivässä aikaa? Minkä kokoiset palat kaikista tärkeimmillä asioilla on kakussani? 

Mitä sinä ajattelet tästä? 
Millaiset täytteet ja koristeet voimavara- ja aikakakuissasi on tällä hetkellä?
Minä aion leipoa kakkuni uusiksi. 
Ja se vaatii kyllä hyvää taikinan nostatusta ja kunnon paistoaikaa. 
Kerron teille lisää, kun uusi kakkuni alkaa muodostua. 
Mutta olisi ihana kuulla myös teidän ajatuksia. 
Instagramissa olenkin parin ihan ventovieraan (eikä enää siis ventovieraan) kanssa asiasta keskustellut, ja aihe koskettaa yllättävän montaa ihmistä tai vähintään läheistä tai perheenjäsentä.
Jos huomaat kaverisi kakkusi kuivuvan, 
autathan häntä kostuttamaan kakun pohjakerroksia uudelleen! 


torstai 22. elokuuta 2019

Saldoa ja suunnitelmaa



Tässä vaiheessa kesää on tehtävä jo saldoa sadosta. 
Tänne haluaisi nyt hehkuttaa vaan onnistumisia, 
mutta totuuden ja rehellisyyden puolustajana, minun on pakko kertoa 
totuudenmukainen kasvimaakatsaus. Mutta onneksi lohtuna on aina uudet haaveiluyritykset seuraavan vuoden kasvimaata ajatellen.... 


.....Salaatit kasvoi ihanissa väreissään kauniisti, ensimmäinen erä tuli syötyä, toinen erä ei oikein edes itänyt. Kuu oli varmaan kylvövaiheessa nurin päin, vai mitensenytmenikään....
...Lehtikaalit ja Parsakaalit pääsivät sen mustan öttiäisen suihin, vaikka suojasin ne hallaharsolla...
.... Kesäkurpitsat ovat vasta alkaneet kukinnan...
...Herneet orava varasti keväällä kahteen kertaan mullan alta, joten herneitä vain 2 versoa pystyssä...
...Tomaatit raakileina vielä punastumatta...
...Muutama kurkku syöty, runsaasti kurkkua tulossa - jos ehtii :) 
... Syötäviä kukkia kohtalaisesti....
....Yrttejä ihanasti, niitä opettelen hyödyntämään...
... Perunoista ekat syöty, tulossa lisää...
....Porkkanat eivät oikeastaan itäneetkään...
...Maissi kasvaa, tai sen verso, saa nähdä nähdäänkö maissia laisinkaan...
...Viinimarjoja kivasti ja linnut eivät niitä syöneet yhtään...
... Karviaisia enemmän kuin viime vuonna...
...Hunamarjat lintujen suihin... 
...Pensasmustikkaa omiin suihin....
...Omenoita kaksi, Päärynöitä myös....
....Hillat taas linnuille (pitää varmaan verkottaa, kokemusta?)....
... Ja hei Basilikaa tulee reilusti, ihana tuoksu kasvihuoneessa!....














Ja sitten ensi vuoden suunnitelmiin: 

...Ruiskukkaa niityksi asti...
...Yrttejä lisää, niin terveellistä...
...Uusi perunamaa.... 
...Porkkanaa ja Kesäkurpitsaa paremmalla onnella...
...Kurkkua yhtä paljon...
...Hunamarjojen ja hedelmäpuiden lannoitukseen panostaminen....

Eli edessä on kasvimaan laajennus, ja onneksi olen tähän saanut siunauksen 
miesväeltä futiskentän ja latujen reunalle! 
(Ja kyllä meillä on kaava-alueen perustontti. 
Toiset meistä näkevät puutarhan, toiset jalkapallokentän 1000neliöön sullottuna :)