sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Ihmeellisiä asioita pienelle kulkijalle ja kokeilu


Välillä tämä pienen harrastelijabloggaajan kulkeminen on yhtä hämmästystä ja kummastusta.

Kumosin ruusupenkkiin viime syksynä kesäkukat ruukuista, koska ruusupenkin olen rakentanut "kierrätysmullasta" eli kumonnut ja kaatanut siihen milloin mitäkin ja aikaansaadut kompostituotteet, jatkaen ja rakentaen penkkiä vähitellen. Nyt penkki alkaa olla istutettu täyteen ja myös viimeiset kuopat täytettynä. Äidiltä syksyllä saadut aarteet (voit lukea myös kanankakkapurut) pitää vielä levittää nyt keväällä.


Mutta voi ihme!
Kesäkukista punaiset ihan marketista kesäkukiksi ostetut Apilat puskee päänsä esiin!
Miten ihanaa! Ruusupenkin pohjalla saa olla kaikenlaista täytekasvia, joten mikä ilo sinne pohjalle on saada kirjavaa Apilaa! Teille tämä saattoi olla normaali arkipäiväinen asia, mutta minä en moista tiennyt! Ihanat Apilat, Tervetuloa!




Ja on se kumma mistä kasvit tietää, että on kevät. 
Nämä Oxalikset ja Dahlian kaivoin teknisen tilan pimeydestä saunaan ensimmäisiä valonsäteitä saamaan. Ja voi ihmetystä, kun otin ruukut toistensa päältä pinosta pois, yksi kaikkien alla itää vartta. Mistä ihmeestä se tiesi, että on kevät! <3 


Ja se kokeilu. Ostin ihania Akileijan siemeniä keväällä. 
Ensin meinasin kärsivällisesti kylvää ne suoraan penkkiin ja odottaa kukkia vuoden päähän.
Mutta sitten kokeilija iski, ja päätin kokeilla vielä kylmäkäsitellä siemenet.
Istutin siemenet kennoihin, pussitin ja laitoin sekä alle että päälle lunta paksulti ja peitin pressulla varjoisassa paikassa. Jääkaappiin nämä eivät olisi mahtuneet... 
Saapa nähdä toimiiko moinen, vai uhrasinko kauniit Akileijat turhaan. 
Mutta onpahan taas uutta jännitettävää!










perjantai 20. huhtikuuta 2018

Voi vauhtia!


Nyt on kevään vauhti alkanut!
Perässä ei meinaa pysyä, ei arjen eikä perhosten ja mehiläisten. 
Ihanaa kevään intoilua ja kameran kanssa sinkoilua.
Näin Mehiläisen keittiön ikkunasta Krookuksissa, niin pakkohan se oli kamera napata käteen ja juosta ulos. Ihan kesäfiilis!




Voi miten tuo Mehiläinen nauttiikaan olostaan!
Voi parka, kun ensi viikko koittaa....







Tuntuu, että nämä piipot, Krookukset ja Posliinihyasintti kasvavat ihan silmissä! 
Paitsi että takapihalle odotin Lumikellomerta. Siellä on yksi, hah! 



Ja instagramin puolella minulta kysyttiin, miksi mahtaa Mutamäki olla Mutamäki.
No siksi, koska muuttaessamme tontillemme, meillä on vesikatastrofi.
Takapihan metsästä valuu vesi kalliota pitkin ja alkuvuosina meillä oli täysi työ saada mudan valuminen hallintaan. Nyt valuu enää vain vettä, ja sekin ohjautuu ojia pitkin oikeaan, toivottavasti!
Ja Kesätuulia tulee yksinkertaisesti nimestäni.
Alla esimerkki keväisestä takapihan rinteestä...

Someone asked about why our garden is called like "mudhill". 
It is because in firsts years we lived here, there was 'little' muddisaster in our backyard.
The water flows from woods along rocks to our garden and used to take the 'mud' with it. 
But nowadays the problem is much smaller, there flows only water. We have planted many many plants there, which are keeping the mud on the hillside.
And the Kesätuulia is like Summerwind, it comes from my name. 
But here is a good example of the mudhilll ....


Ihanaa kevättä meille kaikille!

ps. noita sieniä puskee taas joka puolelta tonttia....





torstai 19. huhtikuuta 2018

Vanhan korjaaminen, ei aina uutta tilalle


Pidän vanhasta juustohöylästämme. 
Olen ostanut sen ensimmäiseen omaan kotiini vuonna 2001. 
Sen varsi on vain on kärsinyt tiskikoneen tiimellyksessä.
Ostin jo uuden valkoisenkin, mutta sillä ei tule niin ihanan sopivia juustosiivuja kuin tällä ihan parhaalla vanhalla. Niinpä piti hieman kaunistaa kulunutta vartta. 



Mies pohti, että nyt se pitää pestä käsin. 
Mutta mielummin tiskataan se käsitiskissä ja katsellaan värikästä vartta :)