maanantai 20. marraskuuta 2017

Aarteita nämäkin


Taas syksyllä koitti tämä kummallinen ongelma. 
Ihanat kesän aarteet jäävät vaille kotia pakkasten tultua. 
Minulla itsellä ei ole kellaria eikä autotallia, 
jolloin Dahliat ja Oxalikset (tänä vuonna minulla ei ollutkaan kuin yksi Pelargonia)
jäivät kotia vaille. Tänä vuonna ratkaisin asian uudella tavalla. 



Nostin nämä aarteet saunaan sanomalehtien päällä pyykkikorissa. 
Nyt ne ovat kuivuneet ja pitäisi ravistella multa pois ja katkaista varret. 
Sitten ajattelin säilöä ne paperipusseihin löyhästi talveksi. 
Keväällä pitää vaan muistaa mitä oli missäkin ja istuttaa ne oikeaan aikaan....



Yksi alle jäänyt oli tehnyt hauskan varren. Sekin on nyt "kuoletettu" talvisäilöä varten.
Ihania aarteita. Nukkukoot hyvin ja herätköön ensi keväänä reippaina ja hyvinvoivina!


lauantai 18. marraskuuta 2017

Talven kauneutta etsimässä



Tämä vuoden aika aiheuttaa melkoista etsintää niin mielen tasolla kuin puutarhassakin. 
Viimeiset puutarhahommat ei huvittaisi millään.
Vesisade ei vain ole mun juttu. 
Haluaisin sanoa, että menen ulos säässä kuin säässä.
Mutta kun en mene. 
Olen aika villasukka nykyään.



Yksi kauneus kuitenkin tähänkin vuodenaikaan mahtuu. 
Nämä mahtavan muotoiset ja väriset ruusunpiikit.
Kauniita ovat.
Vaikka mielen tasolla haluaisin ruusun piikit välttää, totuus on että ne kuuluu elämään niin puutarhassa kuin mielessäkin. 




Nämä ovat yhtä mielenkiintoisia kuin kukkasetkin!
Joka kokoon ja näköön ja väriin.
Täällä viime talvena kuvattuja piikkejä auringossa.




Rentouttavaa viikonloppua kaikille piikeillä tai ilman!



torstai 16. marraskuuta 2017

Ihan muuta


Täsä mää ny istun.
Mun piti jutella teille puutarhaa ja syystunnelmaa ja askartelua, 
mutta ne juttelut siirtyivät nyt myöhemmälle. 
Sillä tässä lattialla mää nyt istun ja hämmästelen. 
Ihmettelen ihmisten hyvyyttä ja halua jakaa iloa. 
Peittoprojekti (täällä lisää) on tästä vain yksi esimerkki. 
Tilkkuja suorastaan sataa kuin ulkona noita rätin kokoisia räntäliehukkaita. 
Nyt voisin valittaa pimeästä ja monesta monesta muusta. 
 Mietin miksi sitä, miksi tätä. 
Mutta tähän kasaan ajatukset nyt pysähtyivät.

 Kun antaa itsestään pätkän lankaa, voi yhdessä saada aikaan vaikka minkälaisia kudelmia. 
Kuvan laadusta viis. Pimeydestä viis. Ja viitataan kintaalla myös kurasäille!

Pompitaan kuralätäköissä sen sijaan että kompastuttaisi siihen rähmälleen!